"Helmikuussa 2001 ranskalainen öljy-yhtiö...

...TotalFinalElf allekirjoittaa sopimuksen öljynporauksen aloittamisesta Somalian eteläosissa."

"...TotTotal rakensi kahden muun yrityksen kanssa kaasuputken Burmaan 1992-98. Se antaa satojen miljoonien tulot sotilasjuntalle..."

"Ranskalainen öljyjätti TotalFinaElf teki ensimmäisellä neljänneksellä huipputuloksen muiden suurten öljy-yhtiöiden tavoin. Totalin voitto nousi puolet suuremmaksi kuin vuotta aiemmin.
Nimensä pelkäksi Totaliksi palauttaneen yhtiön voitto kasvoi 49 prosenttia 2,1 miljardiin euroon. Totalin liikevaihto kasvoi tammi-maaliskuussa 19 prosenttia ja nousi 28,3 miljardiin euroon."

Ulkoasianministeriön tiedote 30.10.2008:

"Somalia: Maasta tulee poistua heti, eikä sinne pidä matkustaa. Somalimaahan matkustamista tulee lykätä pommi-iskujen takia. Turvallisuustilanne vaarallinen...
...Somalian tilanne on jännittynyt ja varsinkin Mogadishussa taistelut jatkuvat vaatien lähes päivittäin kuolonuhreja... ... Tilanne Somaliassa on edelleen vaarallinen ja sen kehittymistä on vaikea ennakoida....

...Poliittinen tilanne Somaliassa on ...sisällissodan ja levottomuuksien jälkeen sekava. Aseelliset yhteenotot ovat tavanomaisia... ...Terrorismiuhka alueella koskee varsinkin kaikkia länsimaalaisia... ... Al Shabaab -järjestö uhkasi 26.4. tappaa kaikki maahan tulevat toisuskoiset...

... Tähän asti kohtuullisen turvallisena pidetyn Somalimaan pääkaupungissa Hargeisassa tapahtui 29. lokakuuta kolme samanaikaista itsemurhapommi-iskua, joissa kuoli useita kymmeniä ihmisiä. Samaan aikaan Puntinmaan kaupallisessa keskuksessa Bossasossa tapahtui samalla tavalla toteutettu pommi-isku, jossa myös kuoli ja loukkaantui ihmisiä...

...Koko Somaliassa on runsaasti aseita ja puolisotilaallisia, pitkälti hallitsemattomia joukkoja. Väkivallan, ryöstön, kidnappauksen ja hengen menettämisen riski on Somaliassa ilmeinen. Suuri osa maasta on kasvavan humanitaarisen avun tarpeessa ..."

Mitkä siis ovatkaan Somalian jo kaksikymmentä vuotta kestäneen kriisin syyt ja taustatekijät?

Etiopian eskaloitumispyrkimykset, että nämä saisivat pitkät merenrantatontit käyttöönsä?

Somalian noin kolmenkymmenen klaanin väliset, ikiaikaiset kiistat vaimoista, kameleista, islamin tulkinnasta, pyhistä paikoista ja moskeijatonteista?

Vai?

Vai ÖLJY?

Kansainväliset öljyjätit ovat jo kauan tienneet, että Somalian maaperä timanttien, kuparin ja muiden rikkauksien ohella sisältää myös öljyä. Sitä on löydetty Somalian aluevesiltäkin.

Mutta nimenomaan Somalian kyseessä ollen, ongelmat mustaankultaan käsiksi pääsemiseksi on tiedostettu hyödyntäjävaltioiden organisaatioissa varsin kattavasti.

Esimerkkejä on: Shell rypi pahoissa ympäristökatasrofi-skandaaleissa rei´ittäessään Nigerian suistoalueita öljyä pumpatessaan. Simpukkalogoinen firma syyllistyi välillisesti jopa murhiin kun kirjailija Ken-Saro Wiwa ja muita ogoniaktivisteja hirtettiin vuonna 1995. Kun köyden jatkoksi laitettiin ihmisiä, jotka puolustivat vain maansa ja luontonsa oikeuksia, sanoivat ja kirjoittivat mitä ajattelivat. Nousivat avoimeen vastarintaan näkemiensä, öljystä syntyneiden vääryyksien vuoksi.

Öljystä ja kaasusta on kyse kymmenissä, ellei sadoissa konflikteissa ympäri tätä piskuista tähteämme. Venäjän esimerkki Tshetsheniassa energiantuotantonsa turvaamiseksi oli karmaiseva näytös Grosnyin tuhoamisineen, eikä sen kilpeä kiillottanut Georgiassa toimeenpanemansa tykistökeskitys ja siviilien murhaamiset. Sekin sotasessio vain energian siirtämiseen tarvittavan maankaistaleen takia.

Valtioterrorismia kaikki tyynni olivatpa syyt mitkä tahansa.

Somaliasta on siis löytynyt öljyä. Kuinka se saataisiin jalostettavaksi ja bensiiniasemien säiliöihin sekä teollisuuden käyttöön Yhdysvaltoihin, Ranskaan ja muihin siitä huumaantuviin kuluttajamaihin?

Tätä ovat pohtineet viskilasejaan kallistelevat öljyblokkien sikariherrat jo kolmekymmentä vuotta sitten aivan jossain muualla kuin Somalian maaseudun köyhissä majoissa.

On faktatietoa se, ettei Somalian maankamaraa voi lähteä porailemaan tuosta ja noin vain lahjusrahalompsa avoinna. On tiedetty, että sunnimuslimit ovat tietoisia oikeuksistaan omassa maassaan ja noudattavat tiukkaakin tiukempaa koraanintulkintaa. Järjestäytyneessä Somalian valtiossa, ennen nykyisten kauheuksien alkamista, olivat olemassa lait ja asetukset, mutta ne olivat Koraanin ehdollistamia. Niistä ei voinut eikä saanut poiketa. Korkein rangaistus Somaliassa on edelleen kuolemantuomio.

Esimerkiksi kaikenlainen kaupantekeminen, jossa pääasiassa on voiton maksimoiminen, oli kiellettyä. Koronkiskonta oli kiellettyä; jos lainaat satasen saat takaisinmaksunakin satasen. Vaimo voidaan ostaa toiselta klaanilta sadalla kamelilla, mutta se on Somalian klaanien ja uskonnon asia, ei ulkomaalaisten.
Kuinka näin ehdotonta väkeä voisi edes kuvitella rahalla, naisilla tai ferrareilla lahjovansa?

Entä pyhät paikat? Moskeijat, joissa uskontoa on harrastettu jo kauan? Kun ne sijaitsevatkin timanttiesiintymän päällä, voidaanko ne caterpillaroida nurin pelkästään maailman rahavirtoja ohjailevien, näkymättömien ja tuntemattomien hyötynäkökantojen vuoksi?

Tai kun on käynyt ilmi, että ikiaikaisen temppelialueen alla onkin suuri öljyesiintymä, voisivatko muslimit hyväksyä, että "vääräuskoiset" tulevat pumppaamaan moskeijan sokkelinjuureen poratusta reiästä mustaa kultaa sillä aikaa, kun he polvistuvat rukousmatoilleen alttareidensa äärellä?

Öljyblokkien pitkäjänteisen taustatyön tulokset alkavat näkyä. Kohta ollaan maalissa. Öljynporauslauttojen ja -tornien osia kootaan jo telakoilla ja silmänlumeeksi on muutamat nukkehallitsijat valmiiksi allekirjoitetuin paperein odottamassa.
Somalia on maantieteellisesti otollisella alueella. Sillä on Afrikan pisin, yhtenäinen rantaviiva jonka hiekalle on hyvä rakentaa öljysatamia ja tasaista maata löytyy lentokenttien rakentamiseen mistä vain. Eikä routa ole kiusana missään. Muutamat surkeat merirosvot, jotka nyt ajelehtivat Somalian rannikolla, on äkkiä ajettu pois. Pari Naton hävittäjää vain ilmaan ja täsmäpum! Sen jälkeen voi ryöstökalastuksen laillistaa jatkumaan kalarikkaalla rannikolla herkkujen virratessa nälkää näkevien suiden edestä meriä pitkin toisiin satamiin öljy-yhtiöiden alkaessa imeä maanuumenista toisenlaista kuljetettavaa tankkereihinsa.

Mutta ensin oli saatava nämä kiusalliset kahdeksan miljoonaa sunnimuslimia pois tieltä!
Miljoona somalialaista on jo ravisteltu terrorin avulla pakolaisiksi maailmojen ääriin. Satojatuhansia on kuollut luoteihin, machetien viiltoihin, miinoihin, pommituksiin, nälkään ja tauteihin. Muutama miljoona somalia töytäilee milloin tykinpiippujen, milloin kalashnikovien ja lentopommitusten tieltä maansisäisinä pakolaisina. Siinä sivussa heitä murhataan ja rääkätään moni tavoin kuoliaaksi sadointuhansin ja loppuja uhkaa nälkäkuolema. Pari miljoonaa sodasta säikyksi hermoraunioksi selvinnyttä suljetaan sitten aikanaan jonnekin. Tai sysitään hiekkakuoppiin viidakon reunoilla.

