Heräsin kun myrskyiset puhurit pauhaavat ulkona ja sen pyörteet kolkuttavat jotain irtainta räystäällä. Ehkä kattopellin naulat ovat löystyneet. Ulajaa se myös hormissa kun uunin ja hellan pellit auoin ja sytyttelin tulet tuohenkäppyröihin halkojen lomassa. Kävin Hakin kanssa kusella ja katseltiin taivaalle jossa kirkkaissa tähdenrei´issä kosmiset tuulet leikkivät. Niin kuvittelin kun en muuta yhtä älytöntä keksinyt. Kirkonkylän valot heijastuvat idästä kaakkoon viettävällä taivaalla. Pätö kylä ja sekin niin paljon valoillaan yötä pilaa.
Huomenaamulla hammaslääkäri Iisalmessa. Ajan sitten Kajaanin kautta pois. Käyn Helinän luona kun lämmintä kättään kaipaan. Ja kepeää vartaloaan. Hän on yhtä pieni kuin se Inarin tyttö "P-R-A-K-80":ssa, mutta se oli pikimusta saamensukuinen, tämä kuulakka kuin nauriin malto.
Tulivat eilen Kittilän käräjien pöytäkirjat. Pieksämäen kerahuijari on kiistänyt koko työmieslauman saatavat ja on nyt "sairastunut", joten käsittely siirtyy ensi vuoden puolelle. Että se saataviensa odottelusta jouluksi. Irtoavatko tähän suuntaan koskaan, niin epäilen.
Laitoin lihapadan ja koiralle luita uuniin kun tytöt olivat solahtaneet koulutielle aamun pimeyteen. Miltähän pienistä oikeasti tuntuu kaupungeissa vietettyjen lapsuusvuosien jälkeen katuvaloitta, ja kun maailma on kuin musta turkki joka päälle kietoutuu ovesta ulos astuttaessa? Kuinka olisi jo Koivistonkylässä ollut hyvä ala-asteet käydä ja sen jälkeen pätevien opettajien kansoittamat yläasteet ja vaikka kuuluisa Tampereen yliopisto? Vääristä aikuisten valinnoista kärsii aina lasten tulevaisuudet. Tästä suuresta erehdyksestä minutkin ammuttakoon.
Pe 8.11.1991 Unimäki
Sain Helinältä kortin: "Kerää matkallesi mukaan rakkauden ja viisauden kauniit kukat. Näin on tiesi värikäs ja kevyt." Lapsellisen lohduttavaa.
Uusi nastahampaani lohkesi. Taas!
Ma 11.11.1991 Unimäki
Kirjoitin muutaman kirjeen. Pitkiä kuin sunnuntainhesari. Säälin kovasti niiden saajia.
La-iltana olin kuskina Oskulle Nurmeshoviin. Tanssitin koko illan Juankoskelaista Merjaa. Siltä oli mies jäänyt kaatuvan trkatorin alle ja kuollut. Tuntui olevan elämä hänelläkin tukalaa kahden lapsen kanssa. Maatila, jossa perhe on elantoaan harjoittanut, on sovittu sukupolvenvaihdoksessa nuorelle parille miehen vanhempien loppuelämän asumusoikeudella. Tilanne aika paha jos nuori leski aikoo uutta isäntää tilalleen hankkia. Hitsaus- ja trkatorinajotaitoiseksi Merja itsensä esitteli. Mahtaa AIV-torniin rehunpolentakin onnistua vaikka saappaankoko ja muukin olemus kovin kepeältä tuntui; tykkään kyllä laihoista ja luisista naisista. Mistähän sekin johtuu?
Ti 12.11.1991 Unimäki
"Lunta lunta lunta, kaikkialla lunta vain. On onni unta, unelmat on harhaa vain." Ja makkarakeittoa unelmien ulkopuolella, kattilassa hellanringillä kiehumassa.
Unessa Tampereelle takaisin, epämiellyttävien ihmisten väistelyä. Hämeenpuistoon rakensivat rujonaamaiset miehet korkeaa tornia jonka kylkiin kasvoi tammia, jalavia sekä puita, joille en nimeä keksinyt. Rakastelin Sadun kanssa yhden suuren puun haarukassa. Satu oli kuin silloin 17-vuotiaana kun ensimmäisen kerran Lapinlahden perukassa Pällikkäällä teltassa riisuunnuttiin, kuunneltiin nauhurista tanssimusiikkia ja peuhattiin koko yö. Taisin itkuun herätä. Etsin teltassa räpsimiämme, mustavalkeita valokuvia meistä alasti ja sitten itkin niin perkeleesti. Hakki nuoli poskiani kun kiepautti itsensä viereeni sohvalle.
