Ulkomaailma yritti törkeisiin, humanitäärisiin syihin vedoten viedä hieman mutusteltavaa pikkuriikkiselle, hiekkaan pommitetulle kansalle merenrannan pottumaan kokoisella läntille, hiivasienitulehdukselle haisevan Israelin jalkoväliin.
Mites päin menikään se Taavetin ja Koljatin kivilinko-tappelus sitten kauan sitten "Luvatun Maan" kamaralla? Julmetun suuri Koljatti oli filistealainen, useiden piruperkeleiden sisäsiittoisuuden tulos ja Taavetti pikkuinen israelilainen, punaisessa meressä itsensä pesaissut eli puhdas etniseltä taustaltaan ja kansalaiskelpoinen maineeltaan, niinkö?
Kirjoittiko silloinen Jari Tervo tämän sadun Samuelin nimimerkillä vai runoiliko aikansa sankari, kakkosnelosen Jack Baueriin verrattava Taavetti itse koko hupailun?
Sama se saatana sille, mutta nyt näytelmän osat ovat ainakin nurinniskoin mikäli Israelin koljattimaisesta olemuksesta mitään voi päätellä pikkiriikkisen Gazan alituisesta moukaroimisesta.
Nyt siihen sotkettiin ruotsalaisetkin, ja turkkilaiset sekä muutama muunmaalainen soutuveneissään kohti kiellettyä aluetta. Tuskin Amerikkakaan tällä kertaa kykenee pitämään rauhankyyhkysen verellä pehmoisia pesuja kauhovat kouransa aloillaan.
Perkele näehin kanssa. Helevetti jos olisi olemassa niin kaikki maailman uskonsoturit eikun sinne tulihtaa pitämään! Minä voisin tulla pitämään ovia sepposen selällään.
Ruotsalainen kirjailija Henning Mankel, jos hän selviää tästä seikkailustaan hätäapulaivalla Gazaan, kirjoittaa sitten varmaankin uudeksi koko Taavetti ja Koljatti tarinan. Sitä sitten luetaan kirkoissa ja kasarmeissa muutama sata vuotta kunnes on aika taas katsoa, kuka kukin on. Mutta voipipa olla, että atomipommi pömähtää sitä ennen ja sitten ollaan kaikki kaiken tämän typeryyden tavoittamattomissa. Amen.
4 kommenttia:
Papan mukaan ottamalla, aktivistit saivat maailman huomion oikeasti kääntymään palestiinalaisteen kehnoon humanitääriseen tilanteeseen.
Pohdittu viesti maailmalle: "julkkiskirjailijaa ammuttu!" - Peruutus sitten myöhemmin.
Näin julkisuus toimii, toivottavasti tapauksella on jatkossa merkitystä avun lisääntymiseen ja Israelin otteiden pehmenemiseen.
Riku, on se vain kumma kuitenkin, ettei edes helvetinmoisella julkisuudella, olipa se kielteistä tai päätä silittävää ole muuta merkitystä kuin että ne olettavat pääsevänsä taivaaseensa (ja eduskuntaan), joiden taustat ovat pimeitä kuin ikkunaton pirtti lokakuussa. Suurienkin maailmanpäättäjien päät ovat kuin puoluesihteeri Jarmo Korhosen ymmärtämättömyys tilanteestaan kepustilassa.
Julkisuudella, asiantuntijuudella, professoreiden lausunnoilla ja Ford Textalla
vm-55 on siis sama vaikutus maailmanrauhan tilaan kuin oman mitättömyyteni mitättömällä kannanotolla vaikkapa Helsingin sijaintiin otollisella paikalla vesivoimalan patoaltaaksi. Tai että sillä olisi merkitystä, onko "EU:n" ruoka-apulaivassa kirjailija, jolla voisi olla kykyä kirjoittaa pirullinen bestseller-romaani Israelin ja Gazan kokonaisvaltaisesta tilanteesta. (Tuo "EU" siksi, että mietin kovasti, ovatko laivan lastiruumassa olleet paketit samanlaatuisia kuin täällä työttömien perheille jaettavat?)
Ihan sama saakeli, syönkö tänä aamuna lihapiirakan vai ruispuuron; pieru ja maailma haisee kalmoille, ja erilaisille öljyille..
Sitä tarinaa ei tarvitse päivittää.
Muhametti on 100 kertaa isompi kuin Taavetti.
Ismaili on 30 kertaa isompi kuin Israeli.
Mitä tekisit, jos talosi kammarissa asuisi kiilusilmäinen pikkuäijä, joka päivästä päivään heittelisi kivenmurikoita poikiesi päähän?
Anonyymi. Pitänee minun ajatuksenpätkiäsi miettiä koska nuin tömakästi ne lauseiksi puet.
Kokojen suhteen lienet oikeassa. Niin olen minäkin: iso on iso ja pieni on pieni.
Minulle on ikäni opetettu, ettei pienempiään/heikompiaan saa kiusata. Koko ikäni olen silti nähnyt, että niin tehdään aina ja kaikkialla, suurissa ja pienissä yhteyksissä. Älyjen ja fyysisten voimien mittelöissä.
Maamme ja tuo Äksy Karhu (viittaan kesäkämmenelläni Itään) vieressämme on ainaisena todisteena olemassa enkä pidä Äksyn Karhun toimista Kaukasuksen suunnassakaan, tai missään muuallakaan.
Mitä mahdolliseen pikkuäijään kammarissani tulisi, ehdottaisin seuraavaa kuviota menettelytapojen suhteen:
Kiiluiset silmät kertoisivat tietenkin jonkin olevan vialla pikkuäijän päässä ja soittaisin tietenkin 112:een jonka seurauksena saapuisi paikalle virkavalta.
Kuulustelut, käräjät ja mielentilatutkimukset olisivat ajallaan ja niistä riippuen langetettaisiin pikkuäijälle linnaa tai pakkohoitoa.
Lähestymiskielto perheeni suhteen pikkuiselle myös annettaisiin ankaramman mukaan, sillä koskisihan se lapsiin kohdistunutta kiusaamista ja pahoinpitelyä, jopa henkistä väkivaltaa, joskaan yhtä kertaa enempää pikkuäijä ei ehtisi kiviään heittelemään kun toimisin edelleä kuvatulla tavalla.
Siis jos kaikki menisi oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti.
Pikkuäijä oli tietenkin puoleltasi metafora. Pikkuäijien kiviä kyllä suhahtelee kohti esimerkiksi nettikeskusteluissa, mutta ei onneksi kuin omaa, kovaa kalloani kohti.
Uskonnot niputan samaan läjään ja kuten kirjoitin, ja olen kirjoittanut tuhanteen kertaan, toivoisin niiden kannattajille isommasta pienempään Helvettiä parannuskeinoksi jos jumalia rukoillen taistoihin ollaan aina valmiita. Tämä tietenkin sillä edellytyksellä, että jos uskoisin Helvetin olemassaoloon tai Taivaan.
Mutta kun en usko muuta kuin, että isot ja pienet tekevät helvetin sinne, missä he kulloinkin majailevat, niin isompi yleensä aina aloittaa, tai se, joka ehtii taitavimman sotakoneiston suurien ystäviensä avulla kehittelemään. Kuten on Israelin laita.
Siellä lähellä suurvaltio Iran yrittää päästä samaan ydinaseuhkaan, mutta on edelleen jäänyt suunpieksäjän rooliin ja on näin aika munaton toimimaan sotimalla.
jne
Lähetä kommentti