Somalian järjestäytynyt yhteiskunta on lyöty suunnitelmien mukaisesti selkeästi hajalle. Klaanien rajat ovat tuhoutuneet, moskeijoja häpäisty ja poltettu. Pääkaupunki Mogadishun insfraktruktuurista ei ole jäljellä kuin talojen kuoria, katottomia asumuksia ja poltettuja virastoja, kirjastoja, yliopistoja.

Älyköt on nitistetty olemattomiin heti konfliktien alussa. Ken-Saro Wiwan tapaiset, jotka jotain osaisivat kirjoittaa maansa nykytilanteesta paikanpäältä. Vaikkakaan ei muslimien tyyliin ole kuulunut maailmalle tiedottakaan sisäisistä asioistaan.

Antaa terrorin jatkua vielä hetkosen aikaa, hykertelevät öljy-yhtiöiden pilvenpiirtäjäkonttoreissa johtajat. Sielläpähän murskatkoon toistensa luita, hähähää! Ruokitaan eri klaanikuntia aseilla, ennakkoluuloilla ja huhuilla niin eiköhän Somalia ole kohta polvillaan, ellei jopa ihan nahkaansa myöten moskeijoineen kuivumassa päiväntasaajan kuumuudessa, heh heh. Pannaanpas tuosta Etiopian tileille hieman dollareita lisää ja lähetetään niille muutamia satoja tankkeja ja hävittäjiä joululahjaksi.. nooh, ja ripotellaanpa ääriaineksille jokunen lasti rynnäreitä, kranaatteja ja miinoja, että voivat lisätä sekassortoa maanrajonen sisäpuolella...

Kypsymätön mietteeni nyt: Luen paljon länsimaalaisten artikkeleita Islam-uskon tulkinnoista valtioissa, joissa Koraani on lakikirjana kuin ikään Suomessa Valtiosääntö. Jälkimmäinen on ihmisten luoma perustuslakikokoelma jota voidaan muokata aikaansa sopivaksi toisin kuin Koraani, jonka uskotaan olevan korkeamman voiman sanelema ja siksi missään olosuhteissa muunneltavaksi mahdoton.

Koraanista löytyy laidasta laitaan, hyvässä ja pahassa, ohjeet siitä, kuinka elää ja olla ja jos et, niin sitten... Kuten myös vaikkapa luterilaisten yhteiskuntien lakikirjoista.

Mutta: Jos Somalian olisi annettu olla, tuettu taloudellisesti ja pitkäjänteisesti muulla tavalla kuin aseistamalla ja provosoimalla ihmisiä toisiaan vastaan, unohtamalla öljy ja timantit, olisiko maan sisäiset, Koraaninmukaisesti annetut kuolemantuomiot yltäneet koskaan sellaisiin mittasuhteisiin kauheuksien osalla kuin mihin ne nyt ovat johtaneet kahdessakymmenessä vuodessa?

Näitä ja paljon muuta asiaan liittyvää olen miettinyt sen jälkeen, kun olen saanut ystävikseni ihmisiä, jotka ovat Somalian sodan jaloista tänne kylmään maahamme joutuneet lähtemään. Ihmisiin, joidenka koko ikä on ollut sotaa. Ihmisiin, jotka eivät oikeastaan tiedä, mitä rauha on. Voivatko he edes täällä huokaista koskaan, että nyt olen turvassa, täällä minua eikä perhettäni kukaan vainoa, kiduta, raiskaa.

Oikeisto-vasemmisto akseli on vihreällä vaseliinilla voideltu...

...ja populismin lukkosokat päihin väännelty. Nyt se muistuttaa traktorin ja lietenlannanlevityssäiliön välistä voimansiirtotankoa. Rapakin alkanee jälleen lentää.

Minuuttiminuutilta etenevä ääntenlasku on yhtä absurdia seurattavaa kuin Linnanvaappujaiset joulukuun kuudes. Tai kuin Jack Bauerin pomminpurku punaisten numeroiden vilkkuessa 24 h:n viimeisillä sekunneilla.
Huvittava näytelmä, jonka lopputulemana demokratian täytäntöönpanosta päättää eniten ääniä saanut.
Mutta onko voittaneen puolueen demokraattinen työ päättävissä elimissä mahdollista kun äänet on saatu kilpailemalla?

Suomalaisen demokratiakäsityksen mukaan sen eettiseen pykälään on kirjattu, sinne rivien väliin vähintään, että se, jolla vähän on, sitä autetaan, mutta onko yhteiskunnassa, jossa kansalaisten äänetkin ovat kaupan ja kilpailutettavissa, toista auttava demokratia mahdollista? Yhteiskunnassa, jossa eniten ääniä kalastelleen puolueen tuki-, tausta- ja äänestäjämateriaali on hyvinvoinnissa kylpevää kansanosaa ja köyhä, alistunut osa ei edes äänestä? Tai jos äänestää, niin lankeaa populisminkukkasten rakastaa ei rakasta-terälehtikompiin.
Mitä poliittinen demokratia Suomessa tarkoittaa jos sitä tulkitsee muutenkin kuin Wille Wikibedian avustuksella? ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Demokratia)

Ovathan esimerkiksi Kongo ja Kambodzhakin demokraattisia tasavaltoja, mutta voiko niistä sanoa niiden oma väestö sen enempää, kuin ulkopuolinen tarkkailijakaan, minkä kategorian demokratiaa siellä valtaapitävät harrastavat? Tarvitseeko demokratioista pakolaisiksi lähteä? Miksi poliittisia pakolaisia näistäkin esimerkkimaista silti joka hetki joutuu lähtemään? Kuinka "globaalimaailma" voi niiden sallia itseään kutsuttavan (kaikenkielisiin karttoihinkin nimiksi painettavan) "Kongon Demokraattiseksi Tasavallaksi" tai "Kambodzhan Demokraattiseksi Tasavallaksi"?

Mutta nyt, arvon demokraattisesti valitut, suomalaiset kuntaduunarit, nuohotkaapa piiput entisten demokraattien jäljiltä vanhasta noesta ja tuhkasta ja alkaakaa uusien tulien virittelytalkoisiin. Työrukkaset, sytykkeet ja tulitikutkin on osallisille jo etukäteen jaettu.

Syntymäpäiväkirjoitus

Haastattelin lehtijuttuun erästä nuorta somalinaista. Hänen tarinansa oli hirveä, vaikkakaan ei ainutkertainen maailmanhistoriassa. Ja ennen Historian loppua näitä tarinoita ehtii syntyä vielä miljardi lisää.

Maailmanväestölaskuri: http://jersey.uoregon.edu/vlab/population/Population.html

Ihminen kohtelee toista ihmistä aina ensisijaisena vihollisenaan. Siinä sivussa myös susia, karhuja, ahmoja, leijonia, käärmeitä ja jopa kanahaukkaa. Ihminen ei koskaan vapaudu vainoharhaisuuden geeneistään jotka se aikojen alkuhämäristä mukaansa on saanut, eli niiltä laskemattomat ajat kestäneiltä viidakkoajoilta, jolloin sillä oli pelottavatkin hetkensä rystyset juurakoissa kolhiutuen tallustellessaan.


Järjellä ei vihollisuustuntemuksien kanssa ole mitään tekemistä. Jos olisi, eivät esimerkiksi älykkäät "vasarahammerit" ja muut aatetoverinsa käyttäisi sitä vihollisuuksien lietsomiseen omissa blogiringeissään, eikä rauhannobelisteille buuattaisi kuin matalaotsaisten jääkiekkokatsomoissa. Jos järki olisi mukana ihmistoiminnoissa, ei olisi kenraaleita joidenka takinpieliin helyjä kiinnitettäisiin hyvin suoritettujen tappo-operaatioiden juhlallisuuksissa. Vähempänä olisivat myös torien ja kulkuväylien tukkeina olevat patsaat joita heidän muistoikseen on talttailtu.
Ihminen on kertakaikkiaan niin naurettava olio, että ellei hänen naurettavuutensa olisi näin murhanhimoista laatua, elämä olisi ainaista sirkuskatsomossa olemista, klovneriaa.

Kun Jokelassa ja Kauhajoella sekä kymmenissä maailmalla tapahtuneissa vastaavissa verisessioissa nuorukaiset alkoivat tappaa koulutovereitaan, noudatteli heidän toimintansa samaa kaavaa kuin tietokoneiden tuhoamispeleissä. Aina kun "vihollinen" tuli klikkausetäisyydelle, se lätsähti punaiseksi tahraksi pelintaustalle ja sekunnin murto-osassa pisteeksi laskuriin.

