tiistai 3. elokuuta 2010

"Ihmiset haluavat hullun taiteilijan. Saakoot sen."

(Kuva Maj-Lis Pitkäsen toimittamasta Kalervo Palsan päiväkirjat-teoksesta. WSOY 1990. Kirjoitukseni otsikko lainattu kirjan ensilehdiltä.)

Kuin enteenä masentuneiden ihmisten metsästysretkelle, kirjoitin eilen  pikkuisen siihen suuntaan ja nyt sain siis varmistettua seuraavan pyöräilyretkeni aiheen joka on kuvataiteilija Kalervo Palsa (1947-1987).

En tiedä, mihin ja millaisiin näkyihin matkani johtaa, mutta tänään, tiistai-iltana nousen junaan jolla siirryn Kemin kaupunkiin. Siinä nostan raskaasti lastatun polkupyöräni tavaravaunusta ja lähden polkemaan noin 30. kilometrin päähän Tornioon josta varsinainen matkani alkaa.

Torniosta Tervolaan, Rovaniemelle ja siitä Kittilään. Matkaa on vajaat 300 km, että ei mikään mieletön matka, mutta ehkä ajatukset painavat enemmän kuin polkemisen raskaus. Tämän matkan saaliista teen tiliä sitten Kaltio-lehteen. Sillä varauksella tosin, että aiheen käsittely minulta luonnistuu.

Kuten olen joskus kertonut, on Kittilä ollut itsellenikin kotipaikka monen vuoden ajan ja tunnen nenässäni ehkä pienen tujauksen siitä henkisestä ilmapiiristä, joka on Kalervo Palsan aikoihin pienessä pitäjässä vallinnut. Palsa itse mainitsee sitä kittiläläiseksi jantelaisuudeksi päiväkirjoissaan ja luulen, että samaa koki Pellossa Timo K. Mukkakin.

On kittiläläisten "jantelaisuus"  kuitenkin niistä ajoista kovastikin laimentunut, mutta viinaa siellä kyllä käytetään vähintään yhtä runsaasti ja erotiikan paljas palvonta Tunturilapin revontulten heikossa läiskeessä on entistä armottomampaa kun turistilaumat toistensa kimppuun potaltavat.

Suurimman osan rekkojen sinne rahtaamista miljoonista alkoholilitroista huitelee nykyään kuitenkin kurkkuunsa nämä matkailijat, jotka eivät välttämättä koko lomansa aikana suksia autojensa kattobokseista esille ota. Puoliso saattaa kyllä kotona tarkistaa, että onko hänen laittamansa purukumi vielä kiinni suksenpohjassa...

Varmaan selostan retkestäni jotain sitten täällä blogissanikin...

(Kotimaisten kielten tutkimuslaitos: Norjalaisen kirjailijan Aksel Sandemosen ihailijat tuntevat Janten lain, jonka ytimen voisi tiivistää vaikkapa lauseeseen: ”Älä luule olevasi mitään, ainakaan parempi kuin muut!” Laki kuvaa yleispätevästi pikkupaikkakunnan ahdistavaa ilmapiiriä.)

6 kommenttia:

Riku Riemu kirjoitti...

Selosta tännekin, tuo raportointi sinulta varmasti sujuu.

Näkyvät kuolleen melkein saman ikäisinä Baddingin kanssa, se on ainakin yhtäläisyys. Ehkä sekin, että aikalaiset, ehkä myöhemmätkään, eivät riittävästi miehen taiteilijuutta tajunneet.

Polje, Valto, polje, tee se rennosti, vaikkei Palsa aiheena olekaan kevyimmästä päästä. Sinulta kuitenkin molemmat onnistuvat; synkkä taiteilija ja sellaisen käsittelyyn sopiva ote.

Iines kirjoitti...

Kyllä, täälläkin odotetaan raporttejasi matkalta. Jantelaisuuteen törmäsin viimeksi Aila Meriluodon yhteydessä Lasinkirkasta lukiessani. Omassa niskassani tunnen satakuntalaisen kitsauden ja kyräilyn - jantelaisuutta sekin - varsin hyvin. Et ole mitään, ellei sinulla ole taloa ja kivinavettaa.

Palsan päiväkirjat luin suurella hartaudella monta vuotta sitten. Tekstisi palsalainen otsikko näpäyttää kultturelleja, jotka tykkäävät Palsasta, koska on trendikästä tykätä rajusta ja rivosta, kun on itse kyldyrelli. Monella on päiväkirjat lukematta, ja vasta niistä Palsa paljastuu kunnolla.

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Riku, Timo K. Mukka on kutsunut Palsaa Majakovskiksi ja kun Mukka 1973 kuoli alle kolmekymppisenä, se oli melkoisen surun paikka Palsallekin.

Ehkä osassa taiteilijoita on synnynnäistä se, että he jo varhain tajuavat lahjakkuutensa, mutta fysiikka sairastuu monenmoisiin psykosomaattisiin sairauksiin jotka muuttuvat ajan, ja viinan, kuluttua tappaviksi sairauksiksi.

Mukka tarjosi toisella kymmentä ollessaan ensimmäisiä teoksiaan kustantajille ja kun lukee Palsan päiväkirjoja jotka hän aloitti 13-14 vuotiaana, on samaa henkeä niissäkin.

Rauli Badding Somerjoellakin oli ensimmäinen musiikkibändi jo 16 vuotiaana ja sitä ennen hän on jo kirjoitellut sekä piirrellyt, eli taiteellisia yhtymäkohtia kaikilla näillä kolmella. Niin, ja tosiaan Badding on syntynyt ja kuollut samoina vuosina kuin Palsakin.

Näitäkinpä on minun hyvä nyt sitten analysoida polkiessani...

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Iines, luin yöllä pikkutunneille saakka Palsan päiväkirjamerkintöjä. Muistin niistä aika paljon, mutta nyt kypsemmällä otteella luettuna niiden sanoma avautuu uudelle tasolle.

Keksin jopa, että tällä, iskevillä, lyhyillä lauseilla ehkä minunkin pitää yrittää juttuni muotoilla. Ainakin jotain semmoista unta näin. Ja lie ollut lukemisen vaikutusta, mutta olivat unet muutenkin melkoisia...

Lasinkirkkaasta olen minäkin jantelaisuus-käsitteen lukenut, mutta muistelen myös, että juuri tämän Palsan päiväkirjan innoittamana luin myös Sandemosea. En ole ihan varma ankä ehdi nyt tarkistamaan.

Saattaa muuten olla, että Ahvenanmaata lukuunottamatta synkkävireinen jantelaisuus istuu lujasti maakunnasta toiseen lävitse Suomen. Kaikista suomenruotsalaisista alueista en kyllä mene takuuseen.

Niin ja sitten kyllä minä raporttia tännekin sitten lykkään ja jos ei ala kuulua, on jantelaiset laittaneet minut lohensyötiksi vieheeseensä ja lähtivät Utsjoelle kalaan...

Ripsa kirjoitti...

Kun selostit tuon matkan, niin tajusin taas kerran miten hirmuisen iso maa tämä Suomi on. Ja väkeä ei ole kuin vähän yli 5 miljoonaa.

Muistan jostain lukeneeni tai ehkä kuulin radiosta Ailu Valkeapään kertovan että hän haluaa lähteä katsomaan serkkua. Menee moottorikelkalla 400 kilometriä johonkin suuntaan, istuu serkun luona ja sitten lähtee takaisin kotiin. Että on siis paikkoja joihin ei oikein ole edes tietä ja helpointa on kulkea talvella.

Auttaahan sinua se jos kerta olet Kittilässä joskus asunut. Minulla on serkku joka on ollut Kittilän meijerissä joskus töissä, kauan sitten, se ihmetteli Reidar Särestöniemeä, mutta ei kumminkaan paheksunut. Palsa ei ehkä ollut tullut vielä Helsingistä takaisin kotiin.

Kuinkahan moni kittiläläinen Palsaa tunsikaan?

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Ripsa, vielä ehdin tähän kommenttiisi jotain kommentoida.

Palsan tunsivat varmasti miltei kaikki aikailaiskittiläläiset, mutta ei sitä sisintä. Eli mitä on tunteminen ja "tunteminen"?

Särestöniemestä Palsan ohella kuulin vain niitä viinanjuonti ja huoraamisjuttuja kun Kittilässä elelin. Jos nyt paikalliset olivat edes halukkaita heistä mitään sanomaan. Joskus näytti siltä, että leukapielet kiristyivät jos heistä uteli.

Aika vaikeita tällaiset tapaukset kyläyhteisöjen omilletunnoille, kuten Mukan ja Haanpään kohdallakin on tuhanteen kertaan todettua.

Aihetta puheisiin he toisaalta myös antoivat, mutta että myös lyödään kun havaitaan erilaiseksi, niin se on jo liikaa.