"Tiipii"
Mökkini ikkunasta katselen mustarastaan hyppelyä. Sen pomppu on erilainen kuin muiden rastaiden. Se loikkaa tuonne, tänne ja äkkiä metrin verran kiven taakse syöksyen sitten esiin paksu liero nokassaan alkaen nuijia sitä hervottomaksi maata vasten kunnes laskostaa madon taidokkaasti nokkaansa ja lentää pois.
Jossakin kuusikon kätköissä mustan rastaan poikasilla on aamiainen varma.
Omat poikaseni nukkuvat vielä. Pienin tuhisee takahuoneessa ja isommat kolme pihamaalla, koivujen väliin virittämässäni "tiipiissä".
Tiipiin alla, neljänkymmenen vuoden aikana kertyneen turve-, multa ja koivujen juurakoiden kätköissä ovat syntymäkotini multiaisperustusten jäänteet. Tai eihän orgaanisesta, lahoavasta aineesta lie maatunutta multaa enempää jäljellä, jokunen nurkkakivi vain. Tämäkin hehtaarin kokoinen, vuonna 1904 ensikertaa raivattu, kivikkoinen asuinaukio keskellä ei mitään, on kertaalleen metsäaurausvältin kokenut 1970-luvulla, joten kivetkin lienevät siirtyilleet ties minne.
Nykyisen mökintötterön rakentamisen aloitin vuonna 1986 Siilinjärvellä asuessani. Jatkoin sen näpertämistä tuskaisina Tampereen aikoinani. Kittilässä asuessani en montaa yötä vuosikausiin täällä viettänyt. Ohitse hurahteli vuodenkiertoja, etten käynyt lähelläkään näitä seutuja.
Moderdin ihmisen kaipaamia mukavuuksia täältä ei löydy. Kuseksitaan minne sattuu, paitsi ei sisälle eikä ihan portaiden juureen, ja paksummat tarpeet väännetään perinteiseen huussiin. Mr G:n kakkapyllyn pesua varten viritän "Hujjaukseen" tulet jo aamusta. Sen vesisäiliöstä riittää sitten koko päiväksi lämmintä vettä muihinkin tarpeisiin.
Aamupuurot ja muut sörsselit keitellään kaasulla-, ja/tai puulla lämmitettävillä liesillä. Viileillä ilmoilla sytyttelen tulet myös leivinuuniin, joka tosin alkaa olla sisuksiltaan kovin kehnossa kunnossa. Nilsiän muurarin muuraama tekele ei kovinkaan montaa vuotta kestänyt ja siitä olen ollut harmissani. Ei tullut takuuaikana edes huolehdittua, että herra olisi käynyt korjaamassa sen. Lie manan majoilla jo koko ukko? Elettiin markka-aikaa ja tupaa hallitseva tiili-, laasti ja valuläjä pelteineen, töineen ja viinoineen maksoi pyöreät 14 000 markkaa.
Mökiltäni on kirkonkylälle matkaa kuusi kilometriä, lähin naapuri, jossa asujiakin vielä on, lienee Lepola, tai Akula. Karimäessä tupruttelee savuja vissiin neljän tulisijan piisit. Sinne on matkaa 2,5 km. Villelässä, Toimilassa ja Armaalassa on vain kesäisin jokunen oleskelija silloin tällöin. Ehkä aktiivisimmin Toimilassa sen omistava eläkeläispariskunta Helsingistä.
Toimilan takana, metsäsaarekkeen lävitse menevän polkusen päässä, on Iekkilä jossa asuu yksi mies poikansa (?) kanssa. Silläkin tontilla oli joskus vilskettä samoin kuin siitä vähän matkaa mäkeä alas, Vukelovartiaisen mökkeröisessä joka sekin on vain metsästysmajana nykyisin.
Juhanilan Vuoren vastamäellä, isäni suvun eräistä tulihtamispaikoista, Juhanilassa on vielä toimiva maanviljelyspaikka. Serkku sitä isännöi suurperheensä kanssa. Olivat navetanlaajennuspuuhissa kun toissapäivänä pyöräiltiin siellä. Sieltä myös kantturan jalkakuva itse totuudessa kirjoitukseni alussa.
Juhanilan naapurissa on Akula, legendaarinen alkoholin ja muun "virkeän" toiminnan paikka. Siellä ei kuitenkaan enää alkoholisoiduta, mutta vanhetaan muuten normaalia tahtia. Sekin, kahden poikamiesveljeksen nykyisin asuttama maapalanen jää aikanaan, eli ihan pian, autioksi ja elämättömäksi.
Jossakin kuusikon kätköissä mustan rastaan poikasilla on aamiainen varma.
Omat poikaseni nukkuvat vielä. Pienin tuhisee takahuoneessa ja isommat kolme pihamaalla, koivujen väliin virittämässäni "tiipiissä".
Tiipiin alla, neljänkymmenen vuoden aikana kertyneen turve-, multa ja koivujen juurakoiden kätköissä ovat syntymäkotini multiaisperustusten jäänteet. Tai eihän orgaanisesta, lahoavasta aineesta lie maatunutta multaa enempää jäljellä, jokunen nurkkakivi vain. Tämäkin hehtaarin kokoinen, vuonna 1904 ensikertaa raivattu, kivikkoinen asuinaukio keskellä ei mitään, on kertaalleen metsäaurausvältin kokenut 1970-luvulla, joten kivetkin lienevät siirtyilleet ties minne.
