perjantai 12. helmikuuta 2010

Dresden, "Teurastamo 5"

13 helmikuuta 1945 Dresdenissä tuprauteltiin liittoutuneiden palopommeilla naisia, lapsia ja vanhuksia muutamien nostomiesten ja kodinturvajoukkoihin kuuluneiden nuorukaisten kanssa tuhkana tuuleen. Siellä paloi soihtuina rakennusten ja muun materiaalin kanssa arviolta 30 000 ihmistä, luultavasti enemmänkin. Tämä tapahtui kertapaistamisella kuin Hirosimassa atomipommilla vajaa puoli vuotta myöhemmin.

Natsiaate ei roihunnut niissä liekeissä loppuun. Sen perkeleen juurista versoaa jättiputken tavoin uutta fasisminjauhajaa alati.

Tänäkin vuonna Dresdeniin odotetaan tuhansia uusnatseja keräämään kannatusta kuin Hitler omalle propagandalleen alttiita tyhjäpäitä puoluepäiville Munchenissa 1920-30 -luvuilla. Nämä uusfasismin äpärät ovat vuosivuodelta hivuttamalla saamassa omaksi muistopäiväksensä tuon Dresdenin 65 vuoden takaisen hirveyksien keskiviikon. Turhaan siellä pommituksista elossa selvinneet huiskivat, hus pois siat, sillä demokratian porsaanreiät mahdollistavat hirviöidenkin lapsille mielenilmaisupäivänsä kunhan etukäteen lupalaput muistavat täytellä.

Toivoton on ihmislaji.

4 kommenttia:

Riku Riemu kirjoitti...

On se tylyn näköinen tuo kuvassa olevan sotilaan pääkallotunnus, mutta ilmaisee asian aika selkeästi.

Vaikkeivät suomalaiset kait aivan asioiden ytimessä olleetkaan.

Valto-Ensio kirjoitti...

Riku, tuon kuvan takana lukee: "Muistoksi menneestä Gunillalle Väinöltä. 28.2.44"

Gunilla oli äitini.

Pikkutekijöitähän suomalaiset jo kansan koon puolesta ovat. Ainoa merkittävä seikka on geopoliittinen tässä Äkäisen Karhun turkkia vasten kun köllöttelemme. Sehän meille on moneen kertaan kerrottu ja kerrottu sitten vielä potenssiin 2.

Mutta ylitsemme ajellaan kun huvittaa, ja millä huvittaa. Viimeksi valtavilla rekkajoinoilla Hangosta Vaalimaalle.

Nyttemmin helmojemme juureen ja osittain sen allekin sujutetaan valtavaa energiaputkea näennäisesten selvitysten jälkeen. Vähättelevät vielä, että kaikkia ympäristötekijöitä ei ehditty kiireellisen aikataulun vuoksi edes tutkia!

Eikä siinä mitä, että suuret naapurit ajelevat miten haluavat. Sisäisiä kuskeja löytyy omistammekin: Tästä "pikkunaapurissani", Sotkamon Talvivaaran nikkeli-kuparikaivoksesta joka reilu vuosi sitten kiireellä avattiin (Paula oli painamassa muistaakseni Pekkarisensa kanssa ensilatinkia), "löytyi" nyt uraania joka on "helppo uuttaa" sivutuotteena putkiin ja köijätä ulkomaille rikastettavaksi. Siinäkin oli salailutekniikka ympäristöselvitysten aikaan valtavan tehokas, tehokkaampi kuin Tiitisellä listoineen.

Postaukseni aiheeseeni liittyen mietin usein, ettemme me näinkin minikansana osaa lapsillemme historiasta kertoa niin, etteikö sieltäkin kaikenlaisen väkivallan ja väärille poluille johtavien ideologioiden kannattajia versoisi. Vai onko se yksinkertaisesti niin, ettei paskaa saa vehkeistä kokonaan karistelluksi jos sillä on vuosisatoja samaa sontaa talikoitu?

Riku Riemu kirjoitti...

Historia on monesti erittäin mielenkiintoista, mutta usein se on myös kuvauksia ja luetteloita sotien taisteluista. Joskus tuntuu, että niitä on saanut jo jonkinlaisen yliannostuksen.

Ihmiskohtalot ovat tietysti mielenkiintoisia, etenkin jos niissä on mukana ollut lähisukulaisia.

Historoitsijat taitavat vaalia ajatusta historian opettavaisuudesta nykyhetkeä ja tulevaisuutta varten, mutta paskat ihmiset historiasta mitään oppivat.

Minusta hieman hämmentävää on ollut huomata, että jotkut pystyvät vieläkin lietsomaan itsensä pyhään vihaan esim. vuoden -18 sodalla. Jokaisella, kun on ollut aiempien polvien sukulaisia jollain tavalla osallisena tai muuten kokemassa asioita, eivätkä kummankaan osapuolen jauhot ole erityisen puhtaat.

Valto-Ensio kirjoitti...

Olipa pikkunatseille käynyt nolosto Dresdenissä. Uutisen mukaan heitä ei ollut paikalla kuin 4500 vaikka odotettu oli yli 8000, toiseksi kaupungin asukkaat laittoivat pystyyn ihmisketjun, johon osallistui arviolta 10 000 ihmistä ja kolmanneksi poliisivoimat, joita oli komennettu paikalle tuhansia ympäri Saksaa, estivät koko natsinappuloiden "surumarssin" tykkänään ja aitasivat heidät pienelle alalle, kuin esi-isänsä vainoamiaan ihmisiä ghettoihin.

Olisivat kieputtaneet piikkilankaa ympärille ja pitäneet vedellä ja leivällä muutaman viikon....

Gut für Deutschland! Vielen Dank für Dresden!