"Kaivohuoneen" kuitenkin kuvasin, ja männyntaimikkoon Urho Kekkosen, Johannes Virolaisen, Veikko J. Rytkösen ja Veikko Vennamon siltarumpupolitiikan aikoihin jätetyn Caterpillarin puskulevyn; maailmassahan valmiiksi jalostettua rautaa riittää vaikka männyntaimien pönkäksi.
Laskin autojen alle jääneitä kyykäärmeitäkin. Tarkka otanta oli kahdenkymmenen kilometrin matkalta 7 luikertelunsa iäksi jättänyttä matelijaa. Päivän kestäneen pyöräretkeni varrella niitä lienee ollut yli kaksikymmentä. Turhia vainajia, vaikka erään kauan sitten unohtuneen, entisen tyttöystäväni isän mielestä tavattaessa murhattavia olioita kaikki luikertelevat otukset.Kyy on niin pieni eläin, että sitä on helppo vihata. Yhteiskuntarakenteisiin, poliittisiin elimiin ja armeijan leipiin suikertelevien niljakkuuksien, omien lajitovereiden havaitseminen, saatika niiden edesottamusten kriittinen ajatteleminen toisikin liiaksi päänvaivaa...
Viimeksi mainittua mietin polkiessani helteessä kuhmolaisten vanhaa viinareittiä. Tulihan sitä kuitenkin ennakkoäänestettyä erästä EU-jellukaksi haluavaa. Ääneni saaja ei ollut Timo Soini eikä kukaan muukaan siltä, epäilyttäväksi käyneeltä sektorilta. Eikä ainakaan Evelyn Hynynen, jonka henkilökohtaisella jumalalla vaalimainostensa mukaan on oikein unelma EU:n suhteen.
T. Soini tulee lentelemään Helsingin ja Brysselin väliä tulevina vuosina, se lienee selvää, koska näitä käärmeenpäiden murskaajia, marginaaleissa makkaroitaan hiillostavia on helppo jallittaa hänen aatteensa väristen lippujen alle. Ei yksittäisen ehdokkaan äänivyöryllä muuten ole väliä, koska EU:n parlamenttisumpussa henkeään haukkovat soinislaiset ovat aiemminkin sulautuneet taustaverhoihin ihmeempiä rouhaisuja hampaidensa tyngillä aikaan saamatta.
Ainoana tämän lietelantalan arveluttavana puolena pidän sitä, että isommissa kinkereissä liikkuessaan mepit jokatapauksessa solmivat hedelmiä tuottavia suhteita toisiin samanmielisiin. Enkä tule koskaan pitämään niistä hedelmistä, joita äärioikeisto maailmalla kannattajilleen runsain mitoin jakelee. Luen kyykkähyppyjä päätöksiä tehdessään tekevän Timo Soinin tälle laidalle selkeästi. Hän vain taktikoi sanoessaan itsensä irti Halla-aholla peltoa äestävästä roskasakista.
Timo Soini itse on yhtä luotettava/ei luotettava kuin "oppi-isänsä", tullineuvos Veikko Vennamo -vainaa kolmen Cadillacin talleineen Helsingin Munkkiniemessä. Fiat 600 oli hänelläkin vain rekvisiittaa kun paikallinen puoluealamainen körötteli lentoasemalle hakemaan "kyllä kansa tietää" -puhujaa maakuntien maitolaitureille. Erona soinislaisuuteen on vain se, että Vennamon retoriikka kimpoili enimmäkseen Suomi neidon retongin sisäpuolella kupeelta toiselle, tekemättä edes Karjalan kohdalla isompaa mustelmaa sen herkkään hipiään.
Uskottavasti näytelty vaatimattomuus, populisti-luokalta saadut päästötodistukset yhdistettyinä verbaliuteen torien soppatykkien paukkeessa, ovat sukupolvesta kolmanteen riesanamme. Äänestäjäkunta huokailee näiden jehujen edessä kuin onneton ensikertalainen autojobbarin lipevien pihtien otteessa.
Väitän, että kansan "syvät rivit" eivät ymmärrä esimerkiksi rasismin todellisista kasvoista tai politiikan ja politiikantekijöiden kameleonttimaisuudesta sen enempää kuin koskaan ennenkään. Saatika että se tietäisi edes suuntia antavasti EU:n transatlanttisesta päätöksentekoprosessista miettiessään, kenelle näissäkin vaaleissa ainoan vaikutusmahdollisuutensa oljenkorren, äänensä antaisi. Samalla tavalla massat ovat talutettavissa toisiaan tappamaan kun sen aika tulee ja, jos, kun joku vaahtosuu saa hypnoosimyllynsä käyntiin.
Kun sotia arpovassa rulettipyörässä kuula losahtaa Eurooppa-koloon, ovat joukot valmiina kuin lumisadetta kiroillen odottavat talonmiehet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti