tiistai 24. helmikuuta 2015

47. Pois Vazejärveltä

Ke 2.7.2014 Leiri nro 27

Klo on ylitse puolenyön. Pienen järven rannalle rysäni virittelin, eikä rapakolle nimeä kartasta taaskaan löydy. Luultavasti se on Novinka. Novinskoje-nimisen kylän kautta kiersin ennen rantaan piiloutumistani joka tapahtui jälleen kaikki mahdolliset varotoimenpiteet suorittaen.  Joka tapauksessa tämä on M18 ja oikealle Nurmoilaan kääntyvän sivutien kainalossa. Vazejärveltä tänne ei kovin pitkä huikonen ollut, mutta tapahtuihan tuota silläkin pätkällä kaikenlaista ylös kirjattavaa.

Vazejärven rantaan naulasin Alexille ja Jevgenille petäjien väliin kiitosterveiset. Mieltä kutittaa mukavasti ajatellessani heidän ilmeitään kun sen näkevät. Ja sen, kun Alex hoksaa, mitä varten siltä nauloja pyysin.

Tapasin Alexin ja tatuoidun, hyvin vanhan entisen linnakundin vielä kaivolla ennen poistumistani. Alex halasi silmin kostein. Sillä oli paha krapula eikä enää loivennusaineita yhtään. Linnakundi paljasti kokonaan yläruumiinsa kun halusi näyttää jo haalistuneet tatuointinsa joita oli jokaisella neliösentillä. Nainen, kalanruoto, kahle, ruusu ja punottu köysi jossa väkäsiä kuin piikkilangassa jäivät mieleen. Valokuvata ei antanut. Sen vanhuksen nähdessään voi vain yrittää miettiä, mitä hänen ruumiinsa on muutakin kokenut kuin tatuointipiikkien tiksutuksia. Entä, kun häneltä menevät jalat alta vanhuuttaan tuossa ränstyneessä monasterikylässä? Lähtiessä näin vielä nunnan, joka muurin katveessa hipelöi kännykkänsä näyttöä ja alkoi kohta kovan kalkatuksen. Olisi tullut ajankohtainen  kuva, jos olisin ilennyt ottaa.

Vazejärvelle johtavan hiekkatien mutkassa tapasin myös nuoren rinkkapatikoijan joka oli lähtenyt Novgorodista pyhiinvaellusmatkalle ja kulkenut liftaten eri luostareita kierrellen. Hän osasi englantia ja kai minä sitten hänenkin matkansa ääret ja määrät jotenkin ymmärsin. Ristinmerkkejä se rintansa ylitse veteli kun kättelyn jälkeen erottiin. Mitähän se sillä tarkoitti? Jumalansa siunaustako vai kirousta minulle?
Sitten olikin hassumpi näky M18-tien risteyksessä: Iäkäs reppuselkämunkki liftaamassa. Ja heti sille kyyti löytyi, hyvä että kerkesin vaihtaa putken kameraan ja näpsäsitä muutamat otokset.
Kotkatjärveltä (Kotkotzero) löysin kaupan ihan etsimättä. Oli niitä useampikin kylätien kahtapuolen. Suomalaisia tuotteita oli siinä johon menin. Voimix-levitettäkin jota otin. Muut ostokseni olivat nakkeja, leipää, maitoa, jäätelöä ja tuoremehua ja pari pussillista mausteyrttejä. Tuhlaus oli jälleen hirmuista eli n. sataviisikymppiä (n. 3 euroa). Löysin kylästä myös lahon kiinteistön asbestikaton alta postikonttorin josta lähetin valmiiksi kirjoittamani kortit eteen päin.

