Remontti -osa 2

Täsmällinen ja huolellinen kirvesmies tekee aina työmaan päätyttyä, ja ennen uuden aloittamista tuhannet tutut askareet.

-Maurijaenen, pistäyvyppäs pihalle!

-Iskä, huusitko minua?

-Huusin. Tule kaveriksi jos kerkiit läksyiltäsi. Nostellaan tuo Hiace tyhjäksi työkaluista.  Peräkärrystäkin heivataan pöytäsirkkelit ja muut raskaammat tuohon pressun piälle nurmikolle niin suan huollettua nämä vehkeeni kun huomenna alakaa se Valakeenmäen remontti. Männöö tuas yöhön myöhään näetä puhistellessa ja sirkkelien teriä vaehellessa. Perkale kun tuo kompurahin jupruili koko viimesen viikon Turusen työmualla, oesiko nuissa paineensiätimissä jokin vusku...

-Joo, minä tulen. Ei minulla ole kuin matikan kokkeet ylihuomenna ja niissä kyllä pärjeen.

-Onko se äeti soetellu?

-Soitti joo just, kun pääsin koulusta.

-Oliko hyvin se Finlandiatalon seminaari menny?

-Oli se. Äitiä ihan nauratti se oma esiintymisensä kun se oli sujunut kuin tanssi.

-Vaekken minä suanu sen puhheeseen yhtään asianvierusteemaa kehitellä, kjeh kjeh...

-Asianvierusteemaa.., sitä se äiti aamulla sitten tarkoitti.

-Kuule poeka, mites ne tyttöhommat?

-Äh. Ei mitenkään. En minä semmosille jouda.

-Niille asioille aina täytyy joutaa. Se on heleppoo kuin kirkonkelloin soettaminen luvata.., no voehan vitteli! Saatana kun lipes sormet kahvasta. Perhanan perhana. Jalakapöyvälle putos mokoma.

-Annahan kun minä nostan sen piikkauskoneen..äh. Sehän painava, miksi sulla tämmöinen iso vehe on?

-Iso vehe.  Poeka poeka. Tarvii se vanahakin joskus jyystee.., ies betonin syrjee. Turuselle piti roilo piikata viemäriä varten eekä Jaskalla ollut pienempee laenata. Enhän minä monasti piikkailla tarvihe, muuta kun kotona joskus..

-Sinä sitä jaksat aina noita kaksimieleisä. Äitikin aina sanoo.

-Juu, äiti aina sanoo niin. Ja oikeessahan se äiti on. Ihteenikin joskus kyllästyttää nämä jutut kun ne kyyvissä hillautuu kottiinkin asti. Vuan kun sitä on ikäsä miesporukoissa pyörinyt niin kolome aihetta on varmaa, joista ei riitaa tule.., muuta kuin harjannostajaisissa joskus.

-Mitkä kolme?

-No. Ensiksi V ja toiseksi V ja kolmanneksi V.

-Siis Suomeksi?

-Vittu, Viina ja Vastamäet.

-Anteeksi vain poikani poloinen, mutta koska olet jo seitsemäntoista vee, niin sinun pitää tämmöiset isältäsi kuulla. Eikä se nyt niin vakavaa ole.

-Mutta miksi ne vastamäet?

-Heh saatana. Tartuit siihen, olet tullut issääsi. Vastamäet siksi, että enimmäkseen niitä myö kaekki tiällä nousemme koko ikämme. Ne toiset kaksi veetä ovat vakavia vain sitten, kun ne alkavat hallita miehen elämmee arkenakin. Vitsiä niihen ympärillä voepi sietee justiinsa ne kaheksan tuntia päevässä sen takia, ettei vastamäet ala nousta liian jyrkiksi. Vastamäet siksikin, koska muistan ikäni kun ukin sotakaveri, Kemppisen Jukka-vaenoo sano kun oekeen vastusti, että "Perkele! Meekäläesen eessä ee nouse pystyyn muut kuin vitut ja vastamäet!"


Seuraavana aamuna Valkeanmäessä.

-Huomenta, tiällä vielä tukkaa käherretään ja poria terotellaan päevän koetoksia varten.

-Kas huomenta. Tulit kuten olit jo eilenillalla vaimon kanssa sopinut.

-Tietenniin minä tulen, ja varsinnii silloin, kun tulemisistani suan vaemoihmisten kanssa sopia, heh heeh hee. Joonan kanssa sovitaan vaen ne hammasliäkärille suapumiset.

-Niiih, sinä se osaat tuota sanaa käyttää. Vaimon luvallapa juu. Kai minäkin jotain...

-Elä elä puutu