maanantai 31. maaliskuuta 2014

Menneiden päiviemme värit: Tulkoon valkeus edes lumena

Pe 17.1.1992

Birdin kirja Spandaun yksinäisestä luvun alla. Ajankohtaisohjelmaa puolikorvalla kuuntelin. Keskustelivat konkurssien lisääntymisestä ja kansalaisten yleistyvästä ahdingosta. Käviköhän keskustelijoista kukaan tähän tupaan kurkkaamassa? Pohjois Karjalan radion puolelle käänsin ja siellä tuttu Anneli alkoi kuuntelijoiden toivelistaa lävitse. Eppu Normaalia saatana, sitä kyllä kuulee joka kanavalta vuodesta toiseen. Perhanasti lunta satanut viime päivinä. Lumesin seinät puoleen väliin niin ei ainakaan alustasta tuule. Hiirillä siellä hyvä.

Amilta, Timsterin pojalta, eli siis serkulta joka pitää urheiluvälineliikettä  Nurmeksessa ostin sukset ja monot meille kaikille. Maksoin 1300 mk ja jäin pystyyn vielä 980 mk.

Ti 20.1.1992

Lenkki Iisalmessa: Oikeusaputsto, verovirasto ja Kela. Kittilän käräjät ovat 12.2. Eskon kanssa sinne menen. Huomenna Nurmekseen valtion puhelinta tilaamaan. Vuokrapuhelin maksaa 900 mk plus asennus rakennukseen. Linjanveto ei mitään. Kirjat vain piti muuttaa tähän osoitteeseen näytiksi, että on meininki asua pitempäänkin.

Birdin kirja Rudolf Hessistä oli huono lukukokemus. Kehnon suomennoksen syytä luultavasti.

Kirjastosta tilasin Bullockin Hitlerin ja Arto Paasilinnan uusimman.

Viime viikonloppuna sain sanotuksi Sadulle, että haen eroa. Se oli sittenkin kamala paikka. Satu itki koko matkan kun vein hänet Siiliin Gunillan luokse jonne jäi odottamaan bussin lähtöä Kempeleeseen. Koko viikon olen märehtinyt asiaa. Tunnen itseni alamittaiseksi ihmiseksi. Miksi minulla ei ole äitini heikoimmista huolenpitämisen laupeutta ja sitkeyttä? Olen kuin maailmantuulille avoinna reuhottava isäni pusakka.

Löysin kellastuneen lappusen muiden lappusten joukosta:

lapsena olin musta
pieni tikku-ukko
piirrettynä hankeen:
ja joka päivä
kaikki
kävivät kusella ja paskalla
hankeen piirretyn tikku-ukon päälle

11 kommenttia:

Riku Riemu kirjoitti...

Lasten piirustukset ovat hienoja, tästä viimeisestä on vähän vaikea tulkita. Perhe-elämää niissä on ollut, yhdessä taisi väreistä päätellen olla prinsessoita.

Eppu Normaaliin tuli todellakin jonkinlainen kyllääntymispiste massiivisen radiosoitannan vuoksi, vaikka aluksi pidin paljon. Ei silti hääviä ollut luettavasikaan, kun Hessiä ja Hitleriä piti kesken vaikeita aikoja kahlata. Arto Paasilinnan kirjoja (farsseja) olen miettinyt, mitä ne minulle merkitsivät. Enimmäkseltään ei mitään, kaiken oli yleensä kirjan sisällöstä unohtanut kun sen loppuun sai. Sellaisena ne silti saattaisivat toimia murheesta pakenemisessa paremmin kuin hitlerit. Minusta murhetta täytyy joskus paeta.

Valto Ensio kirjoitti...

Riku

Pyykkiähän siinä alimmaisessa rinsessat kuivumaan ripustavat kun yläkerran väki vain laiskottelee.

