Kurmoilan kainalolammella edelleen. Viime yö oli kylmä, vilunväristykset puistattivat ruppia kun koipia palelsi vaikka ne olivat untuvapussinperillä villasukilla verhottuina. Olisiko meinannut kuumetta? Nyt ei ainakaan ole sairasolo, en muuten munasillani makoilisi nurmella. On pikemminkin "koirasolo", naaraita vain näköpiirissä ei näy.
Kompassiin vilaisten tuuli tuhahtelee lännen suunnalla, eli järvenselältä. Aurinkokin kuumottaa välillä kuten kesällä kuuluu. Pesin koko garderopin sukkia ja kenkiä myöten. Hankasin oikein kunnolla laakean kiven päällä vaatekutjuihini mäntysuopaa ja huljuttelin järven kokoisessa saavissa moneen kertaan. Ovat taas vähän aikaa savun- ja hienhajuttomat. Pihlajanoksat painuivat aluksi märkien pyykkien painosta maahan saakka. Nyt takki ja pari paita alkavat ollakin kuivia sillä oksat ovat pian alkuperäisessä asennossaan. Huvittava näky.
Muutamien satojen metrien päähän leiripaikastani tuli uistimenvetäjiä raskaannäköisellä veneellä. Näytti siltä, että oli lapsiakin kyydissä. Ei niillä ollut moottoria, soutavat ja melovat. Samalta rantaleiriltä lähti myös pariskunta kanootintapaisella melomaan. Kun sytyttelin nuotiota ja rakentelin ruokaa, ne meloivat ensin kohti, mutta savujen tuprahtelun alettua, kääntyivät ja halkaisivat järvenselän pitkittäissuuntaan häipyen kaislikkoon. Samassa uistelijoiden leirirannaltakin alkoi nousta mahtavat nuotiosavut. Nyt soittaa jokin mankurauta siellä musiikkia. Paistavat lihaa sillä tuuli tuo hajut ja savut niemelleni.
Klo 18.45
Rupesi paiskomaan pisaroita. Harmajat pilvet eivät muutenkaan poutaa ennusta. Keräsin kuivat vaatteet kiivaasti suojaan ja sujahdin itsekin telttaan. Housujen vyön kiristin viimeiseen reikäänsä, eli on vissiin vähän laihduttu tälläkin reissulla. Järsin omenaa, se on viimeinen kolmesta jotka Veskelyksestä ostin. Olivatkos ne ukrainalaisia omppuja? Ei suinkaan vaan Unkarilaisia. Hungary se luki laatikon kyljessä.
Ropistelee jonkin verran. Taidan ottaa nokoset.
Kahdeksan jälkeen heräsin jurraavaan moottorin ääneen joka tuli polun suunnalta. Säikähdin vähän. Kiipesin katsomaan. Pikkuinen traktori jonka kuskipukilla istui pikkuinen mies, tulla jurrasi kumivene peräkärryssä keikkuen petäjien välistä. Näky oli kuin jostain lasten animaatioelokuvasta; hauska.
Minulla oli nuotiopuiden keko polulla ja potkin ne syrjään, että mies pääsee ajamaan rantaan. Menin kättelemään ja huitomaan asiani, mies huitoi takaisin. Zasaksi kurmoilalainen itsensä esitteli (Pieningällä tapaamani kanatarhuria oli Sasha). Autoin veneen veteen nostamisessa.
Zasa teki melontaretken lähivesiin, selasi verkot kahden puolen nientä. Katselin rannalta kun hän kurkotteli päästelemään muutamat kalansintit veneensä pohjalle. Jonkun verkon ala-ainaan oli tarttunut uppotukki. Sen Zasa hilasi vaivaa nähden rantaan. Menin avuksi ja kannoin märän ja helevetin painavan puunpötkylän nuotion luokse seuraavia polttelijoita varten kuivumaan. Sitten hilattiin vene takaisin traktorinkärryyn.
Zasa osasi yhtä paljon englanninsanoja kuin minäkin. Eli ei paljon mitään, mutta kun kädet, joilla huitoo, ovat tunteikkaat, niin kyllä maailman asiat selviävät.
Alan lisäksi tottua näihin "tullenmennen ja puheiden lomaankin" kättelysessioihin. Eivätkä ne aina tunnu länsimaisen tapaiselta smaltalkilta, välttämättömältä mielistelynosoitukselta kun kauppoja on tarkoitus tehdä. Tai kun pitää päästä äkkiä eroon vastaan tulleesta tutusta jolla ei rahaa kaupankäyntiin ole.
Nyt on hyvä ruveta nukkumaan kun tietää, että lähiseudulla asustaa ihan tavallisia ihmisiä tavallisine ajatuksineen paistamassa vaatimattomissa keittiöissään särkiä ja lahnanlinttejä.
2 kommenttia:
valto
minua hymyilyttää tuo tavallisen ihmisen käsite. kukapa ei tavallisesta ihmisestä tykkäisi. sinä ja minä nyt ainakin.
ja poliitikotkin ovat tavallisen ihmisen asialla. monet tahot väittävät haluavansa kuulla tavallisen ihmisen mielipiteen ennen tärkeiden päätösten tekoa.
tulevaisuudessa ei hankita hornetteja, rakenneta musiikkitaloja eikä irrota eu:sta ilman tavallisten ihmisten suostumusta.
ps. sinun tavallisuutesi on erittäin harvinaista.
meri
Meri
Tavallisesta ihmisestä on helppo tykätä kun se harvoin tykkäämisestä kieltäytyy. Ainakaan fb:ssa.
Omasta tavallisuudestani saatan olla itsekin samaa mieltä, mutta miksi sitten toisinaan tuntuu, etten olekaan?
Jos yhteiskunta (globaali maailma) kuvitellaan suureksi puuksi, niin poliitikot ovat "tavallisen" ihmisen ja suuren maailman kapitalismin kuoren välissä päätöksiä tehdessään. Jokainen tietää, kumman "ääni" voittaa aina kun ratkaisevia päätöksiä tehdään.
Helppo esimerkki siitä, missä tavallista ihmistä voidaan kuunnella, mutta ei uskoa ovat petoasiat. Niissä eivät tavallisen ihmisen äänet saisi voittaa, sillä siellä missä susista puhutaan, ei järki ja rationaalinen ajattelu asu kattojen alla.
Pedot ja niiden aiheuttamat tuhot (tapot) ovat perusteelliseti tilastoitua tietoa, mutta silti tavallinen ihminen ei osaa rinnastaa ajamaansa autoa suteen ja kysyä, kumpi niistä on suurempi tuholainen auto kuskeineen vai susi (autohan ei ilman ihmisen ohjausta tapa tai edes saastuta).
Esimerkkejä tavallisen ihmisen haitoista ja hyödyistä löytyy summattomasti. Selkeyden vuoksi tilastoihin ja oppaaksi jokaiseen kotiin ilmaiseksi jaettavaksi ne näin pitäisikin kategorioida kuten ihminen tekee kaikelle muullekin. Susille esimerkiksi.
Lähetä kommentti