keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Venäläinen verilinko

Stalin ei armahtanut Äiti Venäjää.

Ei sitä silkkihansikkain silitellyt Iivana Julmakaan ennen Stalinia eivätkä hänen ronttosiinsa astuneet nykyiset, ja tuskin tulevatkaan hallitsijat. Gorbatshovit ja jeltsinit ovat vain väliverhoja tällä näyttämöllä.

Murhaamisten monisuinen mylly pyörií Venäjällä ikiliikkujan lailla. Synkkänä virtaava veri johdetaan lannoitteeksi uusille murhille ja mustien leskien synnylle. Kaukasuksen vuorilta valuneet kyyneleet ovat jähmettyneet timantinkoviksi koston juonteiksi jotka ulottuvat kaikkialle Äiti Venäjällä. Metroihin valuessaan, ja toreilla, junissa ja supermarketeissa räjähdellessään ne pitävät sykäys sykäyksellä liikkeessä tätä armotonta tappamisen vuorovaikutuspuhelua jolle ei ainakaan Kremlistä hillihtimiä aiota laittaa koskaan.

Kymmenen pommia pommista. Ruumiinriekaleet ruumiidenriekaleista. Uusia ramzan kadyroveja hallitsijoiksi kuvernementteihin. Pimeyteen häviäviä isiä, äitejä ja lapsia.

Vladimir Putin; katsokaa hänen "hymyään" kun hän kättelee valtiovierailuillaan ulkomaisia kollegoitaan ja maiden päämiehiä ja muita kutsuille osallistujia. Ja katsokaa kameravalojen välähdysten lakattua hänen suupieltensä juonteita. Katsokaa ja kuunnelkaa, kun hän puhuu kostosta pommi-iskujen jälkeen; kun hän sanoo, että rotat tullaan vetämään kaikista koloistaan ja murhaamaan yksitellen tai samaan läjään, sama se kunhan se tehdään.

Ja katsokaa Putinin käsiä.

Minä näen niissä Pietari Suuren ja Stalinin kädet jotka kuristavat Äiti Venäjää kurkusta.

8 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Valto Ensio, muistatko kun Neuvostoliitto romahti ja suomalaiset pelkäsivät että nyt tulee rajan yli ryysyläisiä? Siitä puhuttiin lehdissäkin?

Sitten huomattiin ettei ketään tullut, paitsi niitä joita Koivisto kutsui, inkeriläisiä. Ja suomalaisia. Paluumuuttajia.

Olen ajatellut usein miltä heistä mahtaa nyt tuntua. Ehkä he pääsivät pakoon, mutta sitten ajattelen että pääseekö oikeita vainoja ja hengenmenetyksen uhkaa ikinä pakoon.

Olin lukenut jo pari Anna Politkovskajan kirjaa ja nähnyt hänestä tehdyn dokumentin, hän tiesi odottaa kohtaloaan. Rohkea nainen! Niitä rohkeita eivät kyllä ole ne jotka tappavat summittaisesti keitä tahansa, eikä kosto ole rohkeutta vaan hyvin alkeellista ihmisyyttä. Sitä voi ymmärtää mutta sitä ei saa hyväksyä.

Sitten on tuo mistä puhut, jatkuva diktatuuri ja tsaarien julmuus. Oletko lukenut Tolstoin kirjoja Kaukasuksesta? Hän oli ollut siellä, ennen kuin koki kääntymyksensä pasifistiksi. Valloittamassa Kaukasusta.

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Muistan hyvin Neuvostoliiton poisnukkumisen, muistan Gorban ja Perstroikan. Koiviston inkeriläisille lupaaman paluun ja monenmonta asiaa noilta kuohunnan ajoilta. Yksi inekriläinen Vitali oli työparinani ja opastettavanani Kittilässä.

Olisi tosiaan mukava tietää, mitä esim. Vitalille kuuluu. Hän oli silloin kovin nuori poikanen vielä...

Olen seurannut aikaani vaikka aina en ole voinut sitä kommentoida kuten nykyisin.

Tshetsenian sota ja sen seuraaminen tiedotusvälineistä pani selkäpiin kylmäämään ja kun luin norjalaisen Åsne Seierstadin Groznyin enkelit, tajusin loput. Anna Politkovskaja on vain vahvistanut tunnetta siitä, ettei Venäjällä ikimaailmassa kyetä kelkkaa kääntämään väkivallatta mihinkään suuntaan. Ja kun väkivalta on aina vaihtoehdoista merkittävin, niin vaikka kelkka kääntyisikin se törmää ennen pitkää kuitenkin seinään.

Minun Tolstoin tuntemukseni on vähäistä, mutta olen lukenut Anna Kareninan kauan sitten ja Sotaa ja Rauhaakin jonkin verran, mutta loppuun saattamatta se on. En muista Kaukasuksesta häneltä erityistä. Katsoin Wikistä ja siellä näkyisi olevan mm. "Hadzi Murat" -teos joka on myös suomennettu. Kertooko se Kaukasuksesta?

Ripsa kirjoitti...

Jep, se kertoo tsetseeneistä, muun muassa. Mutta Tolstoilla on toinenkin kirja sieltä, mutta en nyt muista sen nimeä (Kasakat?). Siinä kuvataan kansojen risteyskohdan venäläistä kasarmia ja venäläisten suhteita paikallisiin ihmisiin. Mukana oli myös tsetseenejä, joita tuli vuoristosolien kautta kaupankäyntiin alas venäläisten luo.

Kaukasuksella puhutaan muistaakseni 300 kieltä, aina joka laaksossa uusi kieli. Jotkut ovat sukua toisilleen, jotkut eivät. Muistaakseni Uralilla on vähän samalla tavalla, mutta niin kuin aina, kaikki eivät ole saaneet kansakunnan tai valtion statusta.

Tolstoi oli Kaukasuksella, kuten kreivin kuuluu, upseerina, mutta hän tuli aivan toisiin ajatuksiin Venäjän ja venäläisyyden suhteen sieltä tulon jälkeen.

Ymmärrän kyllä kun sanot että Venäjällä ei ilman väkivaltaa saada muuttamaan suuntaa, mutta minä olen sitä mieltä vahvasti että väkivallalla ei saada sitä muutosta aikaan. Kyllä muutos tulee vain demokratian myötä.

Olen ajatellut viime aikoina kumouksina sellaisia kuin Tsekin samettivallankumousta ja Viron laulavaa vallankumousta. Niissä tuntuisi olevan jonkinlainen juju.

Venäjän ongelma on siinä, että se on laajentunut Itämereltä Tyynelle valtamerelle, ja siihen väliin mahtuu vaikka minkälaisia kansoja. Ei kukaan pidä siitä, että yhtäkkiä tullaan ja ruvetaan määräämään mitä saa tehdä ja mitä ei. Ei noin valtavaa maata pysty kukaan hallitsemaan. Tavallaan Venäjä sai mitä tilasi terroritekojen muodossa, mustilta leskiltä.

Venäjä on rikas luonnonvaroiltaan, mutta niistä tuleva rikkaus on ilmeisesti kasaantunut aina vain ylimmille luokille. Niin kai se on myös Amerikassa, joka ei nykyisellään ole luonnonvaroiltaan ehkä yhtä rikas kuin Venäjä, Amerikan preerioilta on pian loppumassa muun muassa vesi.

Kun tässä nyt politiikkaa puhutaan, niin olen miettinyt sitä, voisiko EU vaikuttaa Venäjän-politiikallaan jotain positiivista? Tällä hetkellä vaikuttaa siltä että Venäjä vain murisee. Eikä se tiedä hyvää.

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Ripsa, minulle on muodostunut niin kovin synkkä kuva ihmisten hallitsemasta elonkehästämme, etten hirveästi usko sen kykenevän muuttamaan suuntaansa ennen lopullista nallinpamautusta.

