20.7.1958
Nyt on sunnuntai, klokkasijan viisarit kiipejää kohta muanantain puolelle. Rauhottu mahanelävähin ja kiireenhivakan rauettua tässä keskellä yötä muutamat
sanat vetäsen. Luikkolahelta pajukot on kierrätelty
heinistä, ja Karilahelta kans. Tehtiin kerppujahi. Nyt on rannalla lato
täynnä ja pari pielestä kahtapuolen nientä. Sittenpä joku talavella ne
hevospelissä pihhaan ajelee. Mökin ympäriltä kun muutamat seipäälliset jäkkiä
viitakoin, niin on sehin tältä kesää ohite. Tauno korjasi pottukuopan. Paranteli
ensin sortuneita seiniä ja asetteli alimmaisiksi tuoreita huapakelleksiä ja
tuohta. Tasoitteli uuvet mullat ja turpeet kummuksi. Teki ympyriäisen, tuohella
vuoratun kolokkeron päivän puolelle ja ison, puisen rankkitynnörin pyöritteli siihen.
On tuas hapanta syksyä tiijossa…
25.7.1958
Riehkastiin lakkasoilla. Keittelin hilloja monet pienet
lasipurkit täyteen, muutamat viislitrasetkin. Tämän mahan kanssa melekosta, van
siinä se kun ei etäs tarvinnu marjojen takia männä. Mustikatkin ihan tuosta vierimetästä ruavin. Irene kävi muutamina
päivinä, van en ossaa jiähä makkailemaan.Tauno viihtyi monta päivää
heinätöissä, nyt eijoo viikkoon näkyny. Lie siellä Kaavilla tahi
Nilsiässä. Höylän koulunkin ovat alottanneet. Monta porukkaa, miten kerinnevät
toisiaan vahtia. Kaikilla meillä jalakapohjissa paksut nahkakannet. Ei ole
kengät tänä kesänä jaloissa kävässeet.
2.8.1958
Lauantai. Uusia pottuja keitin. Niihen kanssa voisipulimaitoa
ja ruisleipää. Lämmitin päivällä saunan ja ootin, että Tauno olisi tullut, van
ei sitä vielä ole näkynyt. Olisivat vielä kivet kuumina jos nyt tulis. Selostivat
urheilua ratijossa. Joku juoksi noppeemmin kuin toinen ja voitti. Siinä kait
se, minkä niistä hoksasin. Brita Koivusen laulu jäi korvaan soimaan. Pimmeetä
kun pilivessä taivas. On satanut vettä, niin on pakko ollut olla vähän suut
supussa ja kannat katossa. Pienen tuvan hommat on äkkiä tehty kunhan penakat
saapi pysymään aisoissa. Nyt lattialla sikinsokin nukkuvat ja hiljaista on. Mitä nyt tuo yksi elävä
mahassa möyrejää. Ei ole ollut vielä yksikään aikasempi niin pyöriväistä
sorttia. Mahtaneeko loppuun asti malttaa pysyä.
12.8.1958
Tauno tuli lauvantaina, penkoi kuopankattotynnörin ylös, löi tapin ilimareikään ja kieritteli mesiastiansa mehtään. Kohta tulivat reppuselekäset
Ilikko, Oskari ja Timsteri. Painuivat
kahvit juotuaan Unipurolle ja sen arvasi mitä varten. Savu sieltä nousi ja
muutaman tunnin piästä Äänisen aallot. Välillä kävivät panemassa saunalle
tulet. Kun illemmalla tulivat kylypemästä, olivat mustempia kuin sinne mennessä.
Toiset häipyivät omille teilleen ja Tauno jatkoi itekseen eldankajärven jäitä
ja kiskiskukkuloitaan. Ei se paljon
haitannut kun ulukona itekseen huuhasteli. Uamulla löysin sen lauteilta
nukkumasta. Haisi pontikalle koko sauna.
20.8.1958
Tauno tuli vaikka on keskiviikko. Lämmitettiin sauna,
kylyvettiin koko porukka ja Tauno lähti äsken Luikkolahelle. Puoleltaöin
pämähtää, se sanoi kun nosti repun selekäänsä ja otti seinänaulasta haulikon. Mitähän
ne siellä ampua näkkee? Mehtämiehet toisiaan. Pähkinä on härillään. Suapi Tauno käyttee
huomenna Rapakon sonnilla.
1.9.1958
Alakaa olla jo vaikeeta. Kun on pikkunen ja muuten laiha, niin tämmösen
mahan kanssa ihan suapi sihata, että pyssyy polulla. Kun Tauno viimeksi kävi,
niin sorsapaistia riitti muutamaksi päiväksi. Käytti se lehmänkin sonnilla ja sitten jo kiirehti matkoihnsa. Sanoin, että kotinhoitaja pittää loppuajaksi
suaha. Oli se käynyt sanomassa kunnassa ja nyt Irene tulee joka aamupäivä pyörällä
ja lähtee iltalypsyn jäläkeen. Sanoin uamun tissienvetelyt vielä jonkun aikaa ite
hoitavani vaikka poloviltaan sen jo tien. Mummi on käynyt monasti. Sanoi, jotta tulee
sitten piästelemään kunhan aika on. Muistelin sille mustalaisen ennustaneen,
että isoissa valakeissa huoneissa seuraava syntyy. Herkii höpäjämästä, sanoi mummi. Potunnoston aloitin. Ajattelin,
etten kohta pellolle kykene. Tarja kulukenut yksin koulussa. Johannesta ja
Allania en ole laittanut mihinkään eikä kuivaa kurrausta ole kuulunut. Kustaa
oppi äkkiä jaloilleen ja Paula myryvää milloin missäkin, enimmäkseen vasikan
kanssa metänlaijan pikku aitauksessa. Sikaporsasta ei tälle kesälle otettu. Myöhäsyksyllä
suolataan mullikka.
