torstai 13. toukokuuta 2010

Pyöreälläkin ruokapöydällä on reunat

Pentti Saarikoski aloittaa kirjansa "Euroopan reuna" (Otava 1982) kuin hän kirjoittaisi EU:n tukipaketista Kreikalle keväällä 2010:

"Sanokaa minua miksi haluatte, ei minulla ole oikeaa nimeä, niin kuin ei kissoillakaan ole, minä kyllä nimittelen niitä, että Herakleitos, Kleopatra tai Birgitte Bardot, mutta se ei auta, sillä kun kutsun Herkaleitosta syömään ehtii Birgitte Bardot ennen häntä, Herakleitokselle jää vain tähteet, jotka hän saa jakaa Kleopatran kanssa."

"Uusi Eurooppa"-hiekkalaatikko on vasta jokusen vuoden ollut etsimässä "yhteistä tulevaisuutta" ja jo nyt se näyttää siltä, kuin purkutuomion saanut vanha varastorakennus jonka sisään kymmenien vuosien saatossa on kannettu räjähtämättömistä kranaateista lähtien kaikki, mikä ihmisharakan silmissä on näyttänyt tarpeelliselta.


Sitten, kun tämä hässäkkä omalle kontolle pelattavaksi luotettujen eurojensa ryypänneen Kreikan ja muun Euroopan välillä on ohitse, voidaan ajatella kuin Saarikosken "minä" samaisen "Euroopan reuna"-ajatuksenvirtansa loppulehdellä, palattuaan tyhjätaskuna kierrokseltaan Dubliniin:

"Samalla tavalla rupeaa ainainen liikkeellääolo tuntumaan levolta, kun liikkeelläoloa kestää tarpeeksi kauan, kuten Herakleitos sanoo, että muuttuen se lepää, ja Jeesus sanoo: Jos teiltä kysytään, mikä on isänne merkki teissä, vastatkaa, että liike ja lepo. Vaikka karjamarkkinat on poissa, eikä Scotch Housea ole enää, Dublinissa kaikki on entisellään, tämä on sellainen kaupunki että vaikka kaikki talot revittäisiin ja rakennettaisiin uudet talot tilalle, niin kohta olisi kaikki taas entisellään."

65 vuotta sitten Euroopasta ei ollut jäljellä kuin kappaleiksi murtuneet reunat. Kaupunkien talot törröttivät rankoina tai kumpuilivat soraläjinä sen kamaralla. Ihmisen irtipäästämät tuhovoimat olivat murskanneet kaiken allensa, eikä sitä itkuntyrskeen määrää kukaan tässä ajassa elävä voine käsittää, joka raiskattujen, kotinsa ja kaikkensa menettäneiden ja muuten särkyneiden ihmismassojen joukoista kuului. Voiko tuota aikaa osata edes kuvitella se, joka sitä ei paikanpäällä, vaeltelevien laumojen seassa ole ollut itse kokemassa? Nyt kaikki on rakennettu uudestaan, vain muistoiksi on joitain pommien silpomia paikkoja jätetty rapistumaan ja holokaustista muistuttamaan ovat omat kivipaatensa pystytetty.

Eikö täällä vain haisekin sama vanha entinen ahneen ja ympäristöään tuhoavan lajin riekunta? Kuin toista maailmansotaa ei olisi ollut olemasskaan?

Nyt eurooppalaista sotaa käydään pyöreän pöydän äärellä Brysselissä. Ammutaan rahaa taivaalle ja jos epäonnistutaan, visuaalisesti havainnoitavissa oleva jälki ei ole niin hirveää kuin tykeillä aikaan saatu, mutta itkuntyrskettä se ei silti voi estää.

Ja voihan tällaisista vähintään nyrkkitappelu syntyä osapuolten kesken, joka sitten laajenee poliittisiksi murhiksi, teatterilaukauksiin rajoilla, kenraaleiden turpienpieksännäksi NATO-kokouksissa, Venäläisten vittuiluiksi Kremlistä...

3 kommenttia:

Riku Riemu kirjoitti...

En ollut tätä vielä lukenut, kun Iinekselle kirjoitin äsken tykkääväni näistä Saarikosken viimeisistä! Lukemisesta on tosin jo hyvin kauan, sisältöä en muistanut, muistin vain tekstin olleen hienon luettavaa.

Aikanaan se hesarin ja muiden propaganda EU:n liittymiseen puolesta oli aika tylyä tavaraa, vaikka kaipa se pakkokin oli valtiolle reunalta putoamassa. Hesarista löytyy yleensäkin kätevästi kaikki viralliset totuudet.

Oliko se siinä "asiaa tai ei", kun Saarikoski kuvaili laajamittaista operaatiotaan viinipullon saamiseksi kaukana olevasta kaupasta(?)

Kantahenkilökuntaan kuuluva ystäväni ei joskus pitänyt, kun sanoin ilmoittautuvani siviilipalvelusmieheksi, jos Natoon liitytään. Kunhan kiusasin, tykinruokana oleminen on kuitenkin nuorten miesten hommaa.

Ripsa kirjoitti...

Kuulkaas, jos olisi ollut vielä YYA-sopimus, niin ei olisi liitytty EEC:hen. En muista minkä takia se oli silloin EEC. Mutta sellaisia tarroja joskus liimailin ratikoihin että Ei, ei EEC! Nyt se on siis EU.

Nämä pääministerit ja talousministerit näyttävät huolehtivan eniten vientituotteiden menekistä, enkä käsitä mitä ne sellaiset voisivat olla. Nokian kännyköillä ei taideta pötkiä pitkälle. Saksalaiset ostaisivat vaikka kuinka suomalaisia sieniä ja marjoja, mutta täällä ei ole poimijoita.

Minulla oli serkku joka tienasi suunnilleen koko vuoden tulot pelkillä marjoilla ja sienillä. Se oli silloin kun Valio toi jäähdytetyt kuorma-autonsa vielä joka pitäjän torille. En ole nähnyt niitä enää. Ehkä nykyään kerääjällä pitää olla jäähdytetty kuorma-auto?

Ja Nokian tulotkin menevät vissiin suurimmalta osin osakkeenomistajille jotka suurimmalta osin eivät taida olla Suomessa.

Mutta ei tämä nyt vielä sodalta näytä. Kreikankaan suhteen. Saarikoskihan muuten sitten suomensi myös Odysseuksen. Kyllä sitä lukee vieläkin, hyvää kieltä.

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Riku and Ripsa!

Olin mökillä lapsilaumani kanssa monta päivää. Siellä ei sähkö rasioissa kipinöi eikä telkkarit ja tietokoneet jauha maailmaa valmiiksi murusiksi katselijoiden niitä pöytiensä reunoilta suihinsa kauhoa. Elisan mokkulasopimuksen jätin uusimatta sillä ei se siellä korvessa pelitä vaikka muuta väittäisivät.

En lukenut mitään ja radiostakin kuuntelin vain aamukuuden uutiset ja hyvinhän tuo maailman sisuksista öljy on merta tuhoamaan pulpunnut ilman minun sen päivittelyyn yhtymistäkin.

Vituttaa se nyt kuitenkin. Hirvittävä katasrofi ja Katainen ja Heinäluoma kiristelevät vain toisilleen hampaitaan koska kohta ovat vaalit!

Riku, olen lukenut varmaan kaksikymmentä vuotta sitten kaikki nämä Saaikosken tajunnanvirrat enkä muista sitä viininhakumatkaa.. olin itse varmaan lukiessani niin kännissä, heh heh. (Itse asiassa kännissä lukemisesta ei tule yhtään mitään)

Ripsa, yritän hahmottaa älystä vajaassa mielessäni maailmaakin kuten rakennusta; pohjan teosta lähtien. Täten yritän hahmottaa EEC:kin vasta vaiheeksi, kun EU:n "liittovaltion" perustoja kaiveltiin.

Eli EEC:n aikaan oltiin kaivamassa viemäreitä, salaojia (varsinkin niitä) ja muuta LVI-varustusta hiekkkaan, jonka päälle valettiin huttubetoninen, täytekivinen betonisokkeli ja lattioiksi roskavalu joidenka varassa nykyinen EU:n runko lepää. Kattoakaan ei vielä ole, ovet ja ikkunat lenksottavat miten sattuu ja vasta nyt aletaan huomata, että vaa´ituskoneen on perustusten laatijoille myynyt made in Taiwan.

EU on kuin Olkiluoto 3, jota rakennetaan ja rakennetaan ja tokkopa ne koskaan sitä valmihiksi saa...

Sen verran kuljin metsässä, että taas ajattelin, miten sieltä marjat, sienet ja muu saataisiin kunnolla otetuksi talteen, kun on vain risukkoa risukon perään (ei sentään Paula Risikkoa Risikon perään...), ja aukkohakkiot, joista on nyttemmin ne risut ja kannotkin revitty vastenmielisen näköisiin läjiin, on niin kuvottavaa katsottavaa, ettei sinne edes halua mennä puolukkaansa etsimään.

Minä kertakaikkiaan suren kertakerran jälkeen katkerimmin tuntein ja pohjattomasti sitä kaikkea, miten metsäteollisuus on minun ja miljardien ihmisten lapsuuden maisemien (sielunmaisemien?) tuhoamisessa edennyt.

Meidän kaikkien kuluttajien vikahan se itseasiassa on.

Tietenkin, kun kuolen ja muutkin tämän sotienjälkeisen ajan luonnonriiston ajan eläneet kupsahtavat, ei uusila sukupolvilla ole enää tätä metsistä muodostunutta "sielunmaisemaa" mielessään niin mitäpä siitä sitten.

Mutta millainen on lastemme ja lastemme lasten jne. "sielunmaisema" kun siellä vilisevät vain "tuotteistettujen" tavaroiden mainokset?