Mökillä mokkulat pelaavat jos pelaavat...

...tuli palaa kuitenkin uunissa, on lämmintä ja taivas niin täynnä tähtiä, ettei muistakaan onko aina niin ollut.
Toiseksi vanhin tyttäreni, 27 v. otti perheineen lainaa ja hankki talon pienestä, savolaisesta pitäjästä. 127 neliön tiiliverhoiltu, kohtalaisessa kunnossa olevaa omakotitalo maksoi 58 000 euroa. Tällainen kolo ihmisen asua vaatisi hintaansa yhden nollan lisää pääkaupunkiseudulta hankittuna. Vain kylpyhuone remontin siihen heti joutuu tekemään ja olen auttamassa sen toteutumisessa ainakin yhden viikon.

Ajattelen näissä ihmisten kotien hinnoista, että niin ovat maailmojen kohtuukäytännöt kaukana toisistaan kuin riihenlämmittäjällä silmät. Onneksi tällä kertaa tyttäreni eduksi, vaikka ehtihän hänkin vähän aikaa Helsinkiäkin kokemaan. Eikä muuten viihtynyt lainkaan.

Mutta minä laitan mökilläni ulkorappusille valoa antavaan lyhtyyn tulet, peittelen poikaseni nukkumaan valottomaan pikkuhuoneeseen ja lueksin illalla kirjaa kaasulampun tohinassa. Olkoon suuren maailman ahne pimeys. Täällä sekin on aitoa, ilmaista ja valosaasteetonta, tähtien täplittämää ja lumenhärmän ryydittämää.