keskiviikko 26. marraskuuta 2014

31. Zasan ahvenat


Ti 24.6.2014 klo 10.10

Gaiuksen 7-vuotis synttärit. Mitenhän isoksi se poika siellä kotona kasvaa jytkistää tällä välin? Tuntuu varmaan oudolta sitten heinäkuun lopulla jälleen koukata lapsia syliinsä kun en ole niin kauaa vielä tämän perheeni aikana kotoa pois ollut.

Herättyäni olin jo lähdössä taipaleelle, mutta alkoi jälleen hiljaksiin sadella ja edelleenkin märkää paiskoo joten ollaanpa sitten vielä aloillaan. Ulapalla ristiaallokko. Näyttäisi, että Länsi ja Pohjoinen siellä herruudesta taistelevat. Ei mitenkään lämmintä.

Unessa Juhanilan Juho sanoi kuulleensa, että mulukunpiä on kuudella kielellä sama, mutta eivät ne kielet tule enää mieleen.

Kannaltani asia on nyt niin, että ruokaa ei ole kohta yhtään eikä kalakaan onkeen ota. Jos ei lakkaa satamasta, niin... No, sitten on vain työnnyttävä sekaan oli ilma mikä tahansa. Seuraavaan kylään Essoilaan on kymmenkunta km, mutta juuri nyt en millään ilveellä haluaisi lähteä kylmään vesisateeseen.

Yöllä oli joku mieshenkilö ongella oikeanpuoleisessa lahdenpoukamassa kun kävin kusella. Tervehdin. Ei se antautunut juttusille vaan harppoi polun ylitse mäkeen niin että kalalaukku kyljen päällä hytkyi. Sitten se laskeutui kauempana takaisin rantaan ja alkoi ongintatoimensa. Paksu savu nousi savukkeesta sadetakin hupun alta ja jos oikein kuulin, se pumisi jotain itsekseen. Se oli jättänyt nipun sanomalehtiä pusikkoon, tai jäivät kun niin äkeään joutui lähtemään. Otin yhden lehden telttaan, mutta en siitä tietenkään mitään selvää saanut. Automainos oli kyllä sen verran selkeä, että ymmärsin Nissanin X-Trailin maksavan venäjällä euroiksi muutettuna 19 000 euroa. Suomessa sellainen maksaa kai puolet enämpi.
Klo 18.00

Aamupäivällä yltynyt sade hellitti sen verran, että kerkesin raahata kauempaa petäjiköstä polttopuuta. Sytytin isot roihut jonka loisteessa sain vähän lämmitellyksi uhkarohkean uinnin jälkeen. Se piristi ja helpotti kylkien, olkien ja selän kipuja jotka aiheutuvat teltassa makaamisesta. Keitin kupillisen joutavanmakuista Neskaffetta. Löysin pyöränlaukkujen sivutaskusta keltaisen pussin, jonka luulin sisältävän jotain aamumurojen tapaista, mutta ne olivatkin kovia, litteitä ryynejä joihin ei hampi pystynyt. Kun haudutin ne pakissa runsaassa vedessä ja maustoin suolalla, niin tulipa siitä perhanan täräkkä puuro. Ihmettelen kyllä, mitä ryynejä ne olivat kun turposivatkin keitettäessä aivan pyöreiksi? Tattaria eivät ainakaan, eikä ohraa tai ruista. Eivät maistuneet lainkaan tutulta. Pussin venäläiset kirjoitukset eivät sano minulle yhtikäs mitään.

Mitähän maailmalle kuuluu?  Venäjä-Ukraina maaottelun  tilanne? En ole uutisia kuunnellut pariin viikkoon. Ei ole netin hipaisuilla avoimiksi lennähtelevät ovet olleet levällään edessäni eikä Hesari takapaksille aamuisin kopsahdellut. Vaan koska maailma ei kaipaa minua, niin en minäkään maailmaa. Eli mitäpä tuosta. Muutenkin netin tyhjänlorsaaminen alkoi jo ottaa viime aikoina niin kovasti pattiin, että saisi mokoma lumetodellisuus vaikka mennä pimeäksikin. Idea siinäkin hyvä, mutta kuten kommunismin kokeilussa, niin sekin on mennyt mahdottomuuksiin kehittelijänsä ja käyttäjiensä omin toimin kun ne sitä alkoivat "jalostamaan" oikein suurella porukalla maailmankattavakasi ideologiaksi. 

