maanantai 21. joulukuuta 2009

Remontti -osa 4


Pimiöiden keittiökalusteiden ja lattioiden sekä myös eteisen parkettien purkutyöt vievät Vekkulilta ja Tapsalta siivouksineen kaksi päivää. Joona tulee käymään.

-Kuulepa, Joona! Soetin sille vakuutusukolle ja se sano, että jos minä ottaisin näistä kosteusvaurioista kuvia  ja lähettäisin hänelle sähköpostilla, niin ajattelin delekoeja sulle sen homman. Tässä lastulevyn palasella on sen Jahnukaesen osoite. Kirjoita kuvajoukon nimeksi "Vesivahinko, Pimiä, Valkeanmäki". Laeta sitten muiksi kustannuksiksi siivoukset, purkujätteiden käsittelyt, ynnä harmit plus harmit and muut vitutukset.

-Tottakai voin ne laittaa menemään. Annat varmaankin kamerasi muistikortin lainaan illaksi?

-Tosson sano ruotsalaenen! Vuan elä sellaele kaekkia kuvia. Siellä kun suattaa eukkokin pyllistellä iliman hoosuja verannalla, en kaekkia kuvvauskohteita ennään muista, tälle kortille kun soppii yli seitsemänsattaa räpsäystä ja se on melekein täysi. En ole joutanut sitä muualle tallentelemaan. Muuten, onkos teillä paikkaa, jonne voisitte remontin ajaksi muuttaa? Tässä pölyssä ee elä kyllä russakatkaan kun myö roeskettaan, ja sitä paetsi kaikki vesisysteemit menee uusiksi, poelerista on varoventtiili nurin, vesimittarin hanat ovat hapettuneet jumiin eekä ies ä´älle vessaan piäse muuta kuin....

-Joojoojoo. Se ei ole ongelma. Meillä on kaupungissa tyhjillään oma yksiö jonka ostin eräältä perikunnalta viime kesänä. Me muutetaan sinne niin saatte tehdä hommanne niin kuin parhaaksi näette.

-Emäntä tietenkin voipi sillontällön käyvä tiällä siivoilemassa...

-Uskallankohan minä sitä tänne yksin päästää? Olit viimeksikin kertonut semmoisia juttuja, että nauroi vedet silmissä niitä kertoillessaan.

-Nonoo, ee myö sitä pahonpiellä, puhellaan vuan mukavia että tuntee olevansa olemassa.

-Sinä se tuolla kielelläsi lipsuttelet...

-"Kielelläsi lipsuttelet..", mistä tiijät, että lipsuttelen? Onko minun eukko juorunnut?

-Noh noh ja heh heh. Olet kyllä aivan mahdoton mies, mutta erikoistahan se vain minun korviini on. Hammaslääkärin ammatissa kaikki on niin steriiliä eikä kaksimielisiä uskalla edes ajatella työpaikalla. Saattaisi joutua käräjille kuin Ahonen Siilinjärvellä...

Jatketaan Pimiöiden remonttia. Väliseinävillat ja osa ulkoseinäeristeistäkin on imenyt kosteutta itseensä. Keittiön ja väliseinän toisella puolella olevan eteisen kuivatus vie oman aikansa ja niin kuin yleensä remonteissa ne tuppaavat laajentumaan.

Kirvesmiehen kännykkä soi.

-Hei! Riitta-Leena täällä.

-No hei kultaseni, soitithan sinä viimeinkin. Tietäisitpä, kuinka myö ollaan Tapsan kanssa ootettu että rimmautat...

-..mikä kulta minä sinulle, hihii... Sekoitat heti minun ajatukset...

-Niinkö? Ei kai siitä nyt seota tarvitse jos joku kullittelee ihmistä jota kaepaeloo?

-Nyt sinä Vekkuli herkiät. Minulla olisi semmoista asiaa, kun Joonan kanssa mietittiin tätä remonttiasiaa eteen päin, niin olisiko sinulla sitten sen vakuutusyhtiön korvaaman osuuden lisäksi aikaa tehdä myös kylppäriin sekä saunaan täysremppa? Laitettaisiin kaikki siellä uudeksi saunan tähtitaivasta myöten. Ja oikeastaan haluttaisiin tehdä nekin eteisen ja keittiönkalusteiden, seinien ja katon uusimiset kerralla selväksi.

-Sinäpä lukaisit minun ajatukseni kuin taululle olisin ne käynyt kirjoittamassa! Sanoen Tapsalle just päevällä, että nuo saniteetti- ja saunatilat kaepaisivat päevitystä nehin ja nyt oesi samoella pölyämisillä ne hyvä tehä rutasta .

-Se on kyllä mukava kuulla että ajattelit jo itsekin asiaa. Kuinka kauan remontti sitten kestäisi tämän vesivahinkokorjauksen kanssa yhteensä?

-Suatta varrautua kaikkinensa kahteen kuukauteen, viimesiä listoja voen käyvä lyömässä vielä kolomannenkin puolella. Ja jos ukkosi lähtee Thaimaahan lomailemaan, niin kolomas kuukausi jiiroon sinun kanssa yhessä niitä listoja...

-Voi herttinen aika sinun kanssasi! Aikataulu ei tuota vaikeuksia. Sopisitko sitten Joona kanssa käytännön järjestelyistä, tarviketilauksista, palkasta ja muusta. Minä käyn valitsemassa kaakelit ja klinkkerit kunhan ehdin. Saunaan panelit ja lauteetkin pitäisi ajatella, keittiön kalusteet.., huhuh.., alkaa heti stressaamaan. Sekin tuli mieleeni, että tarvitsetko apumiestä koko ajaksi?

