sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Freud vuoteellani


Siihen hän tupsahti, maailmankuulu, miljardi kertaa siteerattu, kehuttu ja unohduksen hautaankin välillä sysitty psykoanalyytikko, vanha itävaltalainen juutalaisukko Sigismund Schlomo Freud! Aikaa varaamatta, kännykkään, sähköpostiin tai facebookiin viestiä jättämättä hän köntsähti työhuoneeni sängylle kirjahyllystä josta Sofi Oksasen "Puhdistusta" kaivelin.

Puhuivat vielä mennäviikolla niin paljon Sofista kaikkialla, että ajattelin kerrata jo kerran lukemaani, että jos vaikka joku kysyisi, niin osaisin jotain vastata. Luulen, että sanoisin kysyjille kuitenkin vain: "Sofi on kaunis, maanousemalta suojeltu, säilyy huoneenlämmössäkin kuin meetwursti. Mutta minulle riittää se, kun hän on kirjoittanut heistä, jotka vainotuiksi ovat joutuneet. Minulle riittää se, että hän on puolensa valinnut ja että se puoli ei ole voittajien puoli"

Nythän Sofin Tanska-kohusta on kaikki jo nyhdety irti, möly alkaa laantua eikä kukaan enää viikon päästä edes muista mistä olikaan puhe. Tälläkin hetkellä itsenäisyysihmisten mielet täyttyvät Linnan juhlista, josta riittää ensi viikon puoleenväliin saakka telineissä roikkuvia huutomerkkejä. Lie Sofikin sinne kutsuttu, ja varmaankin hänen kostyyminsa laittaa ruutujen äärillä vahtijat varpaitaan kipristelemään.

Vaan Sigismund Scohlomo Freud makailee nyt tuossa sängylläni. Nojaa tyynyyni koko 979 sivuisen elämänkertansa painolla. Häntä eivät suuret skandaalit aikanaan hirveästi retuuttaneet, mitä nyt Jungin kanssa peistä taittoi, mutta natsiryökäleitten vainojen ajat sitäkin enemmän alkoivat kolhia silloin jo iäkkääksi käynyttä miestä. Niitä tämä ihmismielen syväanalyysintekijä joutui vielä vähän ennen kuolemaansa karkuun lähtemään eikä hän kauaa enää jaksanut elääkään kun hän ystävänsä avustuksella luopui hengittämisen oikeudestaan.

Minäpä tässä kertailen muutamia sivuja Freudin elämästä, väliin sipaisen Sofin Puhdistusta ja Hitler-ruojakkeen elämänkertaakin on jäljellä vähän vajaa puolet. Sieltä ne sitten öisissä unissa kietoutuvat kummallisiksi tapahtumiksi eri aikakausilla eläneiden ihmisten sekamelskaksi. Unissani teen psykoanalyysiä Suomen syntymäpäivänä maamme lapsuudesta jota traumat vieläkin 92-vuotiaita helmojen alusia kaivelevat.

Alin valokuva on pirttimme seinällä olevasta taulusta, jonka on v. 1973 maalannut taiteilija R.Halmetoja. Löysin taulukankaan, joka oli siististi käärölle rullattu ja kangasnarulla kiinni solmittu, tämän talon remontin yhteydessä. Olen yrittänyt ottaa Halmetojasta selvää, mutta muuta en tiedä, kuin että hänellä on ollut näyttely Oulun työväenopistolla joulukuussa 1968 ja Oulunsalon kaupunki on hankkinut häneltä tauluja koulunseinälle ripustettavaksi.



5 kommenttia:

Iines kirjoitti...

Valto,

on sinulla sänkyseuraa! Ei taida nukkumisesta tulla mitään.

Freudin elämästä en muista lukeneeni - varma en ole, mutta hänen Unien tulkintansa ja muut persoonallisuudenhäiriöitä käsittelevät teoksensa saivat minut nuorena valtoihinsa. Nyt näkee teoksissa jo paikoin yksipuolista tulkintaa ja ihmettelee kaiken näkemistä seksuaalisuudesta kumpuavaksi, kun ihmisessä sentään on muitakin viettejä ja puolia kuin seksuaalisuus. Mutta mullistihan hän psykologian aikanaan.

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Iines, petikavereitapa hyvinkin: Freud, Hitler ja Sofi. Tuohon kun ottaisin vielä Stalinin, Leninin ja Picasson niin möykettä piisaisi, Kommunismin Mustan Kirjan vielä peitoksi.

Minua Freudissa on kiinnostanut hänen tutkimustensa tulos siitä, että kuinka paljon lapsuuden kokemukset ovat määräävimmässä asemassa lävitse ihmisen elämän. Tämä analyysi pitänee paikkansa, ja onhan se todettu myöhempienkin ihmismielen tonkijoiden huomanneen. Joskaan moisen tajuamiseen ei välttämättä tarvitse kenenkään lukea mitään, riittää kun on itse ollut lapsi, muistaa sen ja on kasvattanut muutamia.

