tiistai 12. toukokuuta 2015

52. Toveri Puu-ukko

Pe 04.07.2014 klo 23.00
Satoi koko hemmetin päivän. Oli makailupäivä. Illasta pilvet väistyivät, mutta aika viileää on. Hengettömiä mäkäräisiä on pirusti. Työntyvät taipeisiin järsimään. Silmäluomi ja toinen korvanlehti on jo paksuna niiden jäljiltä. Kutittaa. Aloitteli sateen viime yönä jo kun siirsin teltan piiloon kuusikkoon ja naamioin sen niin, ettei näkynyt vaikka kuinka läheltä olisi joku kulkenut. Tuli vähän ontelo olo yöllä kun kuulin moottoripyörän ajavan ensin ohitse, sitten tulevan takaisin, taas käyvän jossakin kauempana kääntymässä ja jälleen kiihdyttelevän ohitse. Muutenkin tämän paikan ilmiselvä sotahistoria tekee olon jotenkin säpsähteleväksi vaikka kummitteleviin, murhattuihin haamusotilaisiin en uskokaan. Mielikuvittelen kuitenkin kaikenlaista ja sitten ampumisia sisältäviä unien melskeisiin hereille säpsähtelen.
 
Löysin rannasta puu-ukon raadon. Siltä oli jalka irti ja toinenkin löysässä, oioin naulat ja hakkasin kirveennysäni hamaralla ne takaisin. Kikkelin käpypussejakin piti ehostaa ja sitten kaivaa kankaaseen jaloille kolot joihin sen upotin töröttämään. Pitkänokkainen mokoma on, mutta kelpaa seuraksi jos ei  nenällään soppaani ala hämmentelemään. Nimittelen ukkoa toveriksi ja höpöttelen sille kuin  näyttelijä Tom Hanks jalkapallopäälle elokuvassa Cast a way.
 
Teltta piti siirtää takaisin nuotiopohjan lähelle, koska aivan teltan edessä, ruohomättäässä oli hyvin pienen, vihertävän pikkulinnun pesä ja siellä karvaton poikanen. Tuuria oli pikkuisella, etten telttaa kasaan telutessani polkenut sitä murskaksi. Emo parka oli aika hätääntynyt aina kun tulin ulos teltasta, mutta kyllä se kuitenkin lapsensa suojaksi heti lennähti kun lopetin liikehdintäni.
 On kirkasta vettä ja kaunista jokimaisemaa. Puu-ukon lisäksi seurakseni on tyrkkäytynyt  jo pariinkin otteeseen valkeapilkkuinen vesilintu. Koskelo se ei ole, mutta veikkaisin harvinaisemmaksi pilkkasiiveksi koska valkeat laikut sijaitsevat kylkien niillä kohden joihin siivet päättyvät. Silmän ympärilläkin sillä on valkea puolirengas ja pyöreänä pollottavan mustan pään jatkeena  porkkananvärinen latuskanokka. Se sukeltaa jo kauempaa tuohon laiturinrenkkanan päähän ja kömpii sitten makailemaan sen päälle. Mutta heti, kun näkee vähänkin liikettä täällä ylhäällä töyräällä, se sujaltaa karkuun. Otin kameran valmiiksi edellisen poistumisensa jälkeen, mutta ei minun  kärsinyt liikahtaa sitä vierestäni ottamaan, kun lintu lähti taas.
 
Juolahti mieleen se Laatokan rannalla tapaamani kostamukselaismies jota nauratti uimiseni kylmissä aalloissa. Se löi kaksin käsin polviaan, nauroi ja hoki "malakias, malakias.."  Mitähän se sillä tarkoitti?
 
Olen ruokaillut nyt toisen kerran lämpimän aterian tällä nuotiopaikalla. Tuli palaa korkein lieskoin ja on oikein rattoisa kesäilta. Keitän vielä kahvit ennen kuin yritän nukkumista. Huomenna polkaisen Salmin kylään.
La 5.7.2014 klo 08
 
Sainhan minä nukutuksi vaikka tiukille se otti pitkän makailupäivän jälkeen. Näin unta kävelevistä, kaksijalkaisista, riippuvaoksaisista kuusista joilla oli kumisaappaat ja nahkahousut joissa rämpsähtelevät henkselit.
 