To 14.11.1991 Unimäki
Otin vanhan Adlerin yöllä pöydälle. Kynttilänvalossa yritin kirjoittaa jotain mukamas ison tarinan alkua, mutta raskas huppu rymähti kaiken ylle. Kun kirjoitin aivoinfrakti, sydänkohtaus, munuaistulehdus, maksakirroosi, tippuri, kondylooma ja niin edelleen, niin ne olivat vain sanoja paperilla. Mutta kun kirjoitin sanan mielenterveys, se muuttui järähteleväksi, merkityksiä mielivaltaisesti syökseväksi purkaukseksi: mielenhäiriö, epilepsia, masennus, skitsofrenia, mielisairaala, Harjamäki, itsemurha, haulikko, kivääri, naru, lääke, Satu, vaimo, lapset, koti, työ, katastrofi, äiti, isä, ambulanssi, pakkopaita, psykologi, aivokirurgi...
Siihen jäi kirjoitusyritykseni.
Pe 15.11.1991 Unimäki
Kaasuvalo tohisee. Ikkunasta katsoo pimeys tupaan. Katson takaisin ja pimeys sulkee silmänsä. Sitä hävettää katsoa murjottua metsämökin miestä.
Äidillä kierähtää mittariin vuosia 69.
Kylältä, puhelinkopista kävin soittamassa Raaheen Sadulle. Kiviojan puutarha, jossa osa opiskeluajasta täytyisi työharjoitella, on uhannut irtisanoa sellaisen opiskelijan, jonka sairaslomatodistus on kirjoitettu mielenterveystoimistossa. Lampsin sitten Kelaan. Talvisen ystävällinen rouva lupasi selvitellä asiaa ja soitella Kempeleeseen josta ehkä voisi järjestää uuden opiskelu- ja työharjoittelupaikan Sadulle.
Sairaan ihmisen edesvastuutonta pomppuuttamista tämä. Eikö kenelläkään "asiantuntijalla" ole sen vertaa maalaisjärkeä päässä, että mielenterveyspotilaalle täytyy järjestää elämä niin, että siinä on mahdollisimman vähän vaikeita, ulkoisia ärsykkeitä? Varsinkin epileptikon jonka isot kohtaukset nykyisellään aina ja poikkeuksetta aiheuttavat kulloinkin eri asteisen psykoosin. Ajattelen katkerasti, että Sadusta kidutuskouluttavat nyt sairaseläkkeelle joutuvaa floristia.
Minäkään en jaksa kohta tätä saatanaa vaikka terve olen. Mutta onko terveydestäni diagnoosia annettu? Voiko terveydestä antaa? Olenko minä terve? Tekeekö terve ihminen tällaisia ratkaisuja ahdingossaan kuten minä tein muuttamalla tänne umpiperälle Unimäkeen kaupungin ihmishyönteisille tarkoitetusta kolosta, jossa sentäs lapsillekin tarpeellinen olisi napinpainalluksella toteutettavissa?
Ostin Essolta valopetrolia, kirjakaupasta uusia kyniä ja leipomosta leipää. Pankkitili nollilla vaikka puoltaväliä kuuta vasta eletään.
9 kommenttia:
Missä kävit ostoksilla? Kun viimeksi kävin umpiperällä, niin oliko siellä muuta kuin baari ja linja-autopysäkki, josta kerran viikossa pääsi Kuopioon niin ettei tarvinnut Siilinjärvellä vaihtaa. Saas nähdä, liitetäänko Rautavaara muuhun Suomeen.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288668022155.html?ref=rss&cmp=isnl-210314
Kale
90-luvun alussa R.vaaran kirkonkylällä oli 2 ruokakauppaa toinen Jukola (S-kauppa), mutta se toinen, Elannon jälkeläinen (joka ennen vanhaan oli Raja Karjala) oli pienen hetken muun niminen (en muista minkä) ja ollut sen jälkeen Siwana tänne saakka.
Linjavuoroja kulki päivittäin Kuopioon, nyt ei taida mennä joka pv enää. Matkahuolto ja posti toimivat Siwassa.
Esso ja Tb olivat bensa- ja huoltoasemina. Nyt ei ole enää kuin St1 Torakorvella. Leipomo jatkaa edelleen ja tekee hyviä tuotteita.
Raskaskonekorjaamo on muuten toiminut aika kauan ja siellä taitaa töitäkin piisata jostain kumman syystä.
