lauantai 5. joulukuuta 2015

68. Puumalaa ja muuta mukavaa


 Ti 15.7.2014 klo 09.00 leiri nro 38

Hieno näky heti aamutuimaan kun teltasta ulos kömmin: Seitsenjäseninen kaakkuriperhe uiskentelemassa kaikessa rauhassa vedenpinnan vireessä.

Leirini on vajaan 40 km päässä Ristiinasta, Mikkeli-Puumala tieltä (62) Hurissalo-kylän kohdalta Astuvansalmelle päin. Kirkasvetinen on lampi jonka rannalle telttani eilenillalla 19. maissa kokosin. Mutkaisen mukava tie kulkee muutaman metrin päässä yläpuolella, mutta liikenne on niin olematonta, etteipä ole häirinnyt.

Korjasin eilenilalla teltankaaren särkemällä kuivamustekynän ja irrottamalla siitä holkin, joka istui tiukasti paksumman, murtuneen liitoksen päälle. Panin teippiä päälle, ettei jää matkan varrelle. Tajusinpa senkin, miksi ne alumiinputkenpätkän tulivat teltan mukana ja jotka jäivät kotiin.

Eilinen oli hikisen helteinen päivä. Ukkosrintama möyrysi takanani, mutta se kallistui Mikkeli-Savonlinna suunnalle ja säästyin päälletulevalta möykkeeltä. Huuhtaisin hikiset vermeet uidessani ja ripustelin kuivumaan leppien oksille ennen kuin painuin nukkumaan.
Nyt olen keitellyt pottuja aamiaiseksi ja lisukkeeksi kärvensin makkaranpötykän. On mulla tomaatteja ja sipuliakin, leipää myös. Hankintamutkan tein Puumalan kauppoihin ja kallista oli rajantakaisiin verrattuna. Kahvit kiehuttelin tietenkin ihan ensiksi.
Eilisestä:

Ruokolahden kylällä heti aamusta puhutin eläkeläismiestä kun olin juuri noussut uimasta sillankupeen kivikkoiselta rannalta ja noustuani kirkonmäelle jossa myös siistiksi hoideltu hautausmaa sijaitsi. Kertoi olevansa kotoisin Kainuusta, Ristijärveltä. Nimestäkin oli puhetta, mutta enpä nyt muista. Moilasia tai tolosia se kuitenkin on, tai heikkisiä ellei sitten kemppaisia.

Kävin melko heti Ruokolahden jälkeen aamukahvilla eräässä tienvieren pikkukahvilassa jossa oli tuoreet, vissiin omanleipomon pullat. En malttanut olla kaneli-semmoista lautaselleni ottamatta. Kahvilan pihaan punaisella Saabilla kurvannut rouva tuli myös ulkoterassin pöydän ääreen nauttimaan omat kahvinsa ja pullansa ja kyselemään matkani ääriä. Mukava juttutuokio siitäkin sukeutui. Sanoi itse ajelevansa Sulkavan mökille kun on loma ja lomailmat.

Salpalinjan merkkien seutuvilla näin "vahdinvaihdon": Kettu vilisti ensin vasemmalta oikealle tien ylitse ja heti kohta näätä oikealta vasemmalle. Tulipa déjà-vu tunne; Vartiuksesta vähän matkaa Kostamukseen päin näin samanlajiset eläimet tietä ylittämässä.
Puumalansalmen ylitse meni korkealta betoninen silta. Ahaalla Saimaan vettä hämmensivät monenmoiset vesikulkimet, pienet ja isot moottoriveneet, hinaajat ja vesibussit. Purjeveneitäkin kesäisillä laineilla lirutteli.

Satamatorille piti pyöräilijän kiertää pienen mutkan kautta. Kävin katselemassa tarjottavat, mutta mitään erikoista ei silmiini rihkamatavaran joukosta erottunut. Lomalaisia oli kaljoilla jollakin terassilla, tarjoilijat kantoivat rasvaisia ruokia pöytiin ja lapsilla tötteröjäätelöiden sulaliemet sormien väleihin valuivat. Veneitä tuli ja lähti, mustakylkinen proomu huudatti sumutorvea ohitse körötellessään ja ilma hellettä väreili.

Sataman jälkeen nousin lievää rinneväylää Puumalan keskustaan. Sinne olivat ehtineet kauppa-asioilleen eiliset humppakaravaanaritkin joiden kanssa vielä muutamat sanat vaihdoin. Eräs pietarilainen pyöräilijäpariskunta tuli juttusille myös. He olivat tulleet autolla Venäjältä Imatralle ja kertoivat pyöräilevänsä Savonlinnaan ja sieltä eri reittiä takaisin. Muutaman päivän retkellä vain olivat. Mies osasi suomea. Kun näytin kartalta, missä itse olen seikkaillut, he kauhistuivat aidosti. Miten uskaltaa semmoinen retki, miksi mennä huono tie kun teillä täällä näin sileää, kyseli mies. Koetin selittää, että pöljyyttään suomalaiset semmoista tekevät. Ne lähtivät samaan suuntaan kuin minäkin, mutta en nähnyt heitä enää koska itse kiersin Puumalan kylän halki vanhaa tietä. Sen varrella ohitin melko kurjasti varustautuneen, kurjassa kunnossa olevan suomalaisen miespyöräilijän, jolla oli eilen Puumalassa hirttänyt ryyppy päälle. Järvenpäästä se joskus viikkoja sitten oli lähtenyt ja Mikkeliin matka. Ähki, että jos tästä sinne selviää, niin pois päin menee junalla. Jos on rahaa enää, se vielä lisäsi ja hörppäsi lonkeropurkista lisää vierrettä veriinsä.

Nyt on teltta jälleen kasassa. Panen seuraavaksi polkien Ristiinaan vaikka tällaisista leiripaikoista ei haluttaisi siirtyä yhtään mihinkään. Saas nähdä, sattuuko mitään erikoista jatkossa vai tämmöistä tasaisen mukavaa vain joka niin raskasmielisen miehen mielen keveäksi on ainakin hetkeksi tehnyt.

3 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Valto!

Olen kyllä lukenut noita, mutta en ole saanut aikaseks kommentointia niin kuin en juuri mihkään näinä aikoina. Lukemisia riittää ja niitä pitää yrittää selvitellä pienessä päässään... Taitaa vanhemmiten kaikki prosessointi kestää.

Mutta tämä oli hyvä idea ottaa Suomen pään matka mukaan koko kertomukseen. Olen usein miettinyt tuota, kun Karjalassa kävijät sanovat että mitään ei ole eikä tule ja jos joku yrittää, niin se pannaan jotenkin pois. Oletko sinä nähnyt elokuvan nimeltä Leviathan, ohjaajan nimi kirjoitetaan että Zvjagintsev, mutta en tiedä miten lausutaan? Se oli ainakin täällä Vaasassa keväällä. Oikein upea elokuva, parhaita mitä olen vuoskymmeniin nähnyt.

Sukulaisten sukulainen olivat äiti ja tytär jotka tulivat äidinpuoleisen isoäidin lähelle asumaan, kun saivat muuttoluvan joskus 1954 tai niillä main. Muistan heidän tulonsa hyvin. Olen myös kuullut miten perheen isä ja poika kuolivat sodan aikana, yksinkertaisesti nälkään, yrittivät ihan viimeksikin vielä saada verkoilla kalaa jossain Petroskoin ulkopuolella, mutta isä kuoli ja pian meni poika perässä. Äiti ja tytär pärjäsivät lähinnä nokkosia syömällä. Ne suomalaiset muuttivat rakentamaan Neuvosto-Karjalaa Kanadasta.

Mutta siis jostain kumman syystä ei haluta pitää huolta maasta jossa asutaan, kun se ei ole oma. Karjala ei ole varmaan enää aikoihin tuntunut kenenkään omalta. Leviathan on alueelta joka on vielä kehnompi: Kuolan niemimaa. Mutta ei kai näitä valtakuvioita voi käsittää. Luulisi kumminkin että ihmiset tahtoisivat tehdä työtä ja pitää huolta perheestään ja sen mukana ympäristöstään. Jotenkin sitä ei näytä sallittavan. En minä sano että Suomessa olisi kovin paljon parempi.

Nyt sattuu olemaan itsenäisyyspäivä. Lämpömittari näyttää +6 astetta. Leo tuli juuri fillaroimasta ja ihmetteli keliä. Tämmöisiä ne talvet alkavat sitten olla.

Valto-Ensio kirjoitti...

Kontrasti kahden maan välillä on jyrkkä. Sananmukaisesti.

Paradoksin luontosuhteessa huomaa vertaamalla Suomea ja Venäjää keskenään. Molemmissa tuhon elementit ovat fakta joka perustuu säälimättömään kaiken kulutukseen.

Meillä kulutuksen ahneutemme osataan aika pitkälle naamioida, Venäjällä sen suhteen kulissien pystyttämiseen ei vaivauduta kunhan vain Kremlin kultaukset kiiltävinä kulloisestakin hallitsijasta riippumatta kiiltävinä pysyvät.

Leviathania eivät Knin teatteriin ostaneet. Odotin kyllä, että tulisi. Täällä ymmärtävät enimmäkseen vain bondien päälle.

Ripsa kirjoitti...

Valto,

alkaa se meilläkin naamiointi sillä lailla pettää, että enää ei ole niin väliä vaikka antaakin ökyrikkautensa näkyä. Ei varmaan kaikkialla, en usko että esimerkiksi täällä, jossa ihmiset tuntevat toisensa. Ehkä joku Espoo ja Kauniainen alkavat olla rikkaiden luonnollista maisemaa. Rikkaille tuskin ympäristökään kovin paljoa merkitsee.

Sitä minä olen tässä miettinyt, kun tämä maailmanhistorian huonoin hallitus on vallassa, että mitenkähän sen yhteiskuntasopimuksen laita on. Onko mahdollisesti niin, että osa noiden kolmen puolueen äänestäjistä ei olisi samaa mieltä säästöistä.

Sitä voi olla kahta mielipuolta, toiset voivat sanoa että rikkailta ja hyvintoimeentulevilta pitää viedä enemmän ja toinen toisin päin että ei Suomessa ole köyhiä ja sitä paitsi jos alkaa olla suurempi määrä väestöä jolta viedä niin saa rahat helpommin ja nopeammin? Muistan Amerikasta joitakin ay-liittoja, joista sanottiin että ne ja ne ovat työväen aatelistoa ja ovat siellä niin että ylipäänsä joitain sopimuksia saadaan aikaan.

Siellä tosin tilanne oli eri, vielä silloin mukana oli myös mafia, siis se alkuperäinen ja oikea. Meillä korruptio taitaa ikävä kyllä olla kasvamassa. Siitä tuo Zvjagintsev puhui ja paljon siinä leffassa. Siis Kuolan korruptiosta.

Ympäristöstä muuten aattelen että Länsi-Suomessa, ainakin täälläpäin, voi olla vähäväkisempää tuo eläinten ja lintujen ja kasvien menestyminen ja suojelu kuin Itä-Suomessa. Ne ökyilijät eivät todennäköisesti ehdi siellä teilläpäin kaikkialle. Sitten mietin myös sitä että Venäjän Karjalassa voi tehokkaasti jäädä joitakin alueita piiloonkin. Mutta en tiedä kun en ole siellä ollut.Maaseutu on kyllä ratkaiseva asia.

Ameriikassa tulee käymään aika pian tosikehnosti. Preeria-valtioiden vanha vesi alkaa kuivua. Että jos maalta menee ruokaomavaraisuus, niin mitäs sitten?