Syödessäni kaupan pihassa jäätelöä, joka jälleen kerran oli vallan maukasta, kurvasi viereeni moottoripyörällä nuorehko, paksu kaveri. Sanoi "pagisevansa" karjalankiältä: "Lähe mukkaan, laitan kylyn", se sanoi kun kuuli, että olen suomalainen. Mutta oli niin kovin voimakkaanhajuisessa humalassa, että kieltäydyin kohteliaasti. Sitten näinkin, kun se otti pari viinakassien kanssa heilahtelevaa kaveria tarakalleen ja kurvasi heinikkoista kujaa pusikoituneen pellon takana rönöttävää harmaata rakennusta kohti. Olisihan se saattanut kylyreissu olla.
Kovera-nimisen kylän tienhaarassa oli sitten pieni tsasouna jota jäin tutkimaan. Siinä oli pistorasia seinässä ja kokeilin kännykänlaturia siihen, mutta ei viisari värähtänyt. Kun olin katselemassa aidan ylitse hautausmaan näkymiä, pyöräili paikalle reipas muori joka myös "pagisi" karjalankieltä. Kyselin muutamia kysymyksiä tsasounasta, hautausmaasta ja Koverankylästä. Paljon hänkin "pagisi",mutta en kovin hyvin nopeatempoista kielenkäyttöä kerennyt ymmärtää. Enkä osaa oikei toistaakaan; "A´ siinä uus tsasouna, kylä kuihtuo ja taata on duol kahakankahas..."  Ymmärsin kuitenkin,että yksin hän tuolla kylässä asuu, tytär on muuttanut Aunukseen ja kuinka hän pyöräilee joka päivä hautausmaan aidan takaa "tervehtimässä miestä".  Siinä kohtaa hulvahti itku poskille. Halasin muoria ja taputtelin hartioita. Sanoin hänelle, että hän muistuttaa minun  "maamoa". Silmiä pyyhkien muori lähti petäjikössä mutkittelevalle polulle kylää kohti. Menin kohta samaa reittiä itsekin katsomaan, millainen asujaimisto sieltä löytyy.
Koveran kylänraitin halkaisi koivujen rivi. Ajelin hiljaksiin kylän halki ja sain kintuistani kiinnostuneita koiria tavanmukaisesti seurakseni. Muutaman kerran sivalsin ranstakalla kuormani kupeisiin, niin eivät ne uskaltaneet kuin rähistä. Kylän perillä leviässä talossa oli kauppa jossa kävin. Ostin perunoita, lisää leipää, sipulia ja sipulimakkaraa sekä tietenkin jäätelön. Meni jälleen 150 ru että pamahti. Kauppaa piti yksinäinen, nuorehko nainen jonka kanssa hoidin kauppa-asiani viittilöimällä. Portailla jäätelöä nuoleskellessani tuli siihen pyöräilevä nainen kauppa-asioilleen. Hän osasi karjalankieltä, mutta ei jäänyt pitemmäksi aikaa juttelemaan. Kysyi vain kuin ohimennen, mistä tulen minne menen. Selitin.

19 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

valto

liftasiko paikallinen väki noin yleisemminkin, vai tämä munkkiko vain? taitaa olla niin, että peukalokyyti on matkustamistapana jo vähintään uhanalainen. liftarit ovat kuolleet sukupuuttoon ainakin suomessa; sen voi jokainen tiellä liikkuja vahvistaa.

tienvarren hiipunut folklore ei ole edes herättänyt muuten niin valppaita kulttuurin tutkijoita. modernin yhteiskunnan alakulttuurina liftaus olisi kiitollinen tutkimuskohde, joskin kenttätyönä melko vaativaa.

aina kauhistellaan liftaamisen vaarallisuutta, mutta on niitä pöhkömpiäkin matkustustapoja. kukaan ei ihmettele niitä satoja tuhansia ihmisiä, jotka aikansa kuluksi sulloutuvat lentokoneisiin ja paahtavat itseään viikon pari auringossa, juovat itsensä tiedottomiksi ja palaavat kotiin muka rentoutuneina.

entä ne lukemattomat tyypit, jotka luonnontuhoamisen uhalla sujuttelevat pitkin tunturihankia ja antavat koneen hinata itsensä ylös mäkeä.

meri

Valto-Ensio kirjoitti...

Meri

Näin minä muutamia liftareita siellä täällä Karjalassa ja taisi aika helposti kyyti irrota. Naisena en kyllä lähtisi liftaamaan ja miehenäkin vain jonkinlaisen aseen kanssa, näkyi siellä sen verran epämääräistä porukkaa olevan liikkeellä.

Kuuntelin kerran Areenalta 60-luvulta ohjelman, jossa varoittavana aiheena oli liftaaminen. Luulen, ettei sen varoitukset aivan tuulesta temmattuja olleet, varsinkin kun muistan joidenkin niljakkaiden, sen aikaisten tyyppien kehuskelut asian tiimoilta.

Kaverin kanssa kun liikkuu, niin onhan se enemmän turvallista. Nykyisin voisi ajatella, että on kännykän lähettävä kamera koko ajan päällä kun vieraaseen kyytiin istahtaa.

FB:ssa näkyy olevan näitä kimppakyytiryhmiä, joten kai se voisi olla modernisoitunutta liftaamista.

Itse liftasin muutaman kerran armeija-aikana ja sen jälkeenkin nostin peukaloa tienvarressa kun piti jonnekin päästä. Rekkojen kyytiin yleensä pääsi varsinkin kun meni rahtiasemalle tai jonnekin heidän suosimalle huoltsikalle kyselemään.

Ripsa kirjoitti...

Valto, Meri

Kyllä kai tuo porukka on sen verran ortodoksista, että tuskin kukaan ortodoksi-munkkia tappaisi. Sehän on sillä lailla edes hyvä.

Tuskin missään on enää turvallista liftata. Kun olin yliopistossa 60-luvulla, liftaaminen oli tapa mennä paikasta toiseen. Ihan yleinen.

Mutta rekat olivat parhaita matkustusajoneuvoja. Yleensä minä kyttäsin jollain huoltoasemalla Poriin, Helsinkiin tai Seinäjoelle meneviä rekkoja. Ne kuskit olivat tyytyväisiä kun oli joku jonka kanssa puhua, koska olivat yleensä jo tulleet yli puolen Suomen yli ja oli kiirus jollekin laivalle.

Olivat yleensä isän ikäisiä, rekkakuskit, joten suhtautuivat minuun kuin tyttäreensä ja kyselivät opinnot ja yliopistot ja kotipaikan ja kaikki. Ja olivat ystävällisiä: jos menivät väärään suuntaan, viisasivat kuka on menossa oikeaan päin.

Valto-Ensio kirjoitti...

Ripsa ja Meri

Se novgorodin pyhiinvaeltaja, tuo munkki ja yksi Prääzässä liftannut olivat miehiä. Naisia näin liftaamassa kolmen kimppa jossakin yöllä ja äiti kahden teini-ikäisen kanssa päivällä jossakin Räisälään ajellessani. En nyt muita muista.

Äsken uutisissa oli suomalaisten turhista peloista osio. Lukujakin esitettiin kuinka väkivalta- ja liikennekuolemat ovat parissakymmenessä vuodessa vähentyneet merkittävästi, etteivät ne ainakaan pelkojen lisääntymistä selitä.

Julkisten tilojen lööppimetsää kun katsoo, niin asia näyttää toiselta kuin totuus ja pelot siis syntyvät synnytetyistä, värein sävytetyistä mielikuvista.

Saattaisi olla, että liftaaminenkin on turvallisempaa kuin 60-luvun kaaosmaisessa liikenteessä huonoilla teillä ja kun raiskausta ei esimerkiksi katsottu kummoiseksikaan rikokseksi.

Venäjältähän meille ei tilastoja tule eikä niitä siellä kaikesta rustatakaan, joten emme tiedä mikä on milläkin elämisentasolla tilanne.

Venäläiset ovat sen verran taikauskoista ja jumalia pelkääviä, että papit ja munkit saavat kyllä rauhan (hih; papit ja munkit=mukit ja pankit), ennen kuin järjestelmä heitä alkaa jälleen lahdata.

a-kh kirjoitti...

Kommenttisi (26.2.) viimeinen kappale ei asiallisesti vakuuta, mutta henkilökohtaisena mielipiteenä sillä on arvonsa.

Valto-Ensio kirjoitti...

Jes Kalevi, muotoilultaan kommenttini on aivan peestä ja sananmuunnoskin on viärin.

Venäläisten taikauskosta on todisteitakin, että sitä en aivan tuulesta tempaissut eikä siis täysin oma mielipide. En nyt muista, mistä siitä luin muualtakin kuin erään Suomeen muuttaneen venäläisen haastattelusta. Se oli jokin uskontoja ja kansallisuuksia käsittelevä artikkeli ihan vastottain. En pannut sitä talteen enkä merkannut muistiin.

Uskovaisuus (ort) on myös käsittääkseni Venäjällä syvässä vaikka sitä ei ihan heti kai uskoisi. Pappien (toisinajattelijoiden, toimittajien, runoilijoiden jne.) tappamiseen tai tappamatta jättämiseen sillä ei silti liene vaikutusta.