Kävin ensitoimikseni uimassa. Pilkkasiipi lähti laiturilta jälleen. Uiminen raikasti unteloa oloa kovasti. Join kroolatessani vettä kuin virtahepo mahani täyteen sillä ei noin kirkkaassa vedessä kovin pahoja pöpöjä lie. Ja vaikka olisikin, ei ne peltimahaani pysty.
 
Otin naamastani lähikuvan kun ei ole peiliä. Mutta ei kameran näytöltä siitä muuta selvää saa, kuin että parta on ollut jo pidemmän aikaa ajamati. Aika metsäläinen alan olla.
 
Keitin täräkät aamuöötöset. Käristin tikunnokassa venäläistä, lihaisaa hiillosmakkaraa ja söin sitä leivän kanssa. Pottuja lukuunottamatta muuta syötävää minulla ei enää olekaan. Paitsi hätävarasäilykkeet.
 
Kirjoitin nämä asiat vihkooni, kusen nuotion sammuksiin ja rupean purkamaan leiri nro 29:ää kun klo lähentelee yhdeksää. Taivas on ½pilvinen, tuuli länneltä lämpimästi huokuu, asteita on +15.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

valto

en ole noista kuvistasi saanut selvää telttasi koosta tai painosta. valota vähän: oliko hyvä ostos ja täyttikö kaikki tarpeet? ja muutkin matkakamppeet, ajoivatko asiansa?

olen etsimässä kahden hengen ultrakevyttä telttaa, ja teltta-asiat kiinnostavat. mitä vanhemmaksi tulen, sitä läheisemmäksi nuuskamuikkus-filosofia kolahtaa. kun muumimamma sanoo, että nyt syksy on tullut ja nuuskamuikkusen teltta on kadonnut joenrannasta, siihen kiteytyy juuri se vapaus, jota nyt 59-vuotiaana haluaisin saada.

eksyin joku aika sitten retkeilyvälineliikkeeseen ja sitä kautta nukkumisjärjestelmien maailmaan. varta vasten suunniteltu seikkailuvälineistö näkyi tekevän kauppansa, lasketaanhan pihatelttailukin kohta suuriin seikkailuihin.

goretex-tuotekuvassa poseerasi joku karvajalka shortseissa hammasmuki kourassaan. kevyt asu kulkee mukana vaikka taskunpohjalla, eihän koskaan tiedä, milloin on aika astua seikkailusortseihin. asu lienee myös kahisematon, mikä on kova sana retkeilyvarusteissa muutenkin.

meri

Valto Ensio kirjoitti...

Meri

Tiedät varmaan, että olen aivan onneton mitä asujen hankintaan tulee. Useimmiten epäonnistun ja tunnen oloni epämukavaksi vaatteiden sisällä. Palaan hyvin nopeasti entisiin kutjuihini kokeiluretkiltä karderoopimaailmoihin.

Telttani tiedot: http://www.robens.de/en/Products/Tents/Sierra/Challenger2.aspx

Paitsi että mielestäni omassani mm. kastepisteen pitäisi olla 4000 tai 5000. En nyt löydä linkkiä, mistä sen tilasin, mutta Amerikoista se jonkun tukun kautta (Tukholma) tuli parissa päivässä. Oli tarjouksessa ja maksoi 149€. Eikä se ole ihan noin painava kuin tuolla linkin takana olevassa; 1,9 kg. Yhden hengen teltta on vielä kevyempi.

Teltta ajoi asiansa ja kesti sadetta aika hyvin. Ainoastaan Himolan leirissä vesi alkoi tulla lävitse.

Oli helppo koota ja purkaakin. Yksi kaarenliitos murtui varomattomuuttani ja vasta silloin tajusin, mitä varten ne pienet alumiiniputken pätkät, jotka jätin kyydistä pois, olivat: Korjaukseen. Korjasin siis siten, että purin yhden tussin ja pujotin sen kuoret murtumakohaan sekä teippiä ohuelti päälle että pysyy.

