sunnuntai 8. helmikuuta 2015

45. Onnellisten lehmien maa

Ma 30.6.2014 Vazejärvellä edelleen

Alex huuteli niitynlaidalta aamuherätyksen. Oli illalla viitottu maidonhakuun lähdöstä, ja niin sitä mentiin. Monasterin vieressä oli talo ja talon takasivulla laholle haiseva, työkaluja ja kaikenlaista roinaa täynnä oleva välikkö jossa touhukas nainen lorotteli puolitoistalitraiseen muovipullooni maitoa siivilätratin lävitse. Maksoi 45 ruplaa. Hyvänmakuista on. Paksu kerma nousee pintaan kun vähän aikaa mukissa asettuu. Neskaffekin maistuu sen kanssa paremmalle. Säilöin maitopullon kosteanviileään sammalikkoon teltan takana.

Siltä reissulta tultuani puukotin koivunsorrista itselleni koirankarkotuskepin ja läksin hakemaan Alexin, joka meni kahvinkeittelyni ajaksi tiiliseen metsänreunan majaansa. Tekee siellä krapulatoteja, käsitin. Hörppi posliinikupista sekvannäköistä nestettä, taputteli virnistellen takkinsa povitaskua ja näytti vilauksen, mikä siellä hölskyi. Aika karu kämppä, likainenkin.
Monasterinmuurin edessä oli tuoreet moottoripyörän renkaanjäljet. Piirsin kepillä soraan HONDA? Alex nyökytteli innokkaasti. Näytin käsimerkin kurkun ylitse ja ilmehdin pelokkaasti. Alexia nauratti. Hän on ollut Kaukasuksella pyssynpiippujen edessä, ja takana, eikä tarvitse ymmärtää, mikä minua uhkaisi. En kyllä itsekään ymmärrä. Se on vain uhkan tunne, ei muuta.
Navetassa, jossa kävimme, oli 6 lypsävää, yksi hieho ja 6 tai 7 vasikkaa. Nuorehko emäntä luuti takasiltaa ja lantakourua ja osasi muutamat sanat suomeksi. Illaksi "tilasin" lypsyhetkeen tutustumisen.

Kun päivemmällä olin nuotion äärellä keittelemässä makkarasoppaa, löntysteli "paimenpoika" älykännykkää hivellen järvensivupolkua ohitse. Ei ollut minua huomaavinaankaan. Ei se lehmiä löytänyt. Palasi tyhjin toimin takaisin katse edelleen kiinnittyneenä kämmenleluunsa. Taisi olla sama nuorukainen, joka tuloyönäni viinapullon kanssa ruohikolla humppasi.
Iltalypsyhetki oli hauska. Toisella kymmenellä oleva tyttö hoiti pääasiassa lypsämisen. Pienet näpit utareissa olivat lujat ja maito vaahtosi sankossa korkealle. Olisin itse halunnut koettaa edes valokuvauksen ajaksi lypsämistä, mutta emäntä kielsi jyrkästi. Sanoi, että lehmä potkaisee sankon nurin jos tuntematon yrittää. Emäntä tarjosi peltimukista lypsylämmintä maitoa ja join sitä ainakin puolisen litraa. Maidosta tulvahtivat kaikki lapsuuden makuvivahteet kielenjuuren nystyröihin: Paju, ruoho ja järvikorte päällimmäisinä.
Navetalle tuli myös Igoriksi itsensä esitellyt, yksinkertaisen oloinen miehenturjake joka otti kiiltävänahkaisen hatun päästään kuvauksen ajaksi ja kiitteli sitten kädestä pitäen minua.

Olisin voinut olla siellä navetassa vaikka kuinka kauan ihan vain niiden haju- ja makuelämysten takia. En nähnyt melassisankoja, en tehdastekoisia rehusäkkejä, en AIV:n törkyä. En mitään, mikä viittaisi muuhun, kuin luonnonmukaiseen lehmien ruokintaan. Ilahdutti sekin, ettei kantturoiden korvia oltu keltaisin lävistyksin koristeltu. Sitä mietin, että missä ovat niityt, joilta talviheinät korjataan ja millä tavalla ne niitetään sekä kuivataan? Heinäseipäilläkö ja latoihinko säilötään? Jäi kysymättä, koska mietin tätä vasta kun läksin navetalta pois.

Nyt on jo iltamyöhä. Pilviä keräilee taivaantäydeksi, ovat märän näköisiä enkä ihmettele, jos yöllä herään sateenropinaan. Nythän se jo aloitti, ripeksii. Pahkeinen sentään. Olin ajatellut lähteä huomenna jatkamaan matkaani.

19 kommenttia:

Riku Riemu kirjoitti...