Venäjälläkinhän yritettiin päästä demokratiaan, mutta se oli vain väliverhovaihe jossa oligargit ja mafia kävivät rikastumassa ja nyt ollaan palaamassa jälleen tiukan kurin, kansalais- ja sananvapauksien kiristämiseen, sotatalouden ja yksinvaltiuksien pönkittämiseen. Kreml-johtoiseen jättivaltioon, jossa ei edes välitetä muutamien kymmenien- tai satojentuhansien ihmisten oikeuksista, saatika että kauaa surtaisiin heidän tuhoutumistaan millä tavalla tahansa. Siihen Venäjällä on "totuttu" ja väestömääräänsä nähden aina varaakin, vaikka ei siltä näyttäisikään kukkia metroasemille tuovien, itkua pyyhkivien ulkoisesta olemuksesta. Viha heidänkin sydäntään jyystää, eivätkä he kaikki käsitä, että tähän pisteeseen on tultu oman hallinnon raakalaismaisen toiminnan alati uusiutuvasta rajojen vahtimisesta muita kansoja alistaen.

Pienemmätkin rajat Kremlille luulisi riittävän kun muutama ukko kerrallaan siellä on vain ohjaksista pitelemässä.

En usko EU:n ulkopolitiikankaan vaikutukseen. Energiaa Venäjältä myydään tänne niin kauan kuin jostain syystä huvittaa ja se on miltei ainoa asia, joka tällä hetkellä meitä vähän sidoksiin toisiimme lykkää.

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Tänään, pätkäperjantain Hesarissa kirjoitetaan kuinka Medvedevkin mielipiteet Kaukasuksen terroristeista ovat "päitä on revitty, mutta se ei riitä, tarvitaan vielä enemmän raakalaismaisempaa ja verisempää politiikkaa..." -luokkaa. Sitten toisella sivulla tämä sama saatananapalvoja suutelee ikonia Venäjän Pyhän nimeen ranskassa Sarkozyn isännöimillä pääsiäisen veriperinnemuseoissa...

Riku Riemu kirjoitti...

Tarvitaan yhteinen syntipukki, johon kohdistaa syyllisyys kaikkeen maailman epäoikeudenmukaisuuteen ja vääryyteen.

Siitä elävät nämä itänaapurimme valtiaat, samoin erilaiset populistit eri maissa.

Putin toteutti tshetseenien kansanmurhan hyvin tietoisesti, joskus jopa epäiltiin hänen itsensä järjestäneen joitain heidän tekemäkseen väitettyjä terroritekoja.

Bin Laden teki vähemmän lahjakkaalle presidentti Bushille suuren palvelukseen terrorillaan. Ilman sitä ei Jorilla olisi ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia toiselle kaudelle.

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Riku, sanoit tuosta syntipukin olemassaolosta, mutta miksi se ei toimi koskaan niin päin, että oikeatkin syntipukit eläessään pölkylle joutuisivat?

Jeltsinhän se aloitti murhaamisen humalapäisen öisellä soitollaan yhtä känniselle komentajalle vuonna 1995. Tuo operaatio epäonnistui täysin kun ensimmäiset pataljoonat ajoivat Groznyissa suoraan surmansuuhun, valmistautumattomana siihen, että siellä oltiin jo heittokäsissä Molotovin cocktailit valmiina ja singot olkapäihin tuettuina.

Talvisota toistui tässä ensimmäisessä aktiossa Kaukasuksella ja katkeruus venäläisillä sotajoukoilla oli kuin hävitä jääkiekko-ottelu vastaan Leppävirran Huttuset.

Sittenpä olikin syytä Putinin jatkaa siitä missä Jeltsinin maljasta loppuivat votka ja kirsikat…

Riku Riemu kirjoitti...

Sotilastoimet ovat tietysti olleet sarja epäonnistumisia ja silmitöntä lahtaamista, mutta niin se vain toimii, että mainitsemasi oikeat syntipukit ovat sen ansiosta pystyneet nostamaan kansansuosiotaan.

Kun talous on Jeltsinin ja Putinin toimesta saatu niin huonoon kuntoon kuin se voi olla, täytyi heidän ryhtyä sotatoimiin, ja vetää huomio niihin.

Aika moni on tyytyväinen, vaikka syökin vain kerran viikossa.