Anonyymi kirjoitti...

valto, kalevi

otaksun että or­to­dok­si­suus on säi­ly­nyt niin hyvin siksi, että se on imey­ty­nyt se­kä ar­keen et­tä juh­laan. se on mu­ka­na yh­tei­söis­sä ja yk­si­tyi­sen ih­mi­sen ajat­te­lus­sa. ja kai siinä on mukana sitäkin, että venäläinen sielu tykkää kylpeä kär­si­myk­ses­sä, uskossa ja lohdussa. sitä minä kuitenkin ihmettelen, että jos jumalaa pitää tutkia, niin eikö se tutkiminen olisi paljon vapaampaa kir­kon ul­ko­puo­lel­la?

meri

Valto-Ensio kirjoitti...

Meri, kirkoilla on omat tutkimuskeskuksensa ja ne tietenkin tuottavat maksajansa näköistä tutkimusta. Niiden tuloksista en ole perillä.

Jumalaan kun en usko, niin en usko sen tutkimiseenkaan, saatikka että faktatietoa aiheeseen voisi jostain löytyä jeesuksen väärennettyä käärinliinan kappaletta enempää.

Uskon tutkimisesta toki voi olla aina kiinnostunut. Uskoahan on olemassa vaikka kohde olisikin pelkkä häivähdys purppuraa taivaanrannassa. Niin kuin meidän jokapäiväinen illuusiomme tärkeydestämme.

Lie aiheen mahdollista olemassaoloa tutkinut joku muukin kohteesta riippumaton kollegiaali? Tai jopa yksittäinen, uskonnoton ja kirkoton rohkea yksilö?

Sen tiedän, että tieteessä on kaikenlaisia kokeita tehty, että jumala saataisiin "näyttäytymään" tai muuten todennetuksi. Mutta ei sitä tieteenkään laajoilla valtateillä ole tähän mennessä vastaan kurvaillut (sehän ajaisi ihmisenkuvana mitä ilmeisemmin eurooppalaisittain Bemarilla, Cadillacilla amerikkalaisten ja jos olisi valtakntansa Natoon liittänyt, pamahtaisi se ylitse Hornetilla).

Anonyymi kirjoitti...

valto


niinpä, mihin me oikeastaan jumalaa tarvitsemme. jos aine sille annettujen voimien tai ominaisuuksien ansiosta pystyy tuottamaan järjestystä näkyvässä maailmassa, niin miksi sillä ei voisi olla näitä ominaisuuksia synnynnäisesti. ja missä silloin olisi välttämättömyys jumalaan?

minä en kuitenkaan ole pelkästään rationaalinen eläin. siksi maailman olemuksella on minulle merkitystä, halusin sitä tai en. kyllä minun agnostisessa sielussani on aika vahva kosminen alakulo. olisi kivaa, jos olisi joku voima ja minä saisin tiedon sen olemassaolosta.

mutta sitten toisaalta sen alakulon vastapainona on hämmästys ja ehkä harmistuskin siitä, että niin monen tieteen vuosisadan jälkeen ihmiset yhä pettävät itseään uskonnoksi sanotulla kielipelillä.

useimpien ystävieni kiinnostus uskontoon on niin olematon, ettei heitä enää voi pitää edes ateisteina. en tiedä kuulunko tuohon joukkoon. olisi tosi kiva tietää, käyvätkö omankin maailmankuvani uskonnolliset elementit tulevaisuudessa mielenkiinnottomiksi ja viime kädessä turhiksi.

meri

Valto-Ensio kirjoitti...

Meri

Ateistillakin on siis mielipide, uskomus. Hän uskoo siihen, ettei jumalaa ole. Tästä on tullut uskontoja ja jumalia käsittelevissä keskusteluissa fraasi. Juuri kuuntelin Romanin ohjelma, jossa jälleen oli viisaita suita aukeilemassa aiheesta.

Miten siis sellainen, joka ei usko edes jumalattomuuteen, voi täällä olla mitään mieltä? Mykkänäkö vain tollottaa kun toiset puhuvat viisaita puolesta ja vastaan?

En minä löydä sanoja sille tunteelle (joka ei kai tunne olekaan) joka sisälläni antaa sen varmuuden, ettei mitään ole mitä ihmiset ovat keksineet jumalaksi ruveta kutsumaan. Miksi tälle pitäisikään selitys löytyä? Siitäkin tulisi vain uusi uskonto ja pian alkaisi sen puolesta päitä putoilla.

Olla möllötän siis, jumalaton.

a-kh kirjoitti...

Ent. Helsingin yliopiston Teologisen tiedekunnan Uuden testamentin eksegetiikan professori Heikki Räisänen kohautti kotoista kristikuntaamme kyseenalaistamalla 1970-luvun alulla UT:n ihmekertomusten paikkansapitävyyden sekä Jeesuksen neitseestäsyntymisen, ylösnousemuksen ja toisen tulemisen ja vähän muutakin.

Raamatuntulkinnan mukaan epäusko on syntiä, epäilys ei. Tuomaskin epäili. Räisänen on pitänyt pappeutensa ja hoitelee kirkollisia toimituksia, kuten aikoinaan pappeudesta luopunut Terho Pursiainenkin, joka halusi itselleen uuden pappisvihkimyksen.

Muutamia vuosia sitten Saarijärven kirkossa pitämässään saarnassa Pursiainen sanoi, ettei usko kenenkään saavan iankaikkisuuspisteitä siitä, että kykenee uskomaan erityisen merkillisiä kertomuksia. Hän kysyi, onko uskominen uskomista Jumalan olemassaoloon ja vastasi, ettei kristillisen uskon ydin ole minkään asian, ei edes Jumalan olemassaolon totena pitämistä.

Jätän asian pohdittavaksi.

Evankelisen, kaiken armoa tähdentävän herätyssuunnan opetuksen mukaan ihminen ei pysty itse edes uskomaan, vaan Kristus ihmisessä uskoo.

Pastori Antti Kylliäisen erään perusväittämän mukaan ihmisen ei tarvitse tehdä "pelastuakseen" muuta kuin kuolla. ”Kaikki pääsevät taivaaseen”, mitä se sitten onkaan.

USA:n episkopaalisen kirkon Newarkin hiippakunnan emerituspiispa John Selby Spong on kirjoittanut kiintoisan kirjan nimellä ”Miksi kristinuskon tulee muuttua tai kuolla”. Siinä hän antaa kyytiä useimmille kristinuskon opeille ja käytänteille ja esittelee ei-teistisen uskonkäsityksensä.

Spongin jumalan nimi on Olemisen Perusta, jota hänen mukaansa tullaan palvelemaan erillään kaikenlaisista uskonnollisista ajatusjärjestelmistä. Takavuosina Kuopion piispa Vilho Riekkinen toi Spongin, jota luonnehti hyväksi kaverikseen, Kuopioon luennoimaan ”uskostaan”. Monet katsoivat Spongin julistavan Spinozan panteismia, minäkin.

Heikki Räisänen lanseerasi Vartija-lehdessä, jonka päätoimittajana oli, käsitteen kulttuurikristitty kuvaamaan itseään ja yleensä ihmistä, joka tiedostaa juuriensa olevan kristinuskossa ja suhtautuu siihen myönteisesti, vaikkei uskokaan moniin sen sisältämiin asioihin.

Valto-Ensio kirjoitti...

Kalevi

Lienevät vaikka aforismeja seuraavat:

Uskon ympärille löytyy uskottavia selityksiä; puolesta ja vastaan, siltä väliltäkin.

Ainoastaan siihen voi uskoa että joku uskoo; Usko on totta, jumala ei.

Usko Yrttiaho on ihmisenä totta, mutta uskonko hänessä muuhun kuin nimeen?

Terho Radikaalipappi on vain yksi uskonselittäjä; uskovainen yhtä kaikki. Hän on aikansa lapsi joka halusi olla muuta kuin aikansa lapsi. Ainakin erottua muista.

Ihmisen ajattelu on synnyttänyt filosofianteorioita joita lukemalla on syntynyt uusia ajattelijoita, filosofeja ja filosofioita, ei muuta; kysy vaikka uutta filosofiaa kehittelevältä Nietzschen tutkijalta.

Ajattelu on kuin suuri sipuli jonka äärelle filosofi toisensa perään käy elämisenmittansa verran itkemään. Käänteinen tulos: Jokaisen filosofin jäljiltä on sipuliin kasvanut uusi kerros.

Ajattelu vie ihmiskuntaa valheen ja totuuden selityksestä toiseen ja niiden selityksestä kolmanteen, neljänteen, viidenteen jne. loputtomasti. Taivaanrannalle kohoaa lopulta kuitenkin suuri sienipilvi.