Nykyisen mökintötterön rakentamisen aloitin vuonna 1986 Siilinjärvellä asuessani. Jatkoin sen näpertämistä tuskaisina Tampereen aikoinani. Kittilässä asuessani en montaa yötä vuosikausiin täällä viettänyt. Ohitse hurahteli vuodenkiertoja, etten käynyt lähelläkään näitä seutuja.
Moderdin ihmisen kaipaamia mukavuuksia täältä ei löydy. Kuseksitaan minne sattuu, paitsi ei sisälle eikä ihan portaiden juureen, ja paksummat tarpeet väännetään perinteiseen huussiin. Mr G:n kakkapyllyn pesua varten viritän "Hujjaukseen" tulet jo aamusta. Sen vesisäiliöstä riittää sitten koko päiväksi lämmintä vettä muihinkin tarpeisiin.
Aamupuurot ja muut sörsselit keitellään kaasulla-, ja/tai puulla lämmitettävillä liesillä. Viileillä ilmoilla sytyttelen tulet myös leivinuuniin, joka tosin alkaa olla sisuksiltaan kovin kehnossa kunnossa. Nilsiän muurarin muuraama tekele ei kovinkaan montaa vuotta kestänyt ja siitä olen ollut harmissani. Ei tullut takuuaikana edes huolehdittua, että herra olisi käynyt korjaamassa sen. Lie manan majoilla jo koko ukko? Elettiin markka-aikaa ja tupaa hallitseva tiili-, laasti ja valuläjä pelteineen, töineen ja viinoineen maksoi pyöreät 14 000 markkaa.
Mökiltäni on kirkonkylälle matkaa kuusi kilometriä, lähin naapuri, jossa asujiakin vielä on, lienee Lepola, tai Akula. Karimäessä tupruttelee savuja vissiin neljän tulisijan piisit. Sinne on matkaa 2,5 km. Villelässä, Toimilassa ja Armaalassa on vain kesäisin jokunen oleskelija silloin tällöin. Ehkä aktiivisimmin Toimilassa sen omistava eläkeläispariskunta Helsingistä.
Toimilan takana, metsäsaarekkeen lävitse menevän polkusen päässä, on Iekkilä jossa asuu yksi mies poikansa (?) kanssa. Silläkin tontilla oli joskus vilskettä samoin kuin siitä vähän matkaa mäkeä alas, Vukelovartiaisen mökkeröisessä joka sekin on vain metsästysmajana nykyisin.
Juhanilan Vuoren vastamäellä, isäni suvun eräistä tulihtamispaikoista, Juhanilassa on vielä toimiva maanviljelyspaikka. Serkku sitä isännöi suurperheensä kanssa. Olivat navetanlaajennuspuuhissa kun toissapäivänä pyöräiltiin siellä. Sieltä myös kantturan jalkakuva itse totuudessa kirjoitukseni alussa.
Juhanilan naapurissa on Akula, legendaarinen alkoholin ja muun "virkeän" toiminnan paikka. Siellä ei kuitenkaan enää alkoholisoiduta, mutta vanhetaan muuten normaalia tahtia. Sekin, kahden poikamiesveljeksen nykyisin asuttama maapalanen jää aikanaan, eli ihan pian, autioksi ja elämättömäksi.
Pohjoismäen Erkka lauloi meille vintiöille joskus: "Akulan portilla/kolomella kortilla/pelasin minä ja voetin."
Samaan sympioosiin kuulunut pieni talo Akulan vieressä kuuluu nykyiseltä omistussuhteeltaan perusuomalaisten kansanedustajan, sikafantasioistaan poskisoosia keitelleelle "Peruspenalle". Hän otti ja muutti Kuopioon kun ei oman, kyseenalaisen argumentointinsa perusteella saanut tällä piskuisella paikkakunnalla kunnanvaltuustossa ääntänsä kuuluville.
Pohjoismäki, toinen lapsuuteni asuinsija ja äitini synnyin-, sekä nuoruuden kasvupaikka tästä Karsikkosalolle päin, on tyystin autio. Vain vuonna 1905 pykätyn mökin hirret sielläkin ravistuvat, lahoavat, ja kohta häipyvät olemattomiksi rangoiksi hevosmuurahaisten kaltatessa loput. Ja miten elämä silläkin mäellä aikanaan naapureineen näkyi ja kuului!
Mutta täällä Unimäessä eivät häiriinny naapurit vaikka kuinka möykättäisiin. Jokunen satunnainen ohikulkija löntystää silloin tällöin tuossa Vanhalla Maantiellä jota aikoinaan viimeiset mustalaiskaravaanaritkin käyttivät pistäytyen pihaan kun olin vielä kiviraunioiden taakse ihmisiä karkuun juokseva pippelipoika.
Ohitselöntystelijöillä tarkoitan sitä, että ehkä yksi viikossa, en ole tilastoa pitänyt. Tänä aamuna varhain joku vatsakas mies käveli kännykkään puhuen ohitse juuri, kun olin pesemässä Mr G:n kakkaista takamusta pihamaalla.
Muuten täällä saa vaikka munasillaan hakea kaivolta vedet ja toimittaa ne muutkin, tuhannet askareet, joita pesueeni arki näissä vaatimattomissa oloissakin tarvitsee.
Tänään tämä lysti loppuu. Lähdemme äidin tykö, lapsilla on jo ikävä.
Itse en enää ikäviä suuremmin pode. Ehkä tunteenpörähdyksen silloin tällöin joka on kuin sitsontiaisen lento huussin takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti