tiistai 17. maaliskuuta 2015

50. Anuksenlinnu

To 3.7.2014 leiri nro 28

Klo yli puolenyön. Paikka on mäntykangas kaukana Aunuksen kaupungista, laajan peltomeren jälkeen, jonka halki poljin viileää kesää uhkuvan iltayön jonka tunnelmasta teki erikoisen auringonlasku jollaista en vielä tälle reissulle ole kokenut.

Tästä ei pitkälti enää Tuulokseen ole ja sitten pitäisi jo Laatokankin alkaa näkyä. Olen päättänyt jo, että heti kun ranta antaa myöten, pulahdan aaltoihin vaikka olisi millainen keli.
Hyppyytin pyöräni maantien ravin ylitse metsätielle, jolta oli varsinainen yhteys päätiehen kaivinkoneen rouhaisulla katkaistu. Poljin sitten lujahiekkaista, neulasten peittämää metsätietä ja pian tulin risteykseen jossa valitsin kapeamman uran vasemmalla. Vähitellen se kapeni kuin käärme häntäänsä kohti häviten pian kokonaan näkyvistä. Tyrkin kulkupeliäni vielä vähän matkaa mustikanvarvikossa ja kun löytyi pari harvaoksaista närettäkin mäntyjen  seasta, ajattelin, että tähän on turvallista taas rysänsä viritellä.

Kusiaisia on runsaasti ja kintut haisevat eritteille kun ne äkämystyivät ruikkimaan telttaa kasatessani. Ei niitä montaa kipaletta ole sisäpuolelle silti kulkeutunut. Pureksivatpahan jos ovat pureksiakseen, ei se hetkauta. Itikoitakin oli ihan kiitettävä määrä kämmenselkiä ja päälakea kuppaamassa ja nyt ihoa vähän raavituttaa. Väsymys on niin kova, ettei nukkumisestakaan tule mitään; jalat polkevat makuupussissa vielä.
Aunus "Harmaasilmä" oli kokemisen arvoinen paikka. Jo saapuminen M18-tieltä kaupunkiin johtavaa erittäin huonokuntoista, kuoppaista ja kapeaa väylää on erikoinen kokemus. Kahta puolen jokea on asutusta joita yhdistää siellä täällä ylitse kulkevat riippusillat. Sanoisin näkymiä jopa idylliseksi jos en näkisi tämän kaiken pinnan alle. "Anuksenlinnu"-kyltti tienhaarassa panikin aprikoimaan, että eikö se anus ole kaikilla kielillä persereikä?

Ajattelin jossakin vaiheessa jäädä ortodoksikirkon luokse sakeaan pusikkoon yöksi, mutta aikani sitten kaupunkia kierreltyäni arvelin nähneeni kaiken tarpeellisen.


Kävin pankissa. Kun menin sisälle, niin opastamaan kopsutteli korkokengissään tiukkapohkeinen, kaltaiseni metsäläisen silmään äkikseltään järkyttävän tyylikäs, tumma nainen. En tarvinnut ottaa vuoronumeroa, sillä pankin muut asiakkaat olivat jotain toista palvelua vailla. Opas pani minut lasikoppiin ja oven lukkoon takanani jääden odottamaan asiointiani. Minun piti laittaa eurot ja passi pyöreälle levylle joka pujautti ne näpsään alakautta kierteellä lasiseinän toisella puolella olevalle, kuulokkeet korvilla ja mikrofoni suun edessä odottavalle vaalealle naiselle. Nopeasti nainen siellä toimi ja sijoitti paksun nipun ruplia ja muutamia kolikoita sekä tarkan laskelmakuitin tulemaan takaisin. Passista se otti kopion ja vasta sitten pyöräytti senkin tulemaan. Mikrofoninsa kautta nainen sitten humautti sanoa asiakasystävälliset spasibat ja dasvidaniyat ja minä yritin nyökkiä samoin lasissa oleviin reikiin. Kurssi oli 46,3 eli sain 250. eurosta 11750 ruplaa.
Ostin epämääräisen oloisen miehen pitämästä, nuhjuisesta vaatekaupasta pitkähihaisen paidan (350 ru). Runsailla kulutustuotteilla varustetusta, isohkosta magazinesta hankin banaania, kalasäilykkeitä, pottuja, maitoa, hedelmiä, jugurttia, suklaata, suolakeksejä, ja mitäpähän kaikkea semmoista sattui käsiini jonka arvelin laukkuihini mahtuvan ja syötäväkseni kelpaavan. Rahaa ei taaskaan mennyt täyteen muovipussilliseen kuin parisensataa ruplaa. Ostin myös tavallista pannujauhatuskahvia pienen paketin joka oli kyllä kallein ostos. Ja jäätelöä tietenkin. Kaupassa näin myös ison pakastealtaan jossa oli paljaaltaan pitkänokkaisia kaloja ladottuina päällekkäin. Varmaankin sampia?
Kaupan eteisessä oli kengänkärkiinsä katseleva nuori nainen suurikokoinen valokuva narun varassa kaulassa roikkumassa. Kuva esitti lasta ja sen alla oli venäjänkielistä tekstiä. Kädessä naisella oli sankamallinen, muutaman litran vetoinen emalikannu. Jäin kaupan ulkopuolelle syömään jäätelöä ja näin siitä lasiovien lävitse, kuinka asiakkaat aina silloin tällöin antoivat naiselle almunsa. Eräskin hyvinvoivan näköinen rouva pani kannuun paksun tukun seteleitä. Varmaan siinä lapussa oli vakuuttavaa tekstiä kerjäävän ihmisen hädänalaisuudesta. Mietin siinä, että olisiko minunkin pitänyt jotain laittaa.
Hurtan perkeleitten näkemiseltäkään en Aunuksessa säästynyt. Laumoja tapasin useita ja aina ne herättävät sietämättömiä pelontunteita. Pankin kulmalla kännykkää ladatessani seurasin naisen lastensa kanssa yrittävän pankkiin sisälle, mutta kun kärpäkoiralauma saapui paikalle rähisemään, meinasivat parkuvat lapset jäädä hurttien jalkoihin. Laumassa oli vaalea narttu, jonka kiima oli parhaimmillaan ja sen selkään yrittäjiä riitti eivätkä kiihottuneet koiraat muusta ympäristöstä välittäneet.

Kun kävin taluttelemassa pyörää hieman syrjemmällä, ränstyneiden kerrostalojen ja päälle kaatuvien muiden tönöjen ja teollisuustilojen kujilla, niin siellä jouduin sivaltamaan muutamaa vutaletta kyljille kun työntyivät ihan kiinni vaikka ei ne hampaitaan näyttäneetkään. En lakkaa ihmettelemästä venäläistä irtokoirapolitiikkaa. Ei se voi olla inhimillistä koirien itsensäkään kannalta.
Tapasin hotellin pihassa suomalaisia. Ilomantsista oli pari eläkeläiskaverusta jotka kertoivat matkustelleensa myötäänsä rajan tällä puolella. Siihen sattui myös hotellissa majoittuva, Porvoosta matkansa aloittanut retkipyöräilijä, nuori kaveri, jonka sukujuuret ovat Savossa, Pieksämäellä. Hän oli tullut junalla Imatralle ja menossa Pietariin, mutta jos muistan oikein, hän käyttää välillä yleisiä kulkupelejä pahimpien paikkojen ohittamiseen. Viimeistään sitten Pietarista jälleen junalla Helsinkiin. Olisi pitänyt vähän tarkemmin kysellä, tai kirjata heti muistiin.

Olihan heidän kanssaan mukava jutella. Harkitsin jopa hotelliin majoittumista, mutta päätin pitää itselleni antamasta lupauksesta kiinni, että yhtään yötä en sisätiloissa Karjalassa nuku.
Aunuksen peltomerien jälkeen oli suuri navettakompleksi aivan tien vieressä. Aidatun alueen takana näin sekä uusia että vanhoja tuotantotiloja ja portinpielen kyltissä kerrottiin maitotilan nykytilanne. Portilla oli myös isohko rakennus jonka lasiseinäisessä kulmahuoneessa oli vartijan koppi. Kysyin eleillä, voiko aitauksen sisäpuolelle mennä niin vartijanainen puisteli topakasti päätään, mutta valokuvaamisaikeilleni hän nyökytteli myöntyväisesti.

Pelloilla oli juuri tehty heinätöitä tuoreesta tuoksusta päätellen. Ihmettelin kyllä mielessäni, että minne rehu on sullottu kun ei näkynyt luokona, ei paaleissa eikä pelloilla yhtään traktoria ollut enää huhkimassa. On täytynyt olla melkoinen työkonekolonna tekemässä, kun niin yhtä aikaa koko satojen hehtaarien ala oli pois näkyvistä kerralla sipaistu.
Navettojen jälkeen oli vielä monta pientä kylää joiden yöelämä oli yllättävän vilkkasta. Nuorisoa liikkui jalan, pyörillä ja autoilla. Yksi mutkaisesta menosta päätellen ilmiselvä vanhempi kännikalle ajoi oikein vanhalla moottoripyörällä mäkeä ylös pihaansa ja meno taittui vasta kasvihuoneen muoviseinään. Ei ollut onneksi kova vauhti, niin etuseinä vain painui rikki. Äijä kaatui pyörän mukana päin muoveja ja kova posmitus sieltä pian maantielle saakka kuului.

Näin myös sellaisen ihmeen, että miliisiautoon ottivat yhden nuoren ladakuskin jota puhalluttivat takapenkillä. Millaisethan lienevät seuraamukset Venäjällä jos viisari värähtää?

Mutta nyt ovat jalat lakanneet polkemisensa ja silmät painuvat väkisin kiinni. Metsästä kuului äsken jotain jymähtelyä, olisiko hirvi kulkenut. Autotien kaukainen kumukaan ei ole lakannut. Aina siellä jokin mennä rämistelee ja lätke vain renkaissa kuoppien kohdalla käy.

5 kommenttia:

Samppa kirjoitti...

Äkkiseltään ajateltuna, niin pakostahan tuosta puuttuu kirjain. Eihän se voi olla Anuksenlinnu?

Valto-Ensio kirjoitti...

Samppa

En ole photoshopannut kuvasta Uuta tai Aata pois. :)

Kuvani ovat kaikki ilman muokkausta.

Oli siellä Laatokan ympäristön kylien kylttejä muitakin suomennettu aika merkillisesti.

Reijo Valta kirjoitti...

Karjalan kielessä Anus näyttää tosiaan tarkoittavan Aunusta.

Sanakirjan mainitsema anuksem peräloimu herätti ihan erilaisia mielikuvia kuin mitä sillä tarkoitetaan.

Valto-Ensio kirjoitti...

Spasiba Reijo.

Jotain muuta olen silloin tällöin karjalankielen sanakirjasta katsonutkin, mutta enpä hoksannut tätä varmistaa.

"Anuksen peräloimu..." khih khih khih...

Samppa kirjoitti...

En minä Valto epäillytkään sinua kuvan tohtoroinnista. Ne jääköön iltapaskojen teoiksi. Ei rehellisten ja reilujen bloggareiden töitä. ;)