Profiilin valhe

Blogini "profiilissa" on yksi emävalhe: Vaihdoin eräässä satiirinsinisessä hetkessä "kirvesmiehen" "vapaaksi toimijaksi".

Se pitää yhtä paljon paikkansa kuin valtamerilaivojen päästövähennykset. Tai että ihmislaji ehtisi oppia tavoille maapalloa raiskatessaan.

Toinen blogiani kuvaava satiirinutu on itse sen nimi: Luulottelen vain, että "Kivaniemi" olisi kovinkin kiva paikka. Eihän täällä mitään niemeäkään ole kun ei ole järveäkään. On vain pelkkä kuvitelma joka syntyi Lapin turistinoksennusten katkuisessa kaamoksessa.

Kaikki kiva täällä on kalliilla lunastettua ja veronalaista. Lapset eivät tuo leipää tullessaan kuten sananlaskussa kierosti lohkaistaan. Huoli ja murhe pärjäämisestä on alati läsnä. Ja nämäkin "hyödyt" joita tontille on pykääntynyt, kuittaa ja pieraisee joku kaunis päivä ulosottomies seuraavalle tyhjien unelmien tavoittelijalle.

Mistä vapaa kukaan markkinatalouden lainalaisuuksien ikeessä oleva voisi kuvitella olevansa?

Täällä riuhdotaan arjen hamppuun köytettynä kuin räksyttävä hurtta juoksulangassaan pikkukaupungin lähiössä.

En usko vapauteen.

Antiikin Kreikan vapaat miehet olivat ylen hyviä kuvittelemaan kahleettomuutensa. He elivät pienessä sievässä aikansa, ja tapettiin pois, kun olivat narrin osaansa kuuluneet monologinpätkät loppuun saakka lausuneet, kuluttaneet niiden viisauksien kärjet eikä ketään enää naurattanut.

Vapaus on houre, jonka teesit ovat vankeudessa kirjoitetut.

Vapaus maailmanmitassakin on yhä edelleen yhtä suuri "illutsiooni" kuin Martin Luther Kingin unelma Mika Waltarin säveltämänä.

Vain vapauden verhot liehuvat kukkaisina vankilan ikkunoissa.

Omat, ruosteennälvimät kahleeni ulottuvat 50 vuoden päähän taakseni. Lenkki lenkiltä ne painavat yhä enemmän ja enemmän.

Niitä tässä kalisuttelen koska vituttaa niin kovin ankarasti nyt!