Ehkä helpompi sanoiksi pukea jos edes vähän on teorioihinkin tutustunut.

Mutta kuten aina, ne jotka haluaisivat jäädä historiaan uuden keksijöinä, haluavat mitätöidä asiasta jo jotain lausuneiden tekemiset. Niinhän Freudinkin kohdalla on meinannut käydä.

Toki nyt kun tiedetään jo pään sisällä tapahtuvia prosesseja myös visuaalisen kuvantamisen keinoin, on syytä psykoanalyysillakin modernisoitua. Muistaisivat tutkijat kuitenkin, että telineet ovat aika tukevat joilla freudien ja jungien töitä jatkavat.

Tuosta seksuaalisuudesta kun mainitset, niin tietenkin se on miltei kaiken perusta ja voimakkain vaikutin tekemisiimme täällä. Ihminen ei edes viisautensa avulla kykene sen voimaa kumoamaan. Mutta sitten, kun kyky seksiin minkäänmoisella tasolla puuttuu, sen saattaakin korvata toisenlainen hulluus. Viittaan taas esimerkiksi tuhkamuna Hitlerin toimiin koska hänen elämänkertansa mietittävänäni tässä huoneessani nyt kyläilee. Hänhän oli täysin kykenemätön emotionaalisiin tunteisiin vastakkaista sukupuolta kohtaan. Naiset, Geli Raubal -sisarensa tytär-, ja Eva Braun olivat vain koristeita näyttämön laidalla jossa herra itse riehui.

Sukurutsainenhan hänen lähtökohtansa itsellään olikin ja jokin merkillinen vietti häntäkin sisarentyttärensä puoleen veti. Olisiko hän Gelin kanssa sitten sänkypuuhiin kyennyt, jää arvoitukseksi sekin. Ajattelen siksi, että jos Geli ei olisi ampunut itseään vaan alkanut "antamaan" enolleen oikein ahkerasti pimpsaa, niin olisiko sotahistoria Euroopassa toisenlainen?

Riku Riemu kirjoitti...

Kun en Freudista(kaan) mitään tiedä, enkä ymmärrä niin kommentoin vain: Se on äidin vika!

Avatar kirjoitti...

Hei, tai hoi hui, Valto!

Kirjoitat kuin novellia sänkykavereistasi, joista päällimmäisenä näyttäisi olevan Freud. Eivätpä ole toisetkaan mitään turhanhippuja.

Olen (minäkin) mainitsemiesi henkilöiden elämänkertoihin jossain määrin tutustunut, en kuitenkaan kovin laajasti. Minulle tuo Geli oli uusi tieto. Sen sijaan sen tiedän, että näitä mahdollisia käännekohtia olisi ollut Hitlerin elämässä muitakin. Esim. jos hän olisi päässyt taidekouluun, jonne haki, olisi se todennäköisesti voinut muuttaa historian suuntaa, tai jos hänen isänsä ei olisi antanut hänelle niin julmia selkäsaunoja, että hänen äitiäänkin hirvitti, voisi se olla jotain vaikuttanut.

Mitä Sofiin tulee, ei hän ole vielä ennättänyt maailmaa kaataa, mutta onhan hänellä mahdollisuuksia, eikä rahastakaan taida olla vielä ainakaan puute. Ja mekko oli kaunis kutsuilla lehdessä olleen kuvan mukaan, sopi hänelle hyvin runsaiden hiuslisäkkeiden seuraksi.

Freud taas pitää pintansa, vaikka yhteen aikaan oli melkein pannassa ja hänen teorioitaan kritisoitiin kovalla kädellä, mutta tilanne on rauhoittunut, ja kyllä hänet vielä tunnetaan. "Freudin mukaan..." alkaa moni lause.

Kiitos kirjoituksestasi (ja Gelistä; hän nyt alkoi minua kiinnostaa)!

"Ja kukas vauveli se siinä kehdossa köllöttää?
Sehän on pikku Adi, Hitlerin perheen poika!..."
alkaa Wislawa Szymborskan runo Aadolfista yhden suomennoksen mukaan. Ja siinä ihmetellään, mikähän tuostakin isona tulee ja uumoillaan tenoria oopperaan tai oikeustieteen tohtoria.

Ei tullutkaan tohtori eikä tenori.
Tuli (kansan)johtaja ja jonkinlainen inkvisiittori. Kansanharventaja.

Avatar kirjoitti...

Tuosta maalauksesta, josta on kuva, vielä sanoisin, että ei ole tuttu minullekaan tekijä, mutta ihan kelpo maalaus se on! Kauniit värit, jotka piristävät muuten ankeaksi kuvattua maisemaa. Siinä on jotain kainuulaista nälkämaan laulua, joka on laulettuna hieno ja urhoollisen jylhä.