Kuntaan rakensivat hakevoimalan ja tietoliikenneverkoston sekä uudet, aika suuret vanhustenhoitotilat, mutta äkkitapaukset ja muu päivystys (mm kuolevien terminaalihoito) on sijoitettu Juankoskelle.
Asukkaita kunnassa oli tuolloin päälle 2000, nyt runsas 1600.
Sopisi vaikka Nallen muuttaa sinne, saisi syrjäseutuvähennykset sekä samannimiset lisät.
Kun aikoinaan oleskelin Jaalassa, joka ennen Kouvolan kaupunginosaksi muuttumistaan oli lähes totaalisen muuttotappion kokenut kesämökkikunta, oli kunnan edustavin rakennus vanhainkoti. Niin taitaa olla Rautavaarallakin. Olen vähän pähkäillyt, että minkä kaupungin osa Rautavaarastakin tulee, mutta aika sen näyttää, tulee rautavaaralaisista siilinjärveläisiä, nilsiäläisiä, juankoskelaisia, kuopiolaisia vai nurmeslaisia.
Kale
Jaalaan muutti Rautavaaralta viimeisiin työtehtäviinsä Väinö Mentu. Taidettiin joskus tätä aihetta käsitelläkin? Iitissä siinä vieressä on sen Oulunkylässä asuvan setäni, Heimon kesämökki ja olen siksi ne seudut muutamaan kertaan ajellut. Mukavaa seutua kesäisin kuten niin moni paikka maailmassa. Rautavaaralta Jaalantienvarteen on muuttanut myös Unimäkeläistä verta olevaa sukua. Se oli W:llä alkavaan, sotaisaan sukuun jonne se tyär meni, mutta nyt en muista pitemmälle. Ei ollut Walden, eikä Wallstein vaan..?
Rautavaarasta ei taida tulla minkään muun paikkakunnan jäsen kun se ei kelepaa kellekään iliman pakkoliitoksia. Ja sitä paitsi taitavat olla nekin viimeiset harjasniskat sellaista jankkiporukkaa, etteivät kaulimella uhatenkaan halua liittyä.
Jäljelle jäävät muutamat sadat asukkaat elävät kyllä ihan mukavasti metsienmyyntituloillaan jokusen maanviljelijäyrittäjän lisäksi.
Muutamat nuoremmat, jotka sinne jäävät, hoitavat sitten ne muutamat vanhuksetkin, ettei se nyt mikään kohtalon kysymys maailmassa liene.
Listastasi mahdollisista liitoskunnista on poisjääneet Sonkajärvi ja Varpaisjärvi, tai oikeammin Lapinlahti, sillä V.j liittyi siihen jo jokin aika sitten. Jos Sonkajärvi liittyy Iisalmeen jossakin vaiheessa, niin sitten voisi olla mahdollista Rautavaaran liimautua sen rypäksen kylkeen.
1600 luvulta siinä pitäjässä savut ovat nousseet, että ei se nyt mikään ikivanha kunta ole ja jos kuihtuu pois, niin sitten kuihtuu. Jonakin päivänä, jos maailma muuten pystyssä pysyy, jokaikinen kolkka tästä tähdestä on asutettu ihmisillä, mutta se ei, tähän astisista jäljistämme pääteltynä tule olemaan ainakaan minun toiveissani kärkisijoilla.
Huomasin tuon Iisalmi-kytkyn vasta kommentoituani. Ajattelen Rautavaarasta mieluusti ihan samaa kuin sinäkin. Jospa Sonkajärvi pläjäytetäänkin Kajaaniin. Onhan Rautavaarakin kuulunut Pohjois-Karjalaan. Sukevalla riittäisi vielä suota kuokittavaksi. Nyt siellä on ihan kohtuuhinnalla myynnissä sadantuhannen hehtaarin tontti rakennuksineen.
JK. Piti kirjoittamani neliön eikä hehtaarin.
Tuli muuten Jaalasta äkkiä mieleeni, että siellähän oli E. Paavolaisen kauppa. Etunimeä en tiedä, mutta Olavi Paavolaisen serkuksi sanoivat. Nyt on nuoremmat kaupanpitäjät ja kauppoja on kaksi, rautakauppa Jaalan keskustassa ja Kimolan kylässä elintarvike- ja maatalouskauppa.
Sukevallahan on se maatalousvankila kaupan, tarkoittanet sitä? Ei satojentuhansienhehtaarienkaan maakaupat ole ihme. UPM ainakin sellaisia kaupittelee.
Lähetä kommentti