-No apumieshän on ihan ehoton. Ja sittä putkimies ja sähkäri ovat tärkeitä miehulaisia tämmöisellä työmualla pistelehtimään. Annanko parin hyvän numerot joille kannattaa soettaa niissä merkeissä?

-Voitko lähettää heidän tietonsa sähköpostilla?

-Ilimanmuuta ja muut iliman! Myöpä tässä Tapsan kanssa jatketaan ryskämistä!

Jatkuu taas kun jatkuu.., eli hyvvee jatkoo jos ei oma piisaa...

6 kommenttia:

Riku Riemu kirjoitti...

Nyt, kun tämä neljäs osa ilmestyi,tajusin että itse laitoin lähes saman otsikon. Varmaan alitajuista.

Kirjoituksesi on suorastaan hienoa kirjallisuutta, mutta kun joudun käyttämään tätä Suomi-Savo sanakirjaa, niin olen vasta kolmannen osan loppupuolella...

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Kiitoksia vuan kirjallisista kehuista, Riku.

Savolaissuomalaissanakirja on kuin raivaussaha -ässien välissä ei tarvita viivoo! Eli yhtä heleppoo kuin läskisoosin muussin sekkaan sekoittaminen...

Heh heh!

Iines kirjoitti...

Kyllä sinä olet enemmän kuin sulkakynäilijä, Valto. Sinulla tarina juoksee juohevasti ja juuri niin kuin tavallisilla ihmisillä juttu kulkee. Nappaat paloja muuntamatta niitä, ja se juuri on näitten tekstien voima. On erivärisiä tilkkuja tai raitoja niin kuin räsymatossa, ja kaiken alla on se ihmisen tärkein viettielämä juuri niin kuin se on, ironisoimatta tai alleviivaamatta mitään. Hauskojahan nuo riettaudet ovat.

Valto, oikein lämpöistä joulua sinulle, ja nyrkinkokoisia lumihiutaleita aattoillaksi!

Avatar kirjoitti...

Minäkin kävin lukemassa, ja nuo työkalut näyttävät niin kotoiselta, kun niitä on meilläkin vaikka joka lähtöön. Tuntuu joskus, että onko ne kaikki tarpeellisia, mutta munmies ei pysty olemaan yhtään hetkeä joutilaana. Jos ei varsinaiset työt ota tulta, se tarttuu porakoneeseen tai talttaan tai mihin vaan, ja aina löytyy joku kohta, joka kaipaa korjausta.

Ja se tekee kaikkea aina mielellään, ihan kuin se nauttisi siitä. Siinä se eroaa kaikkein eniten minusta. Minua aina suututtaa, kun pitää tehdä jotain "järkevää" ja "tarpeellista".

Sinä voisit Valto Ensio vielä korostetusti lisätä myös tietoa, miten joku asia pitää tehdä, miten esim. "koolataan" ja mitä se tarkoittaa. On paljon ihmisiä, miehiäkin, jotka tekisivät, jos osaisivat, itse yhtä sun toista. Tästä voisi tulla lukijalle hyödyllinen opas, joka on kirjoitettu kaunokirjallisella tyylillä, mutta josta löytyisi samalla selkeitä neuvoja. Vai onko se liikaa vaadittu yhdeltä kirjalta? Minä en tiedä.
Kuvauksena tämä on hyvä.

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Iines, minä pidän kirjoittamisesta, kuten myös lukemisesta. Se on kuin eläisi toista elämää tämän "oikean" rinnalla. Kun oppisi vain tarpeeksi ennen viimeistä etappia.

Tänne tupruttelikin ihan mukavasti lumia, kevyesti pakkashiutaleilla, ei nyrkinkokoisina moukuroina eikä "mummoina helemat korvissa", mutta kun useampana päivänä sataa, niin kyllä niistäkin senttejä syntyy.

Jouluja olen jo sinulle, Iines toivotellutkin, mutta tässä ja nyt paiskaan Jouluterveisillä kaikkia muitakin lukijoitani, olkaatten hywiä.

Valto Ensio (Heikkinen) kirjoitti...

Avatar, olisi kyllä mukavaa touhua muistella kaikkea rakennuksilla oppimaansa aivan pieniä yksityiskohtia myöten, mutta se menisi sitten Kalle Päätalon tyyliksi ja saisin askarella sanan parissa tovin, ennen kuin puoletkaan olisi kerrottu.

Rakennustyömailla on niin paljon eri tarvikkeita, rakennusmateriaaleja-aineita, työkaluja, tyylejä rakentaa, rakenteiden nimityksiä; detaljia detaljin päälle, että niiden varaan voisi hyvinkin rakennella kokonaisen romaanitrilogian ja paljon ylikin.

Tuo "koolauskin", josta esimerkkinä mainitset, tehdään niin monella tapaa, moneen tarkoitukseen, että ihan hyvin voisi novellin kirjoittaa "koolinkimiehistä" eikä sittenkään kaikki seikat sopisi tarinaan mukaan. Mutta ehkä periaate kävisi oivaltavimmille selväksi?

Hyvä vihje kyllä sinulta Avatar, sillä voisihan sitä yrittää kirjoittaa lyhyempiä tarinoita vaikkapa omakotitalotyömaalta ja huviloiden rakentamisista.

Ehkä tässä "Remontissani" on jotain sen suuntaista alitajunta minun käskenyt tehdäkin vaikka "riähkiä" väliin laitankin...

Kiitos tähänastisista kommenteistasi ja omistakin kirjoituksistasi.