Mutta kun opettajamies Oulussa otti haulikon vaatekaapistaan, panosti ja laukaisi sen neljä kertaa surmaten perheensä ja itsensä, oli hän häpeästä punaisena harkinnut tekoaan jo pitkään. Eikä hän hävennyt sitä, että hautoi omaistensa murhaamista vaan sitä, että häneltä menee maine ja kunnia kun ei osannut hoitaa taloudellisia asioitaan. Hänelle talojen ja tavaroiden menettämisestä aiheutuva häpeä olisi ollut niin suuri, ettei siihen kunniallisella ihmisellä tässä yhteiskunnassa ole varaa. Hänet voitanee rinnastaa kunniamurhien tekijöihin, noihin pyhien kirjojen tulkintojen vuoksi tyttäriään parvekkeilta kuolemaan sysiviin isiin, joille häpeä on ylitsekäymätön paha, sellainen, josta ei ilman oman lapsen murhaa kertakaikkiaan enää omassa yhteisössä selviä.

Esimerkkejä näistä omituisista hirveyksistä voisi luetella elämänsä tappiin saakka eikä materiaali kesken loppuisi.
Mutta syyt, mitä niistä lausuisi?
Ehdottaisinko vaikka Talousliberalismia 1600-1700 luvuilta? Tai sen myöhempää, jalostuneempaa versiota Uusliberalismia? Niistähän saadaan pienellä mielikuvituksella ynnätyksi Ahneusliberalismi joka talouspolitiikan kaapuihin pukeutuneena on markkinataloutta globaalisti hallinnut ja joka sopivin aikajaksoin järjestelee näitä "Finanssikriisejä", että isojen poikien pelikentillä riittäisi jännitystä.

Sillä kaikki, mitä maailmankatolla tehdään, perustuu ensiksi siihen, että pelihimoiset saavat pelinsä ja kiksinsä(=aivo-orgasminsa). Ja jotta pelimerkkien riittävyys taataan, perustuu se myös kaupallisuuteen, joten jälki on sitten täällä ihmisten huoneissa tämän näköistä. Ihan mainitsemastani somalitytön tarinasta lähtien.

Miettikääpä vaikka omissa päissänne asiaa, minä en tällä hetkellä jaksa sillä 50. vuosirengas täytti tänään aivojeni uloimman kehäluston. Lienee kuitenkin paikallaan lausua Samuli Parosen viisaus jälleen kerran: "Mietittyäni asiaa viisikymmentä vuotta voin nyt sanoa että maailma on sana."
Sattumalta törmäsin kerran tähän, nimellläni varustettuun puiseen ristiin eräällä hautausmaalla ja kun en taikauskoinen- enkä muunkaan uskoinen ole, uskallan siitä kuvan tämän juttuni lopuksi liittää. Symboliarvoa sille kyllä tarinoistani löytyy.

"Sävel ei koskaan palaa soittimeen..."

...kirjoitti Stanislaw Jerzy Lec.

"Kerran ammuttua luotia ei saa takaisin piippuun", totesi puolestaan Erno Paasilinna.

Näiden ajattelijoiden sanoista haen lohdutusta syksyn kaataessa kesää allensa ja kun huomaan, että olen jälleen kerran joutunut myllyyn joka jauhaa ajatuksiani palasiksi, totuttuja kuvioita uusiksi eikä vene, jota olen yrittänyt kerrankin ohjailla suuntaan, johon sen haluaisin soljuvan, tottele lainkaan peräsintäni.

Eilisen kokemus paikassa, johon ihmiset menevät vasta kun on pakko, oli niin järisyttävä, että nyt, istuessani junassa matkalla Helsinkiin ja miettiessäni sitä, löydän siitä yhtymäkohtia niin omaan elämääni kuin myös maailmanhistorian ainaiseen toistoon mitä pienen ihmisen kulkuun liittyy.

Ja koska kyse ei ole tällä kertaa itsestäni kuin sivustatukijana -seuraajana, niin en voi edes puhua tai kirjoittaa siitä kuin peitellysti. Olen myös luvannut olla vaiti, mutta jotenkin olisi asiaa saatava silti käsitellä.

Kirjoittamisen kieli on moninainen. Sen avulla, kuka osaa, pystyy kyllä sellaistakin kirjoittamaan, josta vasta kymmenien vuosien kuluttua asiaan vihkiytymätönkin hoksaa olennaisen, sen, mihin kirjoittaja on pyrkinyt.

Mielipidevankilat ovat tällaisten salakielisten viestien taitureita täynnä. Piikkilankojen sisältä on lähetetty maailmalle kirjoituksia, joita ovat kyenneet tulkitsemaan vain niiden vastaanottajat, samoilla koodeilla varustetut aivot. Viestiketju on ollut aukoton, koska vartijatkin ovat vain kahvikakkureseptejä luulleet lukeneensa.

Mutta kuinka lähettää viestejä vankilattomasta vankilasta?

Haluaisin lähettää vain pienen pieniä viestejä, jotka päässäni kehää kiertävät. Kun tuntuu, että on pakko kirjoittaa asioista joista pitää kirjoittaa. Kun näkymättömät muurit puristavat rintakehää.

Syvälle luotaavia esseitä pisteliäin otsikoin en voi kirjoittaa, tai sellaisia, joita mainostettaisiin kirjallisuusilloissa ja akateemisten kirjakauppojen ovilla. Sanomalehtiin mustia otsikoita saavat vain äkilliset katasrofit kun kokeneet kolumnistit havahtuvat kirjoittamaan vasta, kun heille ingressi on jo valmiiksi kalvolle heijastettu.

Olen kuitenkin matkalla, se helpottaa kuten aina liikkumaan tottunutta, paikallaanolemista kammoksuvaa. Menen pienelle retkelle Helsinkiin Leonard Cohenin konserttiin Hartwall Areenalle, rumaan rakennukseen Pasilassa, mutta oletettavasti tilaisuuteen, joka ei enää toistu; Cohen on jo vanha mies. Sitten sukulaisten kohtaamista ja kaupungin katselua. Kaupungin, joka luulee joskus liikoja itsestään -ja vain siksi, että siellä on enemmän ihmisiä kuin Ilomantsissa.

Joskus ajattelen, että Helsinki on kuin isäni, joka sitä osaltaan kävi rakentamassa, näitä samoja raiteiden pohjia sinne metsäpirttimme kätköistä kolkutteli. Minun on joskus ikävä isää, ja hänen Helsinkiään johon vähän sain kokemusta minäkin poikasena. Huomaan, että tämäkin tunne liittyy siihen, mitä eilen koin.

Kulta yrittää ajastaa aikaa.

Matemaatikkoaivojen "hätätoimet"

Ihmislajin se kerros, jolle matemaattisesti lahjakkaat, tunteista puhtaat aivot ovat siittämisen, hedelmöittymisen ja syntymisen sattumanvaraisessa prosessissa siunaantuneet, kauhoi jälleen kerran kermat päältä ja kun peli kävi tylsäksi, se käänsi merkityt kortinlehtensä pöytään.

Kyllästymisensä (kylläisyytensä) tässä käänteessä se lähetti maailman rahoitusmarkkinoille tsunamin, jota oli valmistellut edellisestä rahoituskriisistä lähtien. Megabittiset aivotrustit pörssikurssien mannerlaattojen liitoskohdissa jallittivat pienemmin varusteltuja, vaikkakaan ei yhtään pelihimottomampia lajitovereitaan.

Pelinhimoisten skenaarioihin tietenkin kuuluu, että jatko on varmistettu ja plyyshikankaat biljardipöytiin vaihdettu. Jatkumisen varmistus on sillä taattu, että kaikkiin lajin kerrostumiiin on koko ajan koulutettu niitä, jotka varoituksen saatuaan osaavat vedellä ajoissa välistä pelimerkkinsä kuiville odottamaan seuraavaa nousukautta, uusia omaisuuksienjakoprosesseja sekä innovatiivisia unelmatorien rakentajia, joille riesaksi asti siittyneen tarpeettomien tavaroiden keksijät, konsultit, mainosmiehet ja kauppiaat kohta levittävät laahkansa takaisin.

Ne lajikerrostumat, jotka pelailevat elämänmittaisien unelmiensa varassa hetkensä täällä ja joilta puuttuvat tyystin laskelmoimisen kyvyt, ovat vain numerottomia lottopalloja ajatta pyörivässä myllyssä.Ja koska meitä, köyhiksikin mainittuja on 98,5 prosenttia maailman kansoista, meidän unelmien kuppaaminen on kannattavaa bisnestä. Eli kuinkas Erno Paasilinna-vainajan viimeisimmät "Ruumisarkunnaulansa" kuuluvatkaan:

"Köyhät ovat suuri rikkaus kansakunnalle." Ja: "Kun jokaiselta köyhältä otetaan pois viisikymmentä markkaa päivässä, rahaa kertyy sitä enemmän mitä enemmän on köyhiä."

Eli: "Tällainen maailma, ja kaikki roikumme siinä kynsin hampain mukana."

Sodasta kirjoittavat toisetkin...

...sankareista siellä, hävittäjä-ässistä, kaukopartiourhoista ja Muurmannin radan tuhoajista.

