torstai 12. elokuuta 2010

Mahdoton tehtävä 2

Muurola 5.8.2010 klo 01.30

Olipa raskas satakilometrinen Torniosta tähän! Kantojärvi, Arpela, Paakkola, Tervola, Loue, Peura, Koivu , Franttilantörmä... Monta pientä kylää ja asujaimistoa siinä verkkaisesti kosteahkossa säässä ohitse soljahteli. Ei kuitenkaan Tervolan jälkeen satanut juuri lainkaan ennen kuin kurvasin tähän Muurolan lukion-ala- ja yläastekompleksin siistiin katokseen jossa nyt meinaan muutaman tunnin torkut ottaa.

Perhana että kaataa vettä niin etteivät rännien nielut riitä vaan se tulvii kourujen pituudelta lotisten piha-asvaltille.

Yli-Liakan seutuvilta kun bussikatoksesta läksin, pysähdyin vasta Tervolassa seuraavan kerran. Yksi pitkänmatkan pyöräilijä tuli vastaani Paakkola-Tervolan maaseutumuseon kohdalla kun olin kääntynyt 4-tielle. Morjestettiin iloisesti. Oli luultavasti ulkomaalainen jonka perässä vähän matkan päässä ajaa lirutteli huoltojoukot asuntoautolla jonka rekisterikilvet olivat saksalaiset ja auton perätelineessä kaksi muuta retkipyörää.

Kuksassa istuin parisen tuntia  kuivatellen vaatteitani jotka olivat kastuneet siitä huolimatta, että tiiviiksi luulemani sadeasuste oli päälläni ja olin sitonut kuminauhoilla kenkieni suojaksi muovipussit.

Ränstynyt paikka jo se Tervolan Kuksa. Miesten vessa kertoo usein paikan tasosta jotain. Ei sinne ilennyt paskalle kyykistyä kun karmean hajun lisäksi kusta lainehti lattialla. Kävin siis invavessassa. Metsä on paras huussi kulkijalle, ajattelin. Itikat kylläkin tykkäävät iskeä kelleksiin heti kun kuusenjuureen kyykistyy...

Muistan, kun Kuksa avattiin joskus 1980-luvulla ja siinä oli mukava pistäytyä tauolla ajellessani milloin milläkin asialla 4-tietä ohitse. Kerran, lumituiskuisena yönä ajoin Kittilästä Siilinjärvelle ikivanhalla, kierossa kulkevalla Scanialla Kuksan pihaan ja nukuin rattia vasten hetken verran. Kaverini Pentti K. pitkine raajoinen kuorsasi apukuskin paikalla.

Asiakkaita Kuksassa riitti nytkin ja siksipä silloin tällöin tapahtuva rakennusten fiksailu ei olisi koskaan pahasta kun kerran niiden tarkoitus on kuitenkin ohikulkijoiden rahastaminen.

Tervolassa mietin, että olisi ollut asiaa kirkon luoksekin. Olisin käynyt tervehtimässä Erno Paasilinnan ja sukulaistensa hautaa. Mutta sitten ajattelin, että olen sen jo kerran nähnyt ja valokuvannut ja koska nytkin oli samanmoinen sää, kuin edellisellä kerralla, niin kuvista ei sen somempia olisi tullut. Sen kuitenkin muistan, että Ernon hautajaiset olivat 42-vuotis syntymäpäivänäni 21.10.2000. Luulen, ettei tällaisia asioita muistaisi, ellei jokin olisi elämässä tärkeä asia. Paasilinnan tekstit ovat olleet minulle tärkeitä. Kuikeroon voisi joskus tehdä pyöräretken myös.

Tervolan jälkeen minussa riitti ihmeesti virtaa vaikka en syönyt paikassa kuin kepeän reissumiesleivän munatäytteellä ja kaksi kupillista kahvia. Maksoi 5.80€+80cent santsikuppi.

Iltayö oli jotenkin lohdullista matkata, vaikka joskus, kun syyskesän auringonkajo repaleisten, tummien pilvien taakse katoaa, tulee hyvinkin alakuloinen olo. Kuin Kalervo Palsan lievemmissä tauluissa joita olen kuvissa nähnyt.

Ennen Muurolaa näkyi vasemmalla, jo pimenneen metsän katveessa suuri, punainen rakennus; Joulupukin paja. Kurvasin pihaan ja muistin paikalla olleen joskus joku joululahjaroinaa suoltaneen, kehitysaluerahaston eli KERAN tukeman yrityksen. Nurin on mennyt jo vuosia sitten ja kaikki on jätetty kuin paska persiistä ränsistymään. Kuin Loue-nimisessä paikassa vähän matkaa aiemmin Lapin Marmorin tilat. Miksi velvoitteet konkurssipesällä jäävät asianajajien palkkioiden maksamisesta huolehtimiseen, ei jälkeen jätettyjen, savuavien yritysraunioiden maisemallistamiseen?

Miten Loue taivutetaan? Onko joku Loueesta vai Loukeesta? Loueelainen vai loukeelainen yritys? Suomen kieli toimii hyvin jos joku on Karhunperseessä ongella (Kuusamossa).

Tämä on siis Muurola. Täällä on ollut paikka jo kauan jonneka lappilaisia päitä on tutkittavaksi ja hoitoon ohjailtu, siis mielisairaala. Tampereen jolkottelijat joutuivat Pitkäänniemeen, Joensuussa sanottiin että joudut Paiholaan, Siilinjärvellä uhattiin Harjamäellä, Kuopiolaisia Julkulalla ja lappilaisille äkkiväärästi käyttäytyville on tokaistu: Mee Muurolhan siitä!

Täällä on myös päihdeklinikka jonne jo Kalervo Palsan aikalaisia Kittilästäkin katkaisuun roudattiin.

Kävin kerran erään Allin luona Karvontiellä kun ajoin Tampereelta Kittilään. Hän oli.., niin, millainen tuttavuus? Vaikea selittää sillä ei hän ollut rakastajattarenikaan vaikka joskus tuhrattiin autoissa silläkin asialla. Jotain vetovoimaa kai välillämme oli sillä tavattiinhan me Rovaniemen ajan jälkeen vielä Kuopiossakin hänen ollessaan siellä ammattiopissa. Ajettiin isäni kuoleman jälkeen isäni viimeiselle oksennukselle haisevalla Ladalla kerran Helsingissäkin ja nukuttiin Nummelassa hänen siskonsa luona lattialla patjalla. Silloin minulla oli ikävä isää. Nyt hän ei asu enää täällä, on vakiintunut Rovaniemelle ja varmaankin ovat asiansa hyvin. Joskus olen käynyt syömässä hänen kokkailemiaan ruokia rovaniemeläläisessä syöttölässä ja olemme vaihtaneet muutaman mukavan sanan. Eli mitään kaunaa ei välillemme ehtinyt syntyä, ja miksipä olisikaan? Olisiko minulla anteeksipyydettävää? Ehkä? Kaikilta osallisilta sitten; anteeksi!

Jotenkin tuntuu, että elin samantapaisessa harhamaailmassa minäkin joskus kuin Palsa omana aikanaan. Minua vain eivät ajaneet takaa taiteenpirut, joskus ehkä viinaperkeleet, mutta ahdistus, josta kuitenkin aikanaan selvisin, oli joskus aivan kammottavaa. Olen päätäni selvitellyt kirjoittamalla ja nyt tiedän noin hehtaarin tarkkuudella, mistä maailmani mustuus johtui. Kertomus löytyy ja ehkä saan sen joskus sellaiseen kuntoon, että julkaisukin on mahdollista. Lapsuuden ajoista jokatapauksessa on ollut kysymys, siitä perkeleellisestä ahdistuksesta, joka kaikissa Suomen pikkukylissä pieniä ihmisenalkuja kohtaa. Ainakin sellaisia, joiden tuntosarvet ovat herkät. Siksi siis ymmärrän jotenkin Kittilää ja Kalervo Palsaakin.

Ehkä ensimmäisen vaimoni mielisairaus "pelasti" minut elämälle? Oli pakko skarpata sillä kuka olisi keskenkasvuisista tyttäristä huolehtinut?

Nyt nukkumaan. Jatkan aamulla Rovaniemelle ja sittenpä katsotaan, lakkaako sade, että pääsen jatkamaan matkaa määränpäähäni. Mutta onko määränpää paikkakunta vai ajatusten tori päässäni?

"Kynät" Muurolan koulukompleksin pihalla. Hieno juttu!

2 kommenttia:

Tapsa kirjoitti...

Loue - minun pohjoinen kielikorvani kuiskailee syntyperäisen kehuvan muualla tavattuna olevansa Louveesta pois. Tosin tämä on arvaus, yhtään louveelaista en tunne.

Mutta että kielipuolet kartantekijät kehtasivat muuttaa Soankylän Sodankyläksi, se on synti. Eihän ehta paikkakuntalainen edes osaa lausua kotikuntansa nimeä.

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Huomenta Tapani! Minulle sattui eilenillalla pieni tapaturma (taas!) omassa pihassa ja jouduin käymään päivystyksessä. Ei vakavaa siis koskapa hengissä olen; vähän teippiä selkään ja silitystä.

Louehan on samaa tarkoittava kuin laavu ja varmaan tuo "louve" murreperäisenä taivutusmuotona on paras. Tuskin kielenhuoltajat parempaakaan keksisivät. Ja kun mietin, niin olen lappilaisystävieni kuulleen ehkä niin taivuttaneenkin. Kunhan soitan kaverilleni sinne päin, niin kysäisempä.

Sodankylää sanovat siellä itse majailevat Soankylän lisäksi Pyssykyläksi. Ja muutkin lappilaiset. Sieltä kulki miehiä Leviä rakentamassa paljonkin ja tämä Pyssykylä-nimitys tuli tutuksi sitä kautta.