En aio kauaa itseäni Kuhmon Kamarimusiikkipäivillä virvoitella kun jo potallan kohti Lieksaa aivan rajan pintaa hipoellen. Niissä maisemissa, joissa kovin paljon on kahakoita naapurukset keskenänsä vuosisatojen aikana käyneet ja ylevien nuorukaisten hurme mäntykankaille imeytynyt.
Naamani on kyllä vähän kipeä: Kaaduin pari päivää sitten pyörällä kaupungin katuun ja nyt on puolet kasvoista ruvella. Yksi saatanan nastahammas, josta on ollut monenmoinen riesa vuodesta 1985 lähtien, irtosi jälleen tässäkin rytäkässä niin, että pala ienluuta lähti mukaan. Edellisen kerran se sai kakkosnelosen pätkästä kittiläläisellä työmaalla. Maksaa jokatapauksessa perhanan paljon jos ylipäätään on koskaan enää varaa sitä laitattaa kuntoon. Taidan kasvattaa helevetin tuuheat viikset niin sen allehan saa peiteltyä moisen koloisen...
Mutta eipä tätäkään murhetta kauaa kantsi surehtia. Perse satulaan mars, kohta jo kajastelloo...
3 kommenttia:
Luulin nastahammasepisodin käyneen joskus aiemmin.
Mieli tyhjäksi ja baanalle! Nyt on keli(hellettä/sateita) joka tuntuu rasittavaltakin, mutta jota jälkeenpäin muistelee nostalgialla.
Hyvä on polkijan polkea, kun tie aukee ees!
Jos tulet etelään asti, en tarjoa kaljaa, ettei molemmilta lähde loputkin!
Jaa sinä vähän niin kuin harjoittelit menossa poikien kanssa!
Ilmankos siinä oli se Kuhmon tienviitta. Täytyy katsoa tuleeko radiosta musiikkia Kuhmon festareilta, jos kuulisi vaikka väliajalla yskäisysi... Sun täytyy vain kertoa sitten jälkikäteen olitko ja yskitkö, että tiedän kuulleeni.
Jeps, olen palannut pieneltä retkeltäni, vähän jo levännytkin ja nyt ajattelin postata siitä yhtä pienen kertomuksen kuvituksineen tänne omaan blogiini.
Lähetä kommentti