Minunkin isä oli siellä. Eikä missään epämääräisessä "jossakin" vaan aivan kartalla olevissa paikoissa Rukajärvellä, Ontajoella ja Ontrosenvaarassa jossa haavoittui loppurytinöissä 5.8.1944 pitkin selkää kulkeneesta pikakiväärinkuulasta.

(Isä kuvassa äärimmäisenä oikealla)

Oliko isäni sankari?

Ainakin hän oli tavallinen pikakiväärimies, tappokoneeksi pikakoulutettu, mutta prenikoista viisvälittänyt 18 vuotias poikanen kun naapurin silmien väliin tähtäilyt aloitti. Hän ei pitänyt itseään eikä ketään muutakaan sankarina. Kirosi myöhemminkin kaikki sodat, kenraalit ja erityisesti papit jotka juuri tissistä vieroitettuja äidinpoikia verisille kentille matkaan siunasivat. Ne, jotka aina ovat kulkeneet pirskottelemassa pyhiä vesiään tykkien nimittäjäisissä ja uusien rintamalinjojen avajaisissa.

Ehkä isälleni jonkinlainen sankari oli Viinikan Matti, lapinlahtelainen maanviljelijä joka tuuskahti hengetönnä hänen vierelleen kun tuli liian varomattomasti hätäilemään isän selässä ammottavaa haavaa. Kuula kulki, tappoi toverin, mutta säästi isän, että hän minut ja yhdeksän muuta ihmisentainta eläessään paneskelisi alulle. Panomiehiä kun oli, sitä ei pidä kiistämän, eikä kaunisteleman. Lienenkö sisaruksiin törmännyt muillakin markkinoilla kuin vain hatarassa lapsuuden pirtissä, sitäkin olen joskus miettinyt.

(Minun kuvani kesältä 1964)

Näitäpä tässä mietiskelin kun esittelin vanhoja valokuvia kaukaa toisista maanosista pakon edessä lähteneille ihmisille. Niille, joiden sodat ovat kestäneet vuosikymmeniä eikä loppua näy. Nuorille ihmisille, joille veriset murhaamiskuvat saapuvat öisiin painajaisiin ihmisten asettamista maan- tai aikarajoista piittaamatta.

Voinko minä nykyisten sotien kuvia ymmärtää? Minä, jolle isä omastaan pikkuisen kerkesi vihjaista? Minä, joka kuljetin pientä sormeani isän kirkkovenettä muistuttavan, pitkin selkää kulkevan arven pohjalla mielikuvitellen, millainen ase sellaisen jäljen omaan isääni on voinut tehdä?

Missä viha siellä rakkaus...

...ja missä viisaus siellä tyhmyys.
Kaikki sijaitsee ihmisen päässä. Sydän on vain metafora; kuin "verikivi" Kangasalan kirkon seinässä.

Historiantulkinnoissamme viisaiksi mainitut, ne joidenka nimet ovat kiviin työstetyt, ovat laidasta lukien eläneet yksityisyyttään toisin kuin ovat muille opettaneet.

Sokrates ehkä tallusteli aidoimmin viimeisellekin myrkkkymaljaillalliselleen vastarannan kiisken tietään, kuten myös unelmansa julistaja Martin Luther King. Meidän oma, nyt jo väistämättömästi tuonelan porttia kohti soutava kalastajamme Pentti Linkola on myös harvinaisen jääräpäinen ollut eläessään edes jotenkin oppiensa mukaisesti.

Muuten ovat harvassa miljoonien hautoihinsa kaatuneiden sukupolvien edustajissa tällaiset. Jeesuksesta on paha mennä sanomaan mitään, sillä hänen teesejään ja elämänkertaansa ovat jo niin monet kirkkokunnat kielenkääntäjineen muokanneet mieleisikseen, että niillä on vain sunnuntai-arvo keinutuolissa kiikkuvalle jossakin siellä, mihin ei muu tieto koskaan ole kulkeutunut. Ympäristöstään erottuva sananjulistaja hänkin on jokatapauksessa ollut koskapa vihollisensakin tänään hänen nimeensä käsiä ristivät.

Aika kultaa muistot ja suurentelee ajassa kulkeneiden saavutukset. Kuljettaa tarinaa mainioista miehistä ja heidän urotöistään uuden tarinan sisään, pariutuu itsensä kanssa ja synnyttää, synnyttää, synnyttää. Toistaa, toistaa, toistaa kunnes kaikenlaisia variaatioita ja mutaatioita putkahtelee sinne tänne ja tuonne noin. Aikanaan sekin perimä alkaa heiketä. Evoluution ironiaa lie, että sen heikkeneminen ilmenee ensimmäiseksi eliitissä ja valtioiden johtajissa, jotka toinen toisensa jälkeen käyttäytyvät kuin pienet lapset hiekkalaatikoilla sotaleikkeineen.

