torstai 3. joulukuuta 2015

66. Imatran Inkeri

La 12.7.2014 klo 21.00

Istunpa nyt Motorestkahviossa. Paikkakunta on edelleen Imatra. Söin juuri annoksen roskaruokaa ja horaisin päälle kahvit; 9.90:-! Päivä meni seuraavasti:

Leirin purku kymmenen huitteilla.

Uinti Vuoksessa. Eräästä kerrostalosta parkkipaikalle tullut eläkeläismies neuvoi minut uimakelpoiseen joenrantaan urheilukentän luokse. Sanoi, että ajelepa perässä, hän koukkaa sitä kautta. Eikä ranta kaukana ollutkaan. Peseydyin kunnolla ja vaihdoin viimeiset puhtaat alusvaatteet, shortsit ja lyhythihaisen paidan päälleni. Pysyvämmät helteet tuntuvat saapuvan matkani lopputaipaleelle kuin tilattuina.
Uinnin jälkeen torikahvioon jossa herkuttelin kahden kupillisen verran. Venäläisten lurumurukahvien jälkeen maku oli autuaallinen, niin kyllä hintakin. Juttelin paikallisten ihmisten kanssa jotka seuraani lyöttäyivät kutsumatta. Myös kahvikioskin pitäjä kävi vaihtamassa sanoja kanssani.

Prismasta ja Kitumarketista kävin alekoreja penkomassa. Löytyi paita, farkut ja alusvaatteita. Kulahti 44 euroa niihin. G:lle löysin muutaman pikkuauton pakettiin laitettavaksi. Harmittaa, kun en eräästä Sortavalan kaupasta ostanut siellä näkemiäni tukevarakenteisia volgia, ladoja ja mosseja joiden hintakin oli naurettava näihin muovisiin prismojen rempuloihin nähden. Mutta mihin lokeroon ne olisivat pyörässäni mahtuneet? Svetogorskissa etsin niitä kaupasta, joka vielä siihen aikaan illasta oli auki, mutta siellä ei niitä ollut.

Kesäiset popot, joilla ehkä lavatansitkin saattavat sujua, löysin Vuoksen kengästä; 49:-.

Kortteja löysin semmoisesta paikasta jossa oli kaikenlaista kaupan. Lähettelin niitä jo muutamat.

Panin roskiin loputkin likaiset ja loppuunkuluneet reissukamppeeni.

Postipaketin pakkaaminen Siwan takapihan seinustalla ja lähetys: n. 5 kg, hinta 10,50:-.

Eli minulla on kulunut rahaa kohta enämpi kuin koko Karjalakierroksellani naapurimaan puolella.
Päivän mittaan nautin erinomaisista kulkuväylistä pyöräillen ympäriämpäri. Katselin Imatraa laidasta laitaan ja päästä päähän. Pieniä ja isompia teitä jossa Vuoksen rannan kahtapuolen hurauttelin silkasta ilosta useampaan kertaa silloilta silloille. Kaatuneiden hautausmaalla ja muistomerkkien äärellä mielessä kävi vertaus Venäjän puolella näkemiini, sotaisiin vastaaviin. Samankaltainen uhoaminen jäi suomalaisilta veljessodan jälkeiseen, "Valkoisen Suomen" ajanjaksoon ja alkoi laantu 1930-luvulla päättyen kokonaan toisen maailmansodan jälkeen. Nyt muistomerkit ja hautalehdot ovat kanuniisti kukitettuja rauhan tyyssijoja. Äitipatsaita ja muita maltillisia veistoksia näkee, mutta enimmäkseen niistä kuvastuu pohjaton suru ja ikävä jota sodat kaikkialla aiheuttavat.
Klo 18 oli Koskinäytös. Ihmisiä tulvi kaiteitten takana rantaväylillä kuin vapaaksi leskettua, kohinalla ja pauhulla ryöpsähtelevää Vuoksen vettä kuiville kiville kosken alapuolella. Sain pyydettyä erään naisen "Imatran Inkeriksi" valokuvaani. Sitten jututin koko perhettä jotka olivat turisteina olivat paikalla ja liikkeellä asuntoautolla: Äiti, isä ja 5 v Otso poika.
Huomista sen verran suunnittelin, että pyöräilen Ruokolahden lavalle. Siellon sunnuntai-illan humpallukset ja Markku Aro painavanimisen, Diesel orkesterinsa kanssa.

Lappeenrantaa kohti olen ajatellut lähteä sen jälkeen, mutta myös muita reittejä kartasta katsellut joilla en ennen ole millään pelillä ajellut. Pienemmät tiet kiehtovat ajatusta edelleen ja täällähän nekin ovat loistokuntoisia Venäjän Karjalaan verrattuina. Yksi rauhallinen reitti etelämmässä näyttäisi menevän Heimo sedän Vuolenkosken mökin kautta. Voisin polkaista yllätyksenä sinne niin kuin ennen vanhaan: eivät ne kulkurit milloinkaan etukäteisilmoituksia kenellekään tuloistaan ja menoistaan tehneet. Näkyypähän.

Tuntuu kevyen oudolta Venäjän brutaalimman ilmanalan jälkeen; koti on koti.
Seuraavaksi jälleen kerran teltalle tasaisen alustan etsiminen. Ehkä menen sille rannalle, jossa aamulla uin niin pääsen heti herättyäni veteen pulikoimaan. Eikä olisi pahitteeksi vaikka nämä päivällisetkin hiet käyn huuhtaisemassa Vuoksen vietäväksi.

5 kommenttia:

sa.mih kirjoitti...

Kun en ole Imatralla käynyt. Tai olen, mutta siitä on 22 vuotta.
Niin mikä tämä Leka taideteos on? Jos se nyt sitä on?

Valto-Ensio kirjoitti...

Kyltissä lukee "OY Vuoksenniska AB 195-1933 1933-1971 Tämä muistomerkki on OVAKO OY:n lahja Imatran kaupungille"

Liittyy metallivalssaamon työvaiheiden kuvaukseen. En tainnut ottaa koko hökötyksestä valokuvaa, mutta ainakin yhden löysin netistä joka on selostuksen kanssa: http://willimiehenjaljilla.blogspot.fi/2014/03/imatra-valssikoneisto.html

Valto-Ensio kirjoitti...

Ps. Fotoja voi yrittää suurentaa näytölleen klikkaamalla kuvaa. Kaikilla klikkailu ei kuitenkaan kuulema toimi. Siihen en osa vastausta antaa.

sa.mih kirjoitti...

Kyllä, terästä voi muokata lekalla. :)
Mutta toi linkkisi valssikoneisto tekee tasaisempaa jälkeä kuin leka.
ja kyllä, kuvat suurenee kun niihin klikkaa.
Mutta se vaatii jo viitseliäisyyttä.

Valto-Ensio kirjoitti...

Leka on valssaamokoneen kanssa samaan jalustaan metallipiikeillä juurrutettu, mutta Willimiehen kuvassa se, Leka, ei näy; on toisella sivulla. Elikä en osaa sitten sanoa, mitä moukarilla on tehtaassa tehty. Olisivatko möykyttäneet juuttuneita valssaamolinjoja tai krapulaisia valssaajia sillä.;)