Mitäs muista varusteista? Untuvamakuupussi (tiedät sen) oli teltan lisäksi jokin erikoisuus. 30 mm:n ilmapatjalla ei tehnyt helevettiäi. Se lakkasi pitämästä ilmaa sisällään heti Kuhmossa. Tyynyä kaipasin. Niitä on ilmatäytteisinä, mutta jos ovat yhtä onnettomia kuin i.patjat, niin mitäpä hyötyä niistä.

Maiharikenkiä en niiden painon ja kankeuden takia ottanut matkaani vaan poljin avojaloin ja Lidlistä ostamillani parinkympin lenkkareilla jotka vasta tällä viikolla laitoin roskiin kun pohjat laukesivat niin, ettei enää jeesusteippikään kasassa pitänyt.

Kaikki vaatteet olivat mitä olivat, vanhoja rytkyjä ja T-paitoja. Shortsitkin polvipuhkisista farkuista lyhennellyt ja lahkeensuut piärmätyt.

Lujaliekkinen taskutoho tai -sytkäri (kaasu) oli hyvä ostos. Kovalla kaatosateellakin kun tervaskiehkuraan tohotin, niin kohta löivät liekit. Ja yksi säiliöllinen riitti niin, että olen sen vasta hiljattain täyttänyt vaikka en ole tarvinnutkaan.

Minä en niistä goretexeista tiedä...ikäviltä tuntuvat tavallisten kerrastojen kanssa jos ei ole varaa ostaa niiden kanssa käytettäviä (mainoksen mukaan) "teknisiä alusasuja" (mikä ilmaus vaatteista!). Ehkä ne kävisivät myös merinovilla-asujen yhteyteen?

Perusfarkut ovat hyvät ja halvat. Joku metsästäjän takki, semmoinen pehmeäkankainen, voisi olla hyvä, mutta jumalauta mikä hinta!

Valto Ensio kirjoitti...

Täytyy kehua tuoreimman Karjalan Heimo-lehden Karjala-pyöräilystäni kertovaa juttua, jonka tein yhteisvoimin sen p.toimittajan kanssa. Ainakin valokuvat oli hienosti valittu (toimituksen tekoa tarjoamistani) ja eniten ilahdutti, että ne iloiset lapset olivat päässeet esille.

Kirjastoista ainakin ko. lehti löytyy. Täälltä voi käydä tietoja muuten vilaisemassa: http://www.karjalansivistysseura.fi/karjalan-heimo/

Anonyymi kirjoitti...

valto

toistan itseäni, mutta senkin uhalla: minusta sinä olet laidasta laitaan fiksu, kun et haikaile noiden äärimmäisiin olosuhteisiin tehtyjen vaatteiden perään. jos tavalliset lenkkarit eivät hierrä, paina eivätkä hiosta, niin miksi ostaisit niitä neopreenivuorattuja kalleuksia. eiväthän nuo sinun kenkäsi varsinaisesti kuulosta eräoppaan toiveunelta eivätkä varmasti täytä vaativia tunturinormeja, mutta jos olo niissä tuntuu turvalliselta, niin anna mennä.

sama pätee tietysti muihinkin kamppeisiin. minua naurattaa tämä ekstreme-varustelu ylipäätään, varsinkin kun tavallisen ihmisen ainoa kosketus vaaroihin on yleensä se urheiluvälineliike.

minulla on se nyrkkisääntö, että varusteet saa kokoon, kun miettii ensin itsensä alasti ja sitten eri tilanteisiin. perusasioissa (niinkuin tuossa taskutohossasi) varma on varmaa, muussa voi löysäillä.

tavaroiden purkaminen on minusta ainakin yhtä mielenkiintoista kuin niiden kasaaminen, siinä näkee mitä tarvittiin. parhaat jutut alkavat tuntua rakkailta, turhat turhilta. yllättävän paljon kamaa olen tarvinnut täällä saaressa nyt parin viikon aikana, esimerkiksi ruokaa, vaatepuoli sen sijaan on vähän liioiteltu.

meri