Aika hyvin Veikko-setä 400 000 evakon sotien jälkeisen ripottelemisen metsiemme kätköihin suorittikin. Perkeleitä, jaloviinaa, pontikkaa ja kirveitä, kuokkia, justeereita ja tahkoja siinä tarvittiin, mutta salojen kätköissä sodissa katkeroituneet, kotinsa moneen kertaan jättäneet jermut pieksivät akkoihinsa ja tenaviinsa suurimmat sisuksiensa tuskat ja yhteiskuntarauha säilyi ulospäin rikkumattomana. Mitä nyt joku suurlakonpoikanen meinasi roihahdella, mutta sehän olikin vain marginaalissa rypevien kaupunkilaisten provokaation mitätön tupsahdus joka polkeutui ratsupoliisikingien kavioihin. Hetkisen vain evakkojen muovaama elämänmuoto kesti sekin. Saapui toiseen suuntaan nykivä reformi ja ihmisenliha piti saada väistymään metsien hävityksen tieltä, pois koneellistuvan puunkorjuun turmeluksen katselemiselta.
Hus, Ruotsiin siitä metsäläiset, hus!
Kaupunkien tehtaisiin sivistymään, rikastumaan, onnistumaan!
Myykää Kymi Kymmenelle ja Enso Guzeitille muutamalla markalla pottupeltonne ja mitättömät laitumenne. Pakettiin pellot, laudat oviin ja ikkunoihin! Ja mitä se tuo mummo vielä villasukan kudinta hipelöitsee tupakiikussa, perkele! Viekää raihnake vanhainkotiin hönkimään viimeiset virret.
Kivijaloista ja niiden varaan rakennetuista torpista ei paljoa enää ole jäljellä nykyisissä risumetsissämme. Pellot kasvavat joka ilmansuuntaan kallistelevia männynvänttyröitä ja muuta, vain kaukolämpölaitoksiin kelpaavaa luonnotonta pensasta. Heinäladot, navetat, savusaunat, aitat.., ei niistä edes hajua tavoita jos sellaiselle tontille eksyy joskus. Kivillä vuoratut, ennen kovin uhkaavan syvät kaivotkin ovat sortuneet maan sisään niin, ettei kulkijalle virvoittavaa hörppyä niistä saa.
Maaseutua ei voi tuoda, julistaa teksti valtavassa pahvitaulussa kuihtuvan kylän taajamamerkin takana. Lisään siihen ajatuksissani: Eikä köyhyyttä voi edes juoda!
Viety maaseutu sentään on jo moneen otteeseen. Kuljetettu jyvä jyvältä, puu puulta, ihminen ihmiseltä ja eläin eläimeltä kaupunkien moolokin kitoihin.
Sitten näiden samojen, maaseuduiltaan karkoitettujen jälkeläiset kerroskolhoosiasuntokolosissaan kitisevät, jos joku lääkelaitos hajasijoitetaankin vähän samaan suuntaan kuin mistä luonnonvaroja, verotuloja ja muuta mansikkaista heille kotioville liukuhihnalla alati on ryövätty.
Heh perhana.
Metsäteollisuuden fallossymbolit -tehtaiden piiput- eivät tuhnauttele edes kuumaa höyryä saasteista sekaisin olevaan ilmakehään. Kastroidut kutsetin miehet pakenevat hakemaan pörsseihinsä implanttia etelän eucalyptusmetsiin. Enää UPM:kään ei kykene vuosikymmeniä kestäneisiin raiskaustoimenpiteisiin luonnossamme. Ja sitäpaitsi tavoite on toistaiseksi saavutettu. Ne oikeat metsät on silitelty jo ja muutettu valuutaksi, joka on sekin haihtunut maailman raharei´issä ujeltaviin tuuliin kuin Hackmanin asiamiehen valheet Karsikkosuosta nouseviin, haiseviin utuihin.
Antaahan metsien kasvaa. Muutaman kymmenen vuoden kuluttua huijauskierre voi jatkua jälleen kotimaankin kamaralla. Uudet huijattavat ovat tietämättömiä nenästä vedettyjen edellisten sukupolvien olemassaolostakaan koska haihtuuhan lähihistorian tietämyskin bittiavaruuteen uuden digiajan sukupolvilta. Huomisen lapset luulevat syntyneensäkin keinotekoisesti, isiensä ja äitiensä luonnostelmina, photo shopeissa muokattavina raw-tiedostoina.
Olisiko maaseutujen henkiinheräämisellä kuitenkin pieni toivonkipinä olemassa jos Vennamon pompanperijät panisivat muutakin kuin retoriikkansa peliin?
Olen kuullut Timo Juhani Soinin öhähtelevän entisen maalaisliittolaisen argumentein kuinka tehotuotanto olisi supistettava minimiin ja perheviljelmät olisi otettava jälleen käyttöön.
Onkohan se näitä, löysistä poskistaan päästämiänsä haikuja miettinyt loppuun saakka?
Ettäkö Helsingin, tai minkä tahansa kaupungin ruuhkaan, yöelämän vilkkauteen ja kylttyyririentoihinsa eläytyneitä perheitä alettaisiin junailla takaisin esi-isiensä maita raivaamaan?
Hih hi.
Nehän olisivat ensimmäisen männynkävyn ylityksessä turvallaan!
Siinä polulla vaikeroidessaan kusiainen kusisi silmään, ampiainen tökkäisi perseeseen ja kun kyy haukkaisi varpaaseen eikä ambulanssia, tehohoitoyksikköa tai kriisiryhmää saapuisi minuutin sisällä paikalle, menehtyisi tämä citymutaatio hentoisen pihlajan juurelle vaimeasti nyyhkäisten.
Ainoa toivonsilmäys pitänee luoda siis maailman kovuutta silmiin katselleisiin maahanmuuttajiin.
Soinislainen työryhmä pystyyn. Suunnittelijat ja kaavoitusinsinöörit hommiin. Hommaforumin tyhjänmulkuttajistakin älykkäimmät ideariihtä puimaan. Suomen tyhjentyneet ja tyhjentymässä olevat kyläset uusjakoon. Todellinen, ennen näkemättömän supermaareformin maastapolkaisu käyntiin. Esko Aholle erityisvirka ulkoisena neuvonantajana ja Paavo Lipponen pitelemään kädestä.
Kaavoituksen pääperiaate: 100 ha/pakolaisperhe.
Vähintään kaksi miljoonaa pakolaista heti tänne!
Suolahtelainen Valametti peräkärryineen jokaiseen perheeseen.
Vältit ja vempeleet lavalle.
Moottorisahat, kuokat, vasarat, timpurinkynät, kirveet ja lapiot kaupan päälle.
Rakennustarvikkeet olisivat jo etukynteen paikan päälle toimitettu.
Kolome lehmää, pitkäsuoroinen sonni, kaksi sikaa ja kissa jolkottelemaan perään. Muutama kanahäkki lavalle.
Siemenviljaa, pottuja ja muita vihanneksia alkutarpeiksi.
Pulttipistoolia ja teurastusvälineitä ei sovi unohtaa.
Ja sitten:
Ennen niin tyhjänkurssittajakonsultit oikeisiin töihin eli kiertämään, neuvomaan ja opastamaan uusia maaseudun ihmisiä. Karjakoiden ammatit kunniaan, kiertävät terveyssisaret salkkuineen taipaleelle, mutta lahkolaisten saarnaajille lähestymiskielto suhteessa uudisasukkaisiin.
Tästä urakasta se suomalainen sisu muistettaisiin, ja kauan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti