Ihmislajin se kerros, jolle matemaattisesti lahjakkaat, tunteista puhtaat aivot ovat siittämisen, hedelmöittymisen ja syntymisen sattumanvaraisessa prosessissa siunaantuneet, kauhoi jälleen kerran kermat päältä ja kun peli kävi tylsäksi, se käänsi merkityt kortinlehtensä pöytään. Kyllästymisensä (kylläisyytensä) tässä käänteessä se lähetti maailman rahoitusmarkkinoille tsunamin, jota oli valmistellut edellisestä rahoituskriisistä lähtien. Megabittiset aivotrustit pörssikurssien mannerlaattojen liitoskohdissa jallittivat pienemmin varusteltuja, vaikkakaan ei yhtään pelihimottomampia lajitovereitaan.
Pelinhimoisten skenaarioihin tietenkin kuuluu, että jatko on varmistettu ja plyyshikankaat biljardipöytiin vaihdettu. Jatkumisen varmistus on sillä taattu, että kaikkiin lajin kerrostumiiin on koko ajan koulutettu niitä, jotka varoituksen saatuaan osaavat vedellä ajoissa välistä pelimerkkinsä kuiville odottamaan seuraavaa nousukautta, uusia omaisuuksienjakoprosesseja sekä innovatiivisia unelmatorien rakentajia, joille riesaksi asti siittyneen tarpeettomien tavaroiden keksijät, konsultit, mainosmiehet ja kauppiaat kohta levittävät laahkansa takaisin.
Ne lajikerrostumat, jotka pelailevat elämänmittaisien unelmiensa varassa hetkensä täällä ja joilta puuttuvat tyystin laskelmoimisen kyvyt, ovat vain numerottomia lottopalloja ajatta pyörivässä myllyssä.
Ja koska meitä, köyhiksikin mainittuja on 98,5 prosenttia maailman kansoista, meidän unelmien kuppaaminen on kannattavaa bisnestä. Eli kuinkas Erno Paasilinna-vainajan viimeisimmät "Ruumisarkunnaulansa" kuuluvatkaan: "Köyhät ovat suuri rikkaus kansakunnalle." Ja: "Kun jokaiselta köyhältä otetaan pois viisikymmentä markkaa päivässä, rahaa kertyy sitä enemmän mitä enemmän on köyhiä."
Eli: "Tällainen maailma, ja kaikki roikumme siinä kynsin hampain mukana."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti