perjantai 28. marraskuuta 2014

32. Jessoila

Ke 25.6.2014 klo 11.45 Jessoila

Tämän kylän nimestä assosioituu mieleen Esso ja Esson baari. Kumpaakaan ei nukkavierulta vaikuttavassa kylässä kuitenkaan ole. Tosin rahan pöyhkeilevyys näyttäytyy köyhille täälläkin. Jonkun oliogarkin räikeästi punaisella pellillä aidattu huvila olla jymöttää parhaalla paikalla rannassa ja on varmasti tyhjillään suurimman osan vuodesta, niin kuin meillä kirkot ja lahkolaisten rukoushuoneet joista niistä monistakaan ei pöyhkeilyvyys kaukana majaile. Viereisillä tonteilla eletään miten kuten: On kaatuvaa tönöä, lahoa seinää ja hajoavia savupiippuja. Joku yrittää vanhaa korjata, joku toinen uuttakin rakentaa. Into palaa nuorten kasvoilla kun saa vasaraan tarttua, ja se tunnehan on minullekin tuttu kuten vastaus siihenkin kysymykseen, miksi rakentamiset tahtovat puolitiehen jäädä. Nostan heille mielessäni peukkua.
Harmaavetisen, haiskahtavan kyläkaivon löysin jonka lohkeilleella betonikannella tässä istun. Sähköinen pumppu nostaa veden kun osaa oikealla tyylillä rautaista kampea kosketella. Keski-ikäinen, kauppa-asioille suuren punoskassin kanssa liikkeelle lähtenyt isoluinen nainen pyyhälsi läheisen talon renksottavasta puuportista juttusille. Huidottiin siinä aikamme ja niin se väitti, että vesi on juomakelpoista. Edellinen sankkoihinsa vettä pumpannut sänkileuka, krapulaisen oloinen mies ei suostunut edes huitomaan, mulkoili minua vain epäluuloisesti ja läksi vesi astioista loikkuen kotiinsa.
Perhananmoinen, kylmä tuuli puhalteli Säämäjärveltä laajalta selältä päin. Se meinasi kaataa minut monta kertaa kun poljin rantatietä pitkin. Välillä pysähdyin ihailemaan aaltoja jotka hiekkaiseen rantaan voimalla heittäytyivät. Loppumatkasta eräältä oikealle lähtevältä polulta tuli seurakseni mies ja nainen pyörillään polkemaan. Pulisivat mahdottomasti, mutta minkäs sanan pulinan keskeltä olisin ymmärtänyt. Pulisin takaisin ja ne nauroivat kuin olisin vitsejä kertonut. Olivat melkoisessa pöllyssä heti aamutuimaan, mutta ei se taakattomien pyörien ohjaamista näyttänyt haittaavan. Kaupan pihassa ne sitten vippasivat rahaa. Annoin satasen ja kourallisen hiluja laukun pohjalta naisen kohmeisiin, täriseviin käsiin. Sitten siihen ilmestyi nurkan takaa koura ojossa myös mieleltään nyrjässä oleva mies. Panin senkin kouraan satasen ja housujen taskuista siellä kilisevät kolikot. Kyllä ne niillä aamukaljat saivat ennen kuin olin edes pyörääni lukkoon kerennyt laittaa. Tulivat kassit kilisten ulos ja kävivät vuorollaan kättelemässä. Sairaan miehen käsi oli kyllä aika paskainen, mutta ei minulla riitä mielenkylmyyttä torjua ojennettua kättä. Ves on paskan puoskar, tapasi äitini aikoinaan sanoa. Huuhtelin siis käteni kaivovedellä ennen kuin aloin leivän päälle voita silittelemään.
Kaupan myyntihenkilöstönä oli kolme naista, kaksi eleettömän harmaata ja yksi värikkäämpi joka istui kylmätiskin takana jakkaralla hymyilemässä. Se tuli ulos tupakalle, kun lastasin pyöränlaukkuihin kaksi muovikassillista ostamiani eväitä. Jäin sen seuraksi syömään jäätelön ja näytin kartasta jälleen kulkurointini ääret ja määrät. Ihmetteli sekin kovasti ja nauru oli herkässä. Tuli siinä seksistisiä ajatuksia mieleen kun haistelin naisen tuoksua niinkin läheltä. Isot tissitkin sillä oli ja farkkujen alla perskaari oikein soma. Lähti siinä kuuma veri virtailemaan nivusissa ja kainalot hikosivat eritavalla kuin pyörällä polkiessa. Jos olisin nuorempi, tai iästään välittämättä kehtaisi yrittää...

Asioidessani kerkesi magazinessa käydä aika monta viinanhakijaa, mutta myös makkaran, liepuskan, maidon ja kaalinkerän kanssa poistuvaa. Panin merkille, että ostokset pakattiin suomalaisen S-liigan muovikasseihin.

Irtokoiria ei näy täälläkään. Pieni mies talutti suurta shäferiä tuolla kauempana tien laitaa ja joku harmaja kissa pujahti häntä paksuna rakennuksen alta sitä katselemaan. Autoliikenne on tälläkin pätökylällä kohtalainen. Vähän pisaroi. Taidanpa lähteä Säämäjärven kylän katsastamaan vielä tälle päivälle ja sitten yöpaikan etsintään.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tutuilta ja mielenkiintoisilta ovat tuntuneet juttusi paikat. Useat sukuni jäsenet ovat noilla tantereilla aikoinaan taistelleet tai kuolleet! Teet sitä vaivalloista matkaa pyörälläsi, vapaaehtoisesti nyt! Sukumme aiemmat jäsenet olivat pakoitetut noille seuduille, 75 vuotta sitten ja sen jälkeen, kunnes rauha tuli! Kiitos, julkaisemastasi matkasta noille seuduille!

Valto Ensio kirjoitti...

Anonyymi, kiitos itsellesi. Mukava että löysit kiinnostavaa luettavaa.

Vapaaehtoisuudelle osaan antaa arvoa vaikka välillä tuntui naapurin Karjalaa polkiessani, ettei sellaista vapaata tahtoa ihmisillä tarvitsisi olla. Viittaan tällä ikävään, ahdistavaan tunteeseen, jonka rajavartijat aiheuttivat vaikka näin jälkeen päin sekin tunne tuntuu lapselliselta. Varsinkin, kun ajattelee, miten paljon noilla tantereilla on verta vuodatettu (isäkin siellä jossakin oli); leikkipeliä siis minun nykytaivallukseni.

Jatkoa seuraa vielä pitkästi. Edessä ovat vielä Petroskoi, Aunus, Laatokka, Sortavala, Valamo, Käkisalmi jne...