Ovat siellä lehmätkin onnellisia,
kukaan ei kysy ihmiseltä.
Ei lehmä voi tulevaa kohtaloaan tietää,
ei ihminen omaansa sietää.
Igor, yksinkertainen, oletko sittenkin viisain kaikista?

Valto-Ensio kirjoitti...

Igor varmaankin on vähintään yhtä onnellinen kuin Vazejärven puoliksi vapaat lehmät. Juurensa olisi ollut kyllä hyvä ja tarpeellinen tieto asiaa pähkäilläkseen. Luultavasti kylään siirrettyjen mielisairaiden ja alkoholistien jälkeläinen hänkin kuten moni muu siellä.

Kun miettii tuonkin monasteri-kylän kamalanpuoleista menneisyyttä, niin kai siellä nyt jäljellä olevat ihmisrippeet onnellisinta aikaa viettävät vaikka eivät maailmanmenosta kaikkea ymmärtäisikään.

Nunnia myöten siellä kuitenkin älypuhelimet kämmenien sisällä vilkkavat, että kai jotain informaatiota kaikenaikaa päihin kulkee.

Samppa kirjoitti...

Juustoportti on alkanut tuottamaan uuttaa kulutusmaitoa, vapaan lehmän maitoa. Saavat lehmät kuulemma kävellä pihalla vapaasti ja syödä apilaa.

Pitää tässä pohtia, että jos saisi vähän pääomaa kasaan, niin kävisi tutustumassa bloggaajan ominaisuudessa tähän maidontuotantoon, jonka lopputulosta myydään mainioon 1,45 euron hintaan per litra.

Valto-Ensio kirjoitti...

Sampsa

Pihattonavetat antavat nautaeläimillekin enemmän vapautta kuin talvikausiksi suljetut, mutta kun mennään kaupallisen maidon- ja lihantuotannon piiriin, niin kyllähän tuotantoeläimien vapaus on aina vähintään kyseenalaista. Kuluttajien päihin mielikuvia luodessa sillä on merkityksensä, että tuote sitten kaupaksi käy.

Eikä ilman teollista rehuntuotantoa eläimistä irtoa tämän päivän kulutustarpeeseen riittävästi. Eivätkä tuottajat itse elä senkään vertaa.

Luomutuotanto on silmänlumetta kautta maailman. Paitsi Vazejärven tapaisissa, harvalukuisissa, pienissä, kuolevissa yhteisöissä. Heti kun mennään ortodoksienkin maailmassa paikkaan nimeltä Laatokan Valamo, on maatalousmeininki jo niin vimmaista, että hui hai.

Samppa kirjoitti...

Näin kait se on, mutta kyllä mainonta purkin kyljessä toimi. Vaihdoin luomumaitoni heti isosta pahasta Valiosta Juustoporttiin, kun Juustoportin lehmät ovat vapaita, ja maito tulee 10km säteellä meijeristä.

Mitenhän tämäkin kehittyy vielä? Käy kuin kanamunien suhteen. Ennen oli vain teollinen ja luomu. Nyt on ties mitä kananmunaa ja siinä sitä sitten arpoo, osaako ostaa kalliilla teollista vai näennäisluomua?

Valto-Ensio kirjoitti...

"Vapaa" tai "luomu"-synonyymi myytäviksi kehitetyissä "luonnon"tuotteissa tarkoittaa yhtä suurta huijausta maailmanpelastamisutopioissa kuin "sähkö" auton etuliitteenä.

Kaikki niihin tarvittava ryövätään joka tapauksessa maasta ja ilmasta jota hengitämme. Eivät aurinkopaneelitkaan tuota rajattomasti "uusiutuvaa" energiaa ennen kuin on maata ja kalliota tongittu ja raskaiden prosessien lävitse niiden rakentamista varten erinäisiä materiaaleja kuljetettu.

Kulutuksen rajoittamisen puolesta ei mikään merkittävä taho koskaan ala tosissaan tehdä mitään. Vain siinä olisi jonkinlainen, hyvin pieni, tuloksia ja toivoa minimaalisesti tuottava skenaario maapallon iän ja elämän jatkumiselle yhdenlajin populaatioiden yhä kasvaessa sietämättömiin mittoihin.

mikis kirjoitti...

En tiedä - haluaisin tietää - mitä tarkoittavat "vapaat kananmunat" tai "luomumunat"? Tarkoittaako tämä sitä, että ne kanat ja kukot juoksentelevat siellä, missä sattuvat olemaan, hullun lailla edestakaisin? Tai mitä?

Olen syönyt kananmunia jotka maistuvat (ja haisevat) kalalle. Käsittääkseni se johtuu siitä että heitä kanoja on syötetty kalanperkeillä. Ihmisille on hyvä kun syövät (rasvaista) kalaa, se on hyvää heidän sydämelleen. Mutta en oo koskaan kuulut että kanoille olisi infarkti tullut.