Kapitalismille ts. uusvanhalle uskonnolle Markkinavoimillehan internet on oiva ase työstää massoista mieleisensä. Sen pää päämäärä on kuluttamisen täysi ohjailtavuus ja sitä tietä massojen kokonaisvaltainen hallintaan saaminen; Rajaton Valta. Mutta valtaahan tulee vasta kun on rahaa, eli paskaringissä nekin keskenään kun heidänkin pitää kynsinhampain tapella ja keinotella myös keskenänsä rahaa ja valtaa saadakseen. 

Sodat ja "terrorismintorjunta"puuhat kytkeytyvät samoihin ketjuihin. Niitä internet sekä synnyttää, että aiheuttaa ja miljoonin mahdollisuuksin edesauttaa. Taustalla, "Siellä jossakin" aselobbaajat hykertelevät verisiä kouriaan olipa niskan päällä kuka ja mikä tahansa kunhan ne vain tulisesti halajavat kranusta sokan irti repäistä.

Tulipas sitä taas päähän tuota maailmanpolitiikan arkipäivää. Nukkuiskos taas?

Klo 19.40

Pikkuisen torkuin. Äsken oli hetken aikaa täysin tyyntä ja sateetonta, aurinkokin pilkisti. Se olisi aika korkealla vielä jos pilvet antaisivat periksi ja väistyisivät. Kun nyt katson kompassista, yltyvä tuuli on viittä vaille etelässä. Teltasta sade ei ole vielä lävitse tihkunut kuten Himolan leirissä, mutta muuten on ikävän märkää.

Luin Jerzyä: "Totuus on alaston vaikka kuinka puettaisiin viimeisen muodin mukaan." Muodikkaita asuja maailman mahtiherrat tässäkin ajassa käyttävät, mutta silti niin alastomina he sotiinsa käyvät.

Perkele, taas alkoi vesi lotista! Tuulla vonkaisee toisinaan lujaa, telttakangas soi ja narut laulaa. Kuinkahan saisin unen päästä kiinni? Jos kirjoittaisi kirjeen pitkästä aikaa? Mutta kenelle?
Ke 25.6.2014 klo 08.30

Yhä Kurmoilan kainalolammella. Olen kylläkin käärinyt leirin jo kokoon, mutta haikailen lähtemisen kanssa, sillä oli mukava olla vaikka vesisateeksi yltyikin. Nyt on lopettanut jo, mutta ei taivas silti poudalla uhkaa. Tuulee navakasti selältä päin. Tällä kertaa yölliset unet käyttivät minua erotiikkamessuilla.

Keitin ahvenpotut aamiaiseksi ja söin muutaman voittoman leivänkannikan särpimeksi. Hörppäsin tuulen roskaiseksi sekoittamaa järvivettä kyytipojaksi. Siinä olikin sitten viimeiset eväät laukkujen pohjilta. Paitsi "kestoeväät" joita hätävarana on useampaa laatua keiteltäväksi.

Zasa kävi eilen illalla likellä puolta yötä uudestaan. Koska hänen pyydyksissään oli tällä kertaa kuusi komeaa ahventa hän ystävällisesti antoi minulle niistä puolet. Kätteli ja halasi oikein lujasti ja lähti pötpöttelemään pikkutraktorilla kotiinsa. Kun sähersin paperilappuselle henkilö- ja osoitetietoni ja annoin sen hänelle, niin hän lupasi tulla käymään jos sellainen ihme eteen tulisi, että vielä matkustelemaan yltyisi.

Kun suomustin, fileoin ja suolasin Zasan ahvenat pakkiin pottujen, basilikan ja kokonaisten pippurien kanssa yöksi "marinoitumaan", tuntui mukavalta ajatella tätäkin hetken tapaamista ihmisen kanssa.

Kirvehdin äsken leppäkepin päätä teräväksi ja tökkäsien sen maahan pikkutraktorin kääntöpaikalle. Panin sitten kepin latvaan tienvarresta löytämäni parittoman rukkasen joka saa jäädä tervehtimään Zasaa kun hän seuraavan kerran kalaan tulla putputtaa. Varmasti hän siitä ymmärtää, että se on lisäkiitos ahvenista jotka niin hyvältä kulkurin suussa maistuivat.

Nyt on ranta omista jäljistä siivottu ja loput polttopuut pinossa ison tuohenryötän alla. Jos joku tunnin-parin sisään paikalle saapuu, niin hiillosta on varmasti sen verran, että uudet tulet syttyvät kun vähän kekäleisiin huulet tötteröllä pöhähtelee.

6 kommenttia:

a-kh kirjoitti...

Taisit keitellä hirssiä.

Valto Ensio kirjoitti...

Kiitoksia Klv! Niinpä ovat olleet, katsoin kuvia netistä ja semmoisiksi ne keitettäessä turposivat; olisivatko olleet jotenkin hiutaleiksi "valssattuja" Venäjällä?

Nyt kyllä seuraavaksi ostan kotiinkin keiteltäväksi, sen verran hyvä maku niissä oli. Tai sitten se vain johtui nälästä ja nuotiotulista.

Anonyymi kirjoitti...

valto, kalevi

syötin pojalleni paljon hirssipuuroa. muistan että sen kypsyttely vei lähes tunnin. nopeammin olisi päässyt, jos olisi liottanut suurimoita yön yli. ihan alussa hirssi maistui oudolta eikä tarhalainen syönyt yhtään lusikallista. minä uhkailin: jos et syö, pikku kakkosta et katso. mikään ei auttanut. kasvissyöntikapina oli alkanut ja minä lähdin loukkaantuneena pöydästä, mutta poika kaivoi jääkaapista nakkipaketin.

hirssipuurosta tuli sittemmin yksi suosikkiherkku, mutta perhesovun vuoksi kannatti kaapissa pitää niitä nakkeja.

meri

Valto Ensio kirjoitti...

Meri, keskenkasvuisten nakkiannokseksi suositellaan (nyk.) muistaakseni kork. 1kpl/pv eikä joka viikonpv sitäkään. Nitriittiä on niissä niin kamalasti.

Toissapvnä keitin nakkikeiton jossa oli vettä, pottua, lanttua, porkkanaa, lyökkiä valko- että tavallisena, purjoa (sipulikasvi sekin), maustepippuria, mäkimeiramia, oilia tilkkanen ja väriksi paprikajauhetta. Itse keittoon nimensä saavan palasia kellui kellui seassa harvakseltaan kuin sormenpäitä.

Tulos: nuorin söi lautasensa tyhjäksi, keskimmäinen kierätteli tarkasti vain nakinpalat sekä potut suuhunsa ja vanhin söi pelkästään potut ja liemen. Hyvä että söivät kuin söivät kunhan vain edes malliksi.

Nuorin keksi kaupassa sitruunoita hypistellessään, että tehdään katruunasikku illalla kun uunia lämmitetään. Tehtiin kans. Hurahti pikkuisen iso taikina kun sanoin, että tehdään kaksinkertainen annos. Siitä tulikin kolmeen vuokaan pantavaksi. Kun ei ollut sitten kuin se yksi sitruuna, niin laitettiin toiseksi appelisiinista lisät.

Tuli siinä suukopua pääministerinkin kanssa kun unohdin voinsulatuksen mikrossa vahtimatta ja se meni liian lämpimänveteläksi. Väitti hän, ettei se ja sokerit enää vaahdoksi vatkaudu. Mutta kun vatkasin ja vatkasin niin jopahan vain kuolasi niin, että tunki astiasta yli. Lopputulos oli melkeistään parempaa kuin jos jäykkään huoneenlämpöiseen voihin olisin tehnyt: yksi kakku hävisi illan mittaan parempiin suihin ihan huomaamatta.

Nyt on sitten koululaisten myyjäisiinkin laittaa ainakin yksi kakku ja muutaman helpon hiivaleivän leipasen lisäksi: ne menevät kaupaksi hyvin; mummelit ostavat hanakasti.

Minä en muuten muista, että olisin koskaan hirssipuuroa syönyt. Tattaripuuro taasen ei ole oikein maistunut, eikä talakkuna.

Ps. en huomannutkaan, että lyhensin Kalevin nimen nuin kätevään "some"-muotoon. :)

Anonyymi kirjoitti...

Kylppäs kerrot kummallisia juttuja?

Valto Ensio kirjoitti...

Anonyymi, tarkennatko hieman.