Eikä sen enempää historian alkuhämärä kuin nykyisyyskään anna aihetta paremmalla elämöidä. Tuoreimpia "visönäärejä" edustavat Hitler, Stalin, Mao ja Pol Pot myötänyökyttelijöineen. Ruandan, Somalian, Afganistanin ja Irakin hirmutyönjohtajat sen kuin porskuttavat heidän jalanjäljissään edelleen, eikä kaikkia Balkanin natseja koskaan Haagiin taluteta.

Pöljät ja pellet ovat oma lukunsa kansakuntien keulavisiireinä. Eilisen Kalevan kolumnisti kirjoitti Pariisista saakka kuinka Segolene Royalsin kupla olisi puhkeamassa. Kolumnissa ei mainittu hänen kilpakumppaniaan viimeisimpien Ranskan presidentinvaalien ajalta. 53 vuotiaan ADHD-lapsen, ärrää sortavan kansan presidentiksi kivunneen Nicolas Sarkozyn kupla olisi ollut aihetta mainita, sillä täältä kauempaa katsottuna se näyttäisi sisältävän väriltään keltaista nestettä. Jos kolumnistin väitteet Segolene-kuplasta pitävät kutinsa, tuskin hänen solokkuastiansa on yhtään suurempi vetoisuudeltaan kuin tämän nykyisenkään presidentin.

Italia. Siellä uutta nousua tehnyt Silvio Peruskoni (Perlusconi) teflonissa kasteltuine kasvoineen ja kiristeltyine ihopoimuineen suoltaa puhetta niin, että kansa ällistyksissään ruksaa hänen kohdalleen vaalilappuihin äksiään, vaikka kaiken järjen mukaan hänen kaltaisellaan ei pitäisi olla valtaapitävien joukkoon yhtään mitään asiaa. Onko kansa siis sitä mitä johtajansa vai johtaja sitä, minkä kansa ansaitsee sillä hetkellä kuten sanonta kuuluu?

Itävalta, äärioikeiston kannatusluvut ja Jörg Haider: Oliko Hitler sittenkin oikeassa, että Itävalta kuuluu kansallissosialismin alusastiaksi ja silloisen Saksan yhteyteen? Mitä Itävallan kansa ajattelee? Kuinka on heidän muistinsa laita? Voiko dementia ja Altzheimerin tauti iskeä kokonaiseen kansaan, valtioon niin että vaalikopeissa ääniä jaellaan "Taisteluni" kaltaisista kirjoista oppia hakeville ääliöille?

Venäjä, tämä raskas naapurimme jonka viitan varjo hulmahtelee kaaressa kaikkien meidän, sen naapureiden yllä. Mitä mieltä voi kukaan -ei mitään- jossakin täällä -ei missään- olla niin valtavan verisen historian omaavasta kokonaisesta maailmanpuolikkaasta? Sen johtajiinko on nytkin käännettävä katseensa vaikka maassa luulisi olevan muitakin toimijoita, viisaita valtiokoneiston rattaiden osia joilla muutakin tekemistä lienee niin menneisyyden johtajien kuin nykyistenkin, toistensa kopioiden, Medvedevin ja Putinin hyllyjen kirjatukina?

Amerikan Yhdysvallat. Georg W Bush lienee suurin valehtelija kautta aikain. Silti näyttää uudenlaisen toteminnokan valinta menevän tiukkaakin tiukemmaksi koska ihonväri varteenotettavalla vaihtoehdolla on valtion lippuun nähden ristiriitainen. Ja jos niin ihmeellisesti käy, että Obama valitaan, hänet yritetään varmasti päästellä päiviltä niin pian kuin mahdollista.

McCain jos valitaan, hänen vuokseen ei tarvitse pyssyukkoa asettaa kirjavarastojen ikkunoihin sihtailemaan sillä hänen aikansa on kaatua muutenkin aika pian, ehkä jo seuraavalla viikolla siitä, kun valansa on vannonut ja vaalipaine ohimoissa laskenut.

Ja sitten se vasta sillä suunnalla hupi alkaa kun hänen varapresidenttinsä astuu remmiin....

On meillä maailma on, ja globaali sellainen!

(Kuvitukseni kohteet tässä pakinassani eivät välttämättä liity muuten kuin korkeintaa symbolisesti jutun aiheeseen tai aiheisiin.)