Ps. Ellun kanat olivat villejä. Tämä ei ole pelkkä sananlasku vaan Pispalassa oli vanhapiika (Lingreenin?) Elina jolla oli kanoja. Tämä Elina oli niin kamalan nuuka ettei se raaskinu ostaa niille kanoilleen jyviä tms., vaan hätisteli ne kanat naapurin pihoille, siellä ne saivat syödä mitä löysivät. Mutta aina kun ilta tuli ne tulivat Ellun pihaliiteriin munimaan... tämäkös naapureita v-tutti. Siitä syntyi tämä lause "elävät kuin Ellun kanat".

Jehovalaisessa maailmankaikkeudessa sudet ja lampaat ja uuhet ja krokotiilit kävelevät vehreillä niityillä käsi toistensa kaulalla. Käsi kädessä. Se on Paradiisi. Jossa leijonatkin - niin kuin Bandakarhutkin - syövät vai kasviksia. (Ja ruohot sanoisivat, jos osaisivat puhua - että "älkää ny saatana meitä syökö"...)

mikis kirjoitti...

Jokainenhan sen tietää, jos vähänkin on biologiaa lukenut, että ihminen on maapallon ainoa häiriötekijä. Ainoa.

Sillä ei sinällään ole mitään merkitystä koska ihminen ei kauaa tällä planeetalla elä. Siihen kuluu jokin aika, Y, esimerkiksi. Dinosaurukset elivät täällä yli 50 miljoonaa vuotta; jos he olisivat osanneet puhua, he olisivat naureskelleet toisilleen "me olemme olleet täällä aina ja tulemme olemaan täällä eikuisesti". No, Eivät osanneet puhua. Heillä ei ollut tarvetta siihen.

Ihmiset eivät tule elämään tällä planeetalla edes kymmenesosaa siitä ajasta mitä dinosaurukset. Silti me kuvittelemme että "...me emme ole olleet täällä aina, se täytyy myöntää, mutta tulemme olemaan ikuisesti".

Heh, heh.

Valto-Ensio kirjoitti...

Mikis, vapaa kana tai lehemä tms on siis kielikuva vain. Innasen Viitakossa (muistathan hänen kuunnelmansa?) niitä korkeintaan olisi sillä siellä ihmisetkin keskittyivät toistensa syömiseen. Tämäkin mieleenjuolahtamani siis vain kuunnelmassa.

Vapaus yleensäkin on käsite, jonka voi hyvin äkkiä laittaa nurin minkä tahansa elollisen kohdalla. Mitä vapautta se on kun hetkestä hetkeen joutuu sen eteen temmeltämään, että nälkäänsä syödä saisi? Ja sitähän tekevät kaikki laidasta lukien. Bakteeritkin. Nälän vankeja vähintään kaikki.

Mutta että ihmislaji niin paljon ottaa vankeja tyydyttääkseen perustarpeensa niin se lienee biosfäärin miljardisissa kuunkierroissa ennen kuulumattoman röyhkeää toimintaa. Mainitsemasi dinot eivät sellaiseen luultavasti koskaan syyllistyneet.

Me, sinä ja minä Mikis, olemme kuitenkin suurempia ja vapaampia kuin esimerkiksi suuren maan Venäjän suureksi itsensä nimittämä, tämän historiasekunninsadasosan tsaari Vladimir Putin. Tiedätkö miksi? No siksi, että me jotakuinkin ymmärrämme pienuutemme ja vapautemme rajat, hän ei.

mikis kirjoitti...

Taidat olla oikeassa. Suuruutta ihmisessä on että tajuaa miten pieni mitättömyys on, ihminen. Tätä kaikki sammakot (= putiinit) eivät ymmärrä, vaan pullistelevat aikansa kunnes posahtavat. (Ja samalla, harmi muille ihmisille, räjäyttävät puolet maapallosta taivaan tuuliin.)

Tai ei se oikeastaan mikään harmi ole. Mitä vähemmän ihmisiä Telluksella, sen parempi. Nytkin ihmiset kuvittelevat, suuruudenhulluja kun ovat, että he hallitsevat maapalloa. Paskat! Mikrobien maailma tämä on. On, on, on! On aina ollut. Sinunkin yhden kynnen allasi on noin 300 miljoonaa bakteeria. Ja jos sinulla on tulehtunut kynsireunus, sen alla saattaa olla 7 miljardia bakteeria. Hallitse heitä sitten, hä? Kyä varmaan jäät toiseks...

