Sodasta kirjoittavat toisetkin...

...sankareista siellä, hävittäjä-ässistä, kaukopartiourhoista ja Muurmannin radan tuhoajista.

Minunkin isä oli siellä. Eikä missään epämääräisessä "jossakin" vaan aivan kartalla olevissa paikoissa Rukajärvellä, Ontajoella ja Ontrosenvaarassa jossa haavoittui loppurytinöissä 5.8.1944 pitkin selkää kulkeneesta pikakiväärinkuulasta.

(Isä kuvassa äärimmäisenä oikealla)

Oliko isäni sankari?

Ainakin hän oli tavallinen pikakiväärimies, tappokoneeksi pikakoulutettu, mutta prenikoista viisvälittänyt 18 vuotias poikanen kun naapurin silmien väliin tähtäilyt aloitti. Hän ei pitänyt itseään eikä ketään muutakaan sankarina. Kirosi myöhemminkin kaikki sodat, kenraalit ja erityisesti papit jotka juuri tissistä vieroitettuja äidinpoikia verisille kentille matkaan siunasivat. Ne, jotka aina ovat kulkeneet pirskottelemassa pyhiä vesiään tykkien nimittäjäisissä ja uusien rintamalinjojen avajaisissa.

Ehkä isälleni jonkinlainen sankari oli Viinikan Matti, lapinlahtelainen maanviljelijä joka tuuskahti hengetönnä hänen vierelleen kun tuli liian varomattomasti hätäilemään isän selässä ammottavaa haavaa. Kuula kulki, tappoi toverin, mutta säästi isän, että hän minut ja yhdeksän muuta ihmisentainta eläessään paneskelisi alulle. Panomiehiä kun oli, sitä ei pidä kiistämän, eikä kaunisteleman. Lienenkö sisaruksiin törmännyt muillakin markkinoilla kuin vain hatarassa lapsuuden pirtissä, sitäkin olen joskus miettinyt.

(Minun kuvani kesältä 1964)

Näitäpä tässä mietiskelin kun esittelin vanhoja valokuvia kaukaa toisista maanosista pakon edessä lähteneille ihmisille. Niille, joiden sodat ovat kestäneet vuosikymmeniä eikä loppua näy. Nuorille ihmisille, joille veriset murhaamiskuvat saapuvat öisiin painajaisiin ihmisten asettamista maan- tai aikarajoista piittaamatta.

Voinko minä nykyisten sotien kuvia ymmärtää? Minä, jolle isä omastaan pikkuisen kerkesi vihjaista? Minä, joka kuljetin pientä sormeani isän kirkkovenettä muistuttavan, pitkin selkää kulkevan arven pohjalla mielikuvitellen, millainen ase sellaisen jäljen omaan isääni on voinut tehdä?