6 kommenttia:
Samanlaisina menevät äidin päivät. Työntekoa, ruoanhankintaa ja huolehtimista, - äijän odotusta ja huolehtimista.
Kovat olivat elinolosuhteet. Ihmisiä, omaa lapsuuttaan/nuoruuttaan kaipaa, mutta eldoradoa ei ole olemassa. On vain muistot, ja yleensä jos niiden sijoilla aikojen päästä käy, vierailta ja ankeilta paikat tuntuvat.
Leivänhankintaa elämä lapsuuden jälkeen on.
"Kuusamo on savuinen ja sumuinen kaupunki - tahdon Helsinkiin!"
Niinpä se on ollut, seinässä pikkuinen ikkuna ja siitä on maailma näkynyt, jos on näkynyt.
Ihminen sikseenkään ei ole muuttunut kovin paljon vaikka leveämmät ovat reitit näkymiä tutkailla.
Ovat nämä ibadit samankokoisia kuin Unimäen mökin ikkuna aikoinaan ja kun kuuntelee ihmisten puheita nyt, niin sen suurempaa viisautta niistäkään ei aina tavoita.
Sikstoisekseen kun yhteiskunta on ähkysynnyttänyt näitä filosofian huoria, joilta voi ajatuksia ostaa joko lauseen- tai vaikka kokonaisen kirjasarjan verran niin mitäpä sitä omaa päätään käyttämään edes keksiäkseen, miten ylijäämäruuan saisi hyötykäyttöön; roskikseen vain, humps.
Olen tämän ennenkin sanonut: Ollaan menty ääripäästä toiseen, ehkä kolmanteenkin jo ja perääntyminen ylpeälle ihmiselle on mahdotonta. Varsinkin kun siitä on tullut niin hemmetin viisas.
Dannyn veisaama "Kuusamoon"-laulu on ehkä viime vuosikymmenien surkeimpiin kuuluva sepustus.
Historiallisina aikoina yrittivät ikiliikkujaa keksiä, vähän samaa minä ajattelen jatkuvasta talouskasvusta.
Tietoyhteiskunnassa on nykyisyys ja tulevaisuus. Entisetkin työpaikat on tekniikka vienyt, mutta Himasen piti osaltaan Kataiselle todistaa, miten talouskasvu sujuu niitä ipadeja ja nokioita myymällä loputtomasti.
Tuottavuuden kasvua yhä vähemmillä ihmisillä, mitäs meille lopuille tehdään?
Minulla on kotitietokone ja näppäimistöllinen nokia, niitäkin käytän aivan liikaa. Uusia en osta ennenkuin menevät rikki.
Kiinassa savusumut nousevat, mutta jotain senkaltaista nousee Kataisen porukan päänupeistakin.
Ei se perääntyminen ylpeydestä ole kiinni, meidän tavaran ahneutemme on ääretön.
"Kiinassa savusumut..." Montakohan Äet-Gunillan aikaista, kerran viikossa lämpiävää savusaunaa pitäisi olla, että samaan yllettäisiin? Meinaan kun näistä arktisen alueen tulisijojen tuottamista savukaasuista välillä kitisevät; panin äsken takan ja uunin puhtaisiin sekametsähalkoihin tulet, niin tuli mieleen.
Tavaran ahneus on peräisin keräilykaudelta jääneestä talven ylitse pääsemisen todellisesta tarpeesta ja myös pahan päivän varalle varastoimisesta; vrt tässäkin Äetiin ja siihen aikakauteen, joka vielä ihan äsken oli.
Nyt ollaan oman vapautemme orjia ja se orjuus tarkoittaa sitä, ettei asunnoissaan liikahtamaan pääse kun jokainen neliö on tavaralla katettu. Tavaralla, jota "jokaisella on oikeus hankkia" vaikka sille ei mitään tarvetta olisikaan.
"Ovat nämä ibadit samankokoisia kuin Unimäen mökin ikkuna aikoinaan ja kun kuuntelee ihmisten puheita nyt, niin sen suurempaa viisautta niistäkään ei aina tavoita."
Tässä on muuten niin iso viisaus, etten pysty alkuunkaan yhtä viisasta siihen kommentoimaan – viisainta lienee sanoa, kuinka viisas tämä viisaus kerta kaikkiaan oli.
Keiju
Minä en omia viisauksiani tunnista, että möisin ne tulevaisuustyöryhmän rakennuspuiksi. Ja hv-verkostokin puuttuu.., mutta jos se olisi (kera akateemisen tutkinnon ja -gradun), niin eihän viisauksia sitten tarvitsisikaan; pankkitilinumeron eteen päin annettavaksi vain.
Lähetä kommentti