Ajattelun tulokset ovat vain ajattelun tuloksia joita edelleen ajattelun tuloksilla pyritään kumoamaan.

Jumalaa ei ole, sitä ei tarvitse kumota. Eikä selittää. Ydinpommi on, sitä ei voi edes kumota. Eikä enää selittääkään.

a-kh kirjoitti...

Kaikki ajattelu ei ole filosofiaa, vaikka filosofia ei itse asiassa ole kaukana arkiajattelusta. Filosofiassa voi pohtia olemisen ja olemassaolon käsitteitä, mutta olevaisen perimmäisen laadun tutkiminen on jo tieteen käsissä. Uskonto ja tiede eivät ole filosofiaa, mutta on olemassa uskonnon ja tieteen filosofiaa. Jälkimmäiseen kuuluu oppi oikeasta päättelystä. On myös olemassa uskontotiedettä, mikä on hyvä, mutta teologian yliopisto-opetuksen tarpeellisuuden saattaisin kyseenalaistaa.

Valto-Ensio kirjoitti...

Ei olekaan kaikki ajattelu filosofiaa. Mutta kaiken ajattelun jaottelun ja nimittelyn (nimeämisen, kategorioimisen) on rakennellut ajattelun parissa näpräävä ihminen.

Ja arvonimiähän ajattelevakin ihminen oikeasti rakastaa. Vuoden Blogistiksikin kruunattu.

mikis kirjoitti...

Monet ajattelevat niin - äänestämisestä - ettei yhdellä äänellä mitään merkitystä ole. Ja jättävät äänestämättä.

Matemaattisesti ajateltuna - mulla algebrasta ja geometriasta oli keskikoulussa vaan vitoset - niin siitä huolimatta tää on mun mielestäni totta. Eli faktaa. Ei yhdellä äänellä ole mitään merkitystä.

Paitsi Kaikki merkitystähän sillä on! Koska 1+1+1+1+1... on Summa. Eli vaalitulos. Äänestämättä jättäminen on vaihtoehto, se on 1+1+1-1+1. Kamalinta olisi jos olisi äänestyspakko. Silloin ainakin osa ihmisistä äänestäisi mitä sattuu, ja nätti yhtälö muuttuisi muotoon 1+1-1+?-1?x+++1-1. Eli kaikki menisi - summa summarum - hunningolle! (Eli suomeksi päin persettä.)

mikis kirjoitti...

Ihmiset, jotka kaikesta huolimatta jättävät äänestämättä, voivat aina väittää että "siitä huolimatta, äänestin minä tai en, Suomessa asiat menevät päin persettä".

Tottai kai he siinä ovat oikeassa.

mikis kirjoitti...

Korjailen asioita. (Vaikka mulla onkin nyt vähän krapula.

Äänestämättä jättäminen on yksi vaihtoehto äänestää. Äänestäminen on myös vaihtoehto. Se, ketä äänestää, on merkityksetöntä. Se, mitä puoluetta eduskuntavaaleissa äänestää, sillä on merkitystä. (Siksi laahaudun vaaliuurnille ja äänestän vasemmistoa. En muuten.)

Valto-Ensio kirjoitti...

Mikis

Onko vasemmisto olemassa?

En näe Arhinmäen enkä Stubbin käyttämien asusteiden merkeissä tai hinnoissa eroa, saatika että ryppyjä. Entä puolueiden puheet ja ohjelmat? Kasvua, kasvua, kasvua. Markkinat, markkinat, markkinat.

Vasemmiston agendan ottaa haltuunsa seuraavaksi järjettömiin mittoihin paisuva, yhdistynyt ammattiyhdistysliike. Ja sehän sitten ajaa vielä vähemmän kaikkien "vasemmalla" olevien raskautettujen, köyhien, työttömien, eläkeläisten jne. asioita. Sille tärkeitä ovat vain jäsenmaksunsa maksaneet.

Kauhun tasapaino ei politiikassa enää vallitse. Se olisi kuitenkin välttämättömyys kaikkien kansalaisten kuulluksi tulemiseksi.

Me voimme olettaa äänestävämme vasemmistoa, on oikea vastaus.

mikis kirjoitti...

"Onko vasemmisto enää olemassa?"

Panitpa mut miettimään. (miettii) Siis Suomessa?... (miettii edelleen)

En osaa vastata tähän kysymykseen. Sorry.