Ps. Virukset ovat siintä jänniä olioita (eläimiähän he eivät ole) että heillä ei ole omaa aineenvaihduntaa. Heidän on pakko etsiintyä johonkin toiseen elävään systeemiin, symbioosin. (Tämä on mikrokosmologiaa. Koska virukset ovat valtavan pieniä verrattuna jättiläiskokoisiin bakteereihin. Onpas.) Siis tragediahan on tässä... että mitä paremmin virus isäntäeläimessään viihtyy, sen huonommin isäntäeläin voi. Se rupee sairastelee. Mutta... missään nimessä virus ei haluaisi tappaa isäntäänsä, koska... silloinhan hän myös itse menehtyy. - Tämä on tällaista "kauhun tasapainoa" tämäkin. Ja vaikka tässä vähän oionkin biologisia totuuksia, niin periaate kumminkin on (noin suurinpiirtein) tämä.

(huokaus)

mikis kirjoitti...

Tai tietysti nyt taas innostuin puhumaan läpiä päähäni. Eivät ihmiset elä atomitasolla vaan reaalimaailmassa. Siis... sehän on fakta että Aurinkomme sammuu noin viiden miljardin vuoden kuluttua, joo. Mutta eihän se oikeuta sitä että me anno domini 2015 saisimme kohdella sen takia muita ihmisiä, eli lähimmäisiämme, miten sattuu!

Puhuin (parfymoitua) paskaa. Taas. Äsken.

Valto-Ensio kirjoitti...

Mikis, meillä on aukkomme paskalle ja puheelle, että mitenhän ne voivatkaan toisinaan sekoittua? Krapulassa muistelen oksentaneeni nuorena niin tinkaan, että persesilmä kellui suussa, mutta silloin ei paljon puhetta enää sekaan sopinut...

Pienuudestamme hyvä esimerkki on nyt tämä "keppanakeskustelu" joka lipsahti kepulaisesta rukkasesta ja kasvoi isommaksi kuin tuhansien murhattujen siviilien kohtalot kertautuvine murheineen Ukrainan rikollisessa konfliktissa.

Itse alkoholikeskustelussakin unohdetaan mielellään syntyvät ruumiit: n. 2000 viinakuolemaa vuodessa kerrannaisvaikutuksineen.

mikis kirjoitti...

Aina, kun lasken kuinka paljon tänäkin päivänä Ukrainassa ihmisiä kuolee ( noin 10 kpletta päivä), niin ajattelen, että olen yksi heistä. Tai vaikka heitä, jonain kauniina ihanana talvisena päivänä kun lunta sataa, kuolisi vain yksi - eli minä - niin minulta katoaisi kaikki, kaikki mikä minulla tässä maailamssa ikinä on ollut!

Älä sinä Valto loukkaa minua! (Tai käsitä minua väärin.)

mikis kirjoitti...

siis... mä en moneen viikkoon oo enää jaksanut katsoo uutisia, vaikka tahtoisin tietää... mutta kun mulle tulee niin saatanan surullinen olo.

et viittis vittuilla mulle Valto!

Valto-Ensio kirjoitti...

Varmaankin käsitän väärin, tai minut käsitetään.

Tämmöisistä vaatimattomista kömmähdyksistä ne konfliktit ja lopulta sodatkin alkavat.

Tarkoitus ei ole.

Valto-Ensio kirjoitti...

Tarkennan siis; en ole edes ajatellut, että mun pitäisi vittuilla. Tai että vittuilisin. Nyt en ole edes sillä tuulella.

mikis kirjoitti...

Et käsittänyt väärin.
Minä vain käsitin.


Eniten arvostan sinussa sitä, että olet sitä mieltä mitä olet.


Arvokkain kunnianosoituksin (pokkaa) luovutan täten sinulle Kaikkien Köyhien Suur Ristin kaalinlehvien kera. (pokkaa uudestaan) Olet tämän anasainnut! - hurraa, hurraa, hurraa

siis...? minä parodioin maailman menoa. Sinä teesit sen paremmin. Tuo pyöräreissu on dokumentti, hyvin kuvitettu, ja hyvin myös kirjoitettu.

Ps. Mutta miks sun profiilikuvana on Aku-Aku patsas joka seisoo selin mereen päin? (Tätä välillä ihmettelen itsekseni.)

Valto-Ensio kirjoitti...

Tuo Kalevala-aiheinen patsas törötti Äänisen rantaboulevardin patsaspuistossa ja on niin minun näköinen, että siksi. Hyvä että kysyit, sain antaa selityksen sillekin valokuvalleni.

Valto-Ensio kirjoitti...

"Eniten arvostan sinussa sitä, että olet sitä mieltä mitä olet."

Savolaisjuureni muistaen, tämä lause väittää siis ihan toista kuin mitä meistä savolaisista muuten väitetään. Kjiitos siitä.