maanantai 24. toukokuuta 2010

Onnellisuuden yhteiskunta

Pekka Mykkäsen kolumni aamun Hesarissa käsittelee "Onnen taloustiedettä".

Ajattelin heti, että lukeekohan valtionvarainministeri Jyrki Katainen tämän jutun, ja jos lukee, meneekö siitä yhtään hänen kovien arvojen aitaaman maailman sisäpuolelle, niille sijoille aivoissa, joissa rahasta ei ymmärretä yhtään mitään. Onko hänellä sellaista aluetta päässä olemassakaan?

Hän kyllä osaa sanoa olevansa niin "onnellinen, niin onnellinen" tietyissä yhteyksissä, mutta kun ne vuorosanat tupsahtelevat löysästi kuin Heikki Kinnusen lököttävistä verkkareista pieru hänen kysellessään onks Viljoo näkyny.

Tai miten Mykkäsen kolumnin lukeminen vaikuttaa pöhöpohatta Nalle Wahlroosin ja kaltaistensa aivotoimintaan, vai herättävätkö tämänkaltaisten juttujen otsikotkaan materialla käyvien lajitovereidemme aivojen impulssiviidakossa suhahtelevien dollarikuvien sekaan minkäänlaisia värähdyksiä? Ovatko he kuin minä urheiluosiossa, joka kääntelen niiden kohdalla paksua lehteä kuin uneen vaipuisin ja havahtuisin vasta kulttuurisivulla olevan kirja-arvostelun otsikkoon?

Sama se sille, mitä yksittäinen poliitikko tai materianahnehtija mistäkin ajattelee ja kuinka hän toimii lehteä lukiessaan, mutta jos hän sattuu olemaan koko valtakunnan kirstunvartija ja mukana haaveilemassa samanmielisten kanssa koskaan päättymättömän talouskasvun maailmasta, niin silloin sillä on merkitystä.

Yksityishenkilönä Jyrki Kataisen lehtienluvut ja lausunnot olisivat siis silkkaa kukkuluuruuta lapsille, mutta Valtionvarainministeri Jyrki Kataisen eivät missään nimessä. Hän leikkii siinä roolissa vakavilla asioilla kun sanoo olevansa ehdottomasti lisäydinvoiman kannalla, ja että sille tielle ei olisi olemassa edes päätepysäkkiä vaan koko maa täytyy niillä laitoksilla täyttää ”turvataksemme jatkuvan, päästöttömän tulevaisuuden lapsillemme.”

Minun lapsilleni hänen konsulteilta tilaamansa tulevaisuuden visiot eivät toivottavasti tule koskaan olemaan itsestäänselvyys. Varsinkaan, kun luin samasta lehdestä jutut jotka käsittelevät omistusasuntojen pian koittavaa vapaata vaihtamista elinikäiseksi lisäeläkkeeksi jolloin vakuutusyhtiöt pääsevät tekemään kodeilla raakaa businesta, niin minun tulevaisuuden kuvitelmat kulkevat juuri siihen suuntaan, jossa ei häiventäkään tavallisen ihmisen osalle onnellisuudesta tule olemaan. Saatika että "punainen tupa ja perunamaa"-idylli olisi enää edes sadunkerronnassa luvallista.


5 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Valto Ensio, oliko se nyt niin, että Suomen koululaiset pärjäävät maailman parhaiten tietoja mittaavassa Pisa-tutkimuksessa, mutta ovat kaikkein tyytymättömimpiä koulunkäyntiinsä?

En ole tähän mennessä käsittänyt oikein mistä voi olla kysymys. Oma laps on jo 35-vuotias, joten en muista edes niitä isoja muutoksia joita hänen koulunkäynnillään oli verrattuna omaan kansa-,keskikoulu- ja lukio-oppimiseen. Minun nuoruudessani ei ollut peruskoulua.

En pitänyt koulusta. Olen yrittänyt kovasti miettiä oliko minulla ystäviä jotka siitä pitivät, enkä muista. Voi olla että lukion matikkalinjalla ehkä olikin joitakin huippuälykkäitä poikia, jotka paahtoivat saadakseen ällän matikasta. Mutta että pitivätkö he siitä? En oikeasti tiedä.

Meillä oli isot luokat, kansa- ja keskikouluissa monta rinnakkaisluokkaa ja kaikissa 40 oppilasta. Ei tietoakaan kurinpito-ongelmista. Kiusaaminen tapahtui pihalla tai iltaisin kotopihalla, mutta itse en joutunut sen kohteeksi. Sen kuulin kavereilta että se ja se tyyppi ei ole hyvä eikä sen kanssa saa olla. Minusta kommentit viittasivat kiusaamiseen.

Tytöt olivat tyttöjen kanssa ja pojat poikien.

Mitä oikeastaan tarkoittaa koulussa pärjääminen? Miksi jo lapsen pitää tehdä työkseen jotain sellaista josta ei pidä? Onkohan kukaan koskaan tutkinut oikein tarkoin että miksi suomalaislapset eivät viihdy koulussa?

Suomalaislapset eivät ole onnellisia eivätkä sitä myöten myöskään suomalaiset valtiovarainministerit.

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Ripsa, olen nyt "muiden armoilla" netin suhteen koska olen mökillä vihannesmaata laittamassa, joten palaan asiaan varmaankin parin pvn päästä. Esität monta merkittävää kysymystä kommentissasi, joten en halua niitä ihan lonkalta vastakommentoida. Ajattelimisiin.

Anonyymi kirjoitti...

Kouluperjääminen on että opiskelija pystyy olla mukaan opiskelu homma asinamukaisella.

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Ripsa: "...oliko se nyt niin, että Suomen koululaiset pärjäävät maailman parhaiten tietoja mittaavassa Pisa-tutkimuksessa, mutta ovat kaikkein tyytymättömimpiä koulunkäyntiinsä?"

Kyllä sellaista medioissa ja muissakin alan julkaisuissa annettiin ymmärtää. En kylläkään ole asiantuntija muuten, kuin että kokoikähän tässä on mennyt koulujuttuja seuratessa niin omien lasten kuin jo lastenlapsienkin
-sekä myös itsensä kouluttamisyritysten suhteen.

Kaipa tässäkin roolissa asiantuntijuuden luulisi kehittyvän? Näkee ainakin ns. ruohonjuuritason toimet ilman mitään olemasaolevia mittareita.

Koulussa pärjäämisestäkin (kouluttautumisesta pitämisestä) tulee joskus ongelmia sille pärjääjälle. Ainakin, jos hän teoreettisen osaamisen jälkeen joutuukin, tai vain menee, ammatteihin, jossa opitaan vasta tekemällä; "työ tekijäänsä neuvoo!" Mitä sitten "koulussa pärjääminen" yksilötasolla tarkoittaa, onkin sitten hepreaa yksittäiselle ihmiselle, saattaa olla jopa lapsen omalle vanhemmallekin. Pärjäämättömyys kyllä sitten näkyy ja kuuluu monessa asiassa kosa siitä tehdään niin ikävä numero...

Minä luulen kyllä, että pienipoika Jyrki Katainen tykkäsi käydä koulua Siilinjärvellä. Tunsin jollakin tapaa hänen äitinsä joka oli kunnassa töissä (raha-asioiden puolella vai oliko kunnanjohtajan oikeana kätenä?) ja jotenkin ajattelin, ettei heillä kai kotona isoja ongelmia ollut. En kyllä sisälle perheeseen päässyt, ei ollut asiaa työaikojen jälkeen. Vöyreää porukkaa jokatapauksessa. Miten lie nyt, kun J.Kataisen äiti-Marja on halvaantunut (vai lie kuollut jo?)... Nämä tämmöiset asiat eivät julkisuudessa näy ja minäkin kuulin asiasta pari vuotta sitten tuttavalta.

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

"Kouluperjääminen on että opiskelija pystyy olla mukaan opiskelu homma asinamukaisella."

Ystäväni A (anonyymi täällä), tunnistan sinut ja kiitos kommentistasi. Ymmärrän kyllä kirjoituksesi, vaikka sanajärjestys saattaa olla jollekin muulle outo.

Tervetuloa myös ihan "viralliseksi" lukijakseni. Soiteltiinkin tässä muutama päivä sitten ja toivon menestystä täällä joskus niin monitasoisesti kylmässä kotimaassani.