Olen usein lukenut omina huonoina aikoinani kirjallisuutta, jossa kerrotaan vielä kehnommista oloista joista ihmisiä on selvinnyt. Holokaust-kirjallisuuden kahlaaminen ja niihin syyllistyneiden elämänkertojen lukeminen omien murheiden keskellä on hyvinkin suhteellistuttavaa. Samoin niihin voi paeta vaikka murheitaan kuin vaikkapa humalaan johon moni murheissaan hukuttautuu.

Vaikka eihän nekään auta itse konkreettisten vaikeuksien korjaamiseen. Mutta sitkeyttä odottaa päivää parempaa ne lisäävät, ehkä. Nainen ja yleensäkin ihmiset ovat myös tärkeitä. Yksin ei ehkä joutuisikaan kuvaamieni kaltaisiin tilanteisiin jossa on huolehdittava itsensä lisäksi muistakin.

Arto Paasilinnalla on ollut aikansa välipalakirjallisuutenani. Enkä niistä irti ole vielä päässyt. Nyt luen Ukkosenjumalan poikaa Paulukselle iltaisin ääneen ja samalla se menee nauhalle niin saavat kuunnella vaikka senkin jälkeen kun minua ei enää ole tai ääni muuten on mennyt. Kirja on kyllä pirun hauska ihan itestänikin.

mikis kirjoitti...

Minusta eppunormaalit ovat asiallisia ihmisiä, laulelevat mitä laulelevat, mutta eivät yritä esiintyä parempina kuin ovat. - Se mielestäni on kunnioitettavaa. (Syrjän Jaakon mukuloitahan he ovat. Ja Kirsi heidän äitinsä.) Ja olivat vitun vilkkaita jo pikkupoikina. - Kertoi eräs ystäväni, kansakoulunopettajan poika, joka asui heidän naapurissaan, täällä Jyväskylässä, oliko se nyt Kortesuonkadulla? No, joka tapauksessa Viitaniemen takana. Aina kuulema oli kaikenlaista häslinkiä. Jos vaikka salama löi sähköpylvääseen, ja se meni poikki, niin että valot sammui koko Viitaniemestä, niin mummot mussuttivat heti että "mitäs ne Syrjän pojat taas on keksiny. kylä ne on ihan ihmeellisiä hulttioita!"...

Tuo loppurunosi säpsähdytti. Muistatko miten Günter Grassin Peltirumpali (jota pidän viimevuosisadan ehkä tärkeimpänä kirjana) loppuu? Se loppuu runoon.

En ole aivan varma menikö se juuri näin - hyllyssäni ei olen hänen kirjaa, josta luntata, mutta jotenkin tännepäin se ainakin meni. (Ja hän puhui natsismista, ei vain natseista.)

Mustana aina vainosi selkäni takana Köksä. / Vaan nyt hän käy myös minua vastaan. Musta. / Ja takin hän kääntää kun jatkaa matkaansa, Köksä. / Eivätkä lapset enää laula, / kun laulavat / Joko Musta Köksä tullut on? / on, on, on! ...

Siis nyt mää siis runoilin ihan ite ton, ei se tollain mennyt. Mutta tuo idea siinä. Tai ainakin minä ymmärsin sen niin.

Valto Ensio kirjoitti...

Mikis

Eivät eput henkilöinä tietenkään ole perhanoita, musiikkiansa vain oli jo tuolloin tullut kuunnelleeksi mahansa täyteen, nyt en voi juuri sietää lainkaan. Sekin on vain oman ikääntymisen johdosta tapahtuvaa luonnollista poistumista asioiden parista, jotka eivät ole enää ajankohtaisia.

Käännäpä Yleykkösesi vaikkapa tälle RatijoSuomipop-asemalle, niin et kauaa tartte siinä pitää niin edelleen sieltä saat kuuloelimiisi "älä huoli siitä sillä meillä oli hetkemme, a´aa sillä meillä oli retkemme y´yy..."

Niin että kaikkeen kyllästyy tai muuten saa tarpeeksensa. Jatkakoon nuoremmat.

Kylä mää tiärän kenen mukulii ne Syrjän poja o.

Sitä vain mietin, että aika kauan Syrjän pere on elellyt Ylöjärvellä ja Tampereella, että varmaan Jaakon Gummeruksen kustannustoimittajakautena ovat asuneet Jyväskylässä.

Grassin Peltirumpua katselin itseltäni, mutta eipä sattunut rumpua eikä kirjaa silimmään. Köksä-juttua muistelen minäkin siinä olleen. Kirja on ollut mulle myös tärkeä. Elokuvanakin se päihittää tuhannet muut.

Timo K. kirjoitti Kyyhkyyn ja unikkoon (1970) seuraavanlaisen runon:

jos joskus yöllä
kyyhky rannan hietikolla laulaa
ku ku ku - ku ku ku
niin se tietää kuolemaa

jos joskus yöllä hietikolla
kohtaat kyyhkyn valkoisen
se laulaa
ku ku ku
ja tietää kuolemaa

mikis kirjoitti...

...

Mustana aina vainosi selkäni takana Köksä. / Vaan nyt hän käy myös minua vastaan, Musta. / Sanat, takin kääntää hän, Köksä. / Eivätkä lapset enää laula, / kun laulavat / "Joko Musta Köksä tullut on?" / on, on, on! ...

Vähän parempi versio, edelleen vain muististani revitty. Runo oli sitä paitsi pitempi? - Mutta idea, mistä on kyse, tuossakin versiossa kyllä tulee ilmi. Eli miten Lännessä pestiin kädet 6-70-luvulla, vesi vain loristen, että Länsi-Saksasta saatiin kehitettyä voimakas kanssakumppani Neuvostoliittoa ja sen edustamaa valtapiiriä vastaan. - Ihan samoin DDR:ssä neukkujohtajat, hehän sitä "Valtiota" johtivat, katsoivat sormiensa läpi monen innokkaan uudenajan derkkujohtajan natsimenneisyyttä. Heitä kun oli, yllättävän paljon, ihan päällikkötasolla. (Ja miksei olisi ollut? tunnollisia, tarkkoja, täsmällisiä virkamiehiä...)

Kylmä sota oli hyvin kyynistä sotaa. - Ja niin varmasti olisi nytkin, jos siihen alettaisiin? Mutta en oikein usko että mitään "kylmää sotaa" kovin lähitulevaisuudessa saadaan aikaiseksi? Venäjä on siihen liian heikko, paitsi entisillä takakapihoillaan; siellä Venäjä on edelleen vahva. (Se on se isoin ja rumin ja ilkein poika.)

Idästä valo kajastaa, Ex oriente lux. Tai suomalaisella vanhalla sananlaskulla höystettynä "mitä Kiinan kansalaiset tänään, sitä suomalaiset ylioppilaat huomenna!" (Tai meniköhän tämäkään sitaattini ihan nyt oikein?)

mikis kirjoitti...

Tuohon "Pessin ja Illusian" kirjoittajan kirjailijan "Lapinjoutseneen" minä ihastuin! Luin sen yhtenä yönä kun en saanut nukutuksi - se oli kiva yö. Liikutuin, koska kirja oli niin liikuttava! (Tosin voi olla että minua saattoi liikuttaa myös Alkon numero 570234. Koska siihen on lisätty vettä, eli vettä ja vettä, tehty siitä 30 %sta, sellainen menee melkein suoraan (No, pienellä viiveellä) suoraan ihmisen (tai vastaavan kokoisen nisäkkään, ei siis sepelkyyhkyn tai norsun!) verenkiertoon. Tarkoitan, että humaltuu nopeammin kuin olisi tarkoitus. Ja tämä nyt ei ole kenenkää etu - poliisit, muut viranomaiset kuten sairaanhoitajat, tai pappi, tai keitä näitä nyt aina on... kuten asiakas itse, tai satunnaiset ohikulkijat.Lehdenjakajat... Ei! alkoholia pitää juoda niin... että jos välttämättä samaanaikaa pitää lukea Doskojevskiä, pitää katsoa kuulijaansa silmälasiensa pienentävien kaksitehopromillilinssiensä takaa, samalla kun pitää kirjaa vasemmassa kädessään,vähän vinossa, ja sanoo ennalta kirjoitetusta lunttilapustaan että "Dostokov... Dostovo... Dostjets..." (viskaa kirjan lattialle) "puhu paljon hyviä juttuja. mutta monet hyvät kirjailijat ovat sanonneet samoin. mutta kun ohjelmamme kohtuu, tai siis kohta loppuu, ja alkaa mainokset, niin vitustako niitä ehdi siteraamaan. ehdin sanoa vain, rakkaat iltalampun alle kyyristyneet lukijani, että "kun luet, älä ota. ja kun otat, älä lue"...

Ps. Aikoinaan, kun olin nuorempi, ja sydämeni oli "puhdasta purppuraa" (tai ainakin pesty kuumalla vedellä) TV 2-sella oli kirjallisuusohjelmatoimittaja joka piti tällaisia kirjallisuusohjelmia.
Katselin heitä.

mikis kirjoitti...

Luin tänään - olen hidas lukija - sinun paasauksesi Tapsalle 16.3 Kemppisellä.
Vähänkös hämmästyin.
Koska noin ajattelin itsekin silloin kun vielä pystyin ajattelemaan.
Ei minulla mitään mainosmiehiä vastaan ole, palkkatöläisiähän he, heidän duuninsa on runoilla maailmaa kauniimmaksi kuin mitä se on.
Tarja oli somistaja, sen kautta minä heihin tutustui, luovia ihmisiä ovat. Eivätkä he sen tahallisemmin valehtele kuin ihmiset yleensä.
Kirjailjat valehtelevat enemmän.

No, en tiedä. Vielä noin 10 vuotta sitten ajattelin samalla lailla kuin Sinä. (Ja puhuin politiikkaa, myös heille jotka eivät halunneet kunnella minua.) Sitten vaan... annoin periksi. (Tiedän, miten anteeksiantamatonta tää on, mutta mutta ei kukaan mua kuunnellut. Vittu, ei edes kohteliaisuuttaan.)

Putinia kuunnellaan, tai Merkeliä, tai Obamaakin, tai kulloistakin iinan johtajaa. On pakko. Mutta vuonna 2004 päätin ettei se minun asiani ole, heitä kuunnella.

mikis kirjoitti...

... no olipas typerä mielipide ...
- mikko

Valto Ensio kirjoitti...

Mikko

Ei kai se sen enempää paasaus kuin "paasauskaan" ollut. Intuitiivisella tasolla vain tiedän T:n ja minun maailmojen välisen kuilun syvyyden vaikka kuinka työlaäislähtöisiä taustamme olisikin.

Itse olen kyennyt potkimaan munille myös minua leivällä lahjoneita silloin, kun se lahjonta on ilmiselvästi ollut muuta, kuin tarpeellista tai edes laupeutta.

Niin pitäisi jokaisen yksilön kyetä tekemään maailmaakin vastaan. Esimerkkinä kävisi sotiin varustautuvien valtionjohtajien vastustaminen. Yksilöt sinne menevät heidän käskystään kiväärien liipaisimista painamaan, mutta jos jokainen yksilö ajattelisi omilla, rauhantahtosilla aivonosillaan eikä lähtisi vaikka käskettäisiin, syntyisi jo sellainen joukkovoima jota ei muutama diktaattoriukko voisikaan komentaa. Tai läjiin teurastaa kun ei olisi teurastajia.

Mutta kuten piilototesit, yksilöitä ei ole, on vain massaa jota muovataan kuten halutaan. Ja parhaiten se käy leivän, eli siis rahan avulla.

Mielipiteitä, viisaitakin kuten mainitsemasi Tapsa, voi levitellä yltympäriinsä, mutta yhtä vähän niillä on vaikutusta ilmastonmuutoksiin tai sotien ehkäisyyn kuin yksilön yksin jäämiseen sotia ja ilmastonmuutoksiin johtavia ihmisten toimia vastaan.

Esimerkiksi ilmastontorjuminen teoilla pitäisi aloittaa siitä, että mopot ja mopoautot (niiden mainoskampanjat) kiellettäisiin alle 60 vuotiailta ja senkin jälkeen niillä saisi ajaa vain 65 vuotiaaksi. Seuraavaksi puolitettaisiin maailman autokanta, sen jälkeen taas se puolitettaisiin jne. Opeteltaisiin samalla uudestaan kävelemään, hiihtämään, pyöräilemään, soutamaan ja vaikka konttaamaan, että päästäisiin kukin yksilö mahdollisiin työpaikkoihimme ja kouluihin ja harrastuksiimme. Joukkoliikenteen tehostaminen olisi myös yksi erittäinkin kannatettava suuntaus.

Mutta kuten tiedämme, siihen kierteeseen, johon olemme saavutettuja etuja ajaessamme joutuneet, ei pysäytä mikään muu, kuin katastrofi. Siihen mennessä kuunnelkamma nyky-ylipappejamme, esimerkiksi Esko Valtaojaa avaruussuunnitelmineen. Satujen kuunteluun on hyvä nukahtaa vaikka porukalla.

Riku Riemu kirjoitti...

Meillä kaikilla on mielipiteemme, ikinä en näin kauheaa aikaa ole elänyt, jolloin mielipiteemme pitää olla ehdottomasti oikeat, sellaiset, joilla on laajakin laajempi mielipidefasismin ymmärys.

fasisimiksi sellaista ennen sanottiin, nykyään kai sitten tieteelliyydeksi.

Viva la revolucion, eikö se kuulotsa raikkaalle?

Valto Ensio kirjoitti...

Riku

"Mielipidefasismi": mielipidefasisti, mielipidefasistiT.

Siitä kai sitten seuraakin mielipidefasistinen yhteiskuntajärjestelmä.

Koska se astuu voimaan vai joko se on? Mitataanko se seuraavissa vaaleissa?

Miltä kuulosti Timo Soinin eiliset puheet uusimman kirjansa julkaisun yhteydessä? Hänen puolueensa mielipidefasistithan olivat vankasti haastattelijan kysymyksissä esillä ja hänen mielestään vain Jussi Halla-aho heistä on "kasvanut" niin paljon, että voi mennä vaikka Brysseliin. Muut jamekset potkaistaan puolueesta ulos.

Onko Peruspomo oikeassa toppuutellessaan puolueensa mielipideautomaatteja ja pitäisikö tällä tavalla muitakin puolueita ja sitä tietä myös koko yhteiskuntaa johtaa?

Mutta niin kai on aina johdettu.

Sinä tietenkin tarkoitit internetin kautta olemassaolevaa mielipidefasismia johon voivat osallistua kaikki kynnellekykenevät?

Mutta onko sillä mitään merkitystä kun mielipiteet hukkuvat siihen itseensä? Aina uusien mielipiteiden alle (jotka kuitenkin ovat vain entisen toistoa).

Itse tunnen olevani myös jonkinlainen mielipiteiden esittäjä, mutta luultavasti olen aina väärässä. Ainakin hyvin, hyvin turhautunut koska tunteen tasolla jotenkin "näen" kaiken paskan ylitse historian aamusta tulevaisuuden illankoittoon. Pahaaoloa tunnen myös, sillä rakastan lapsiani yli tämän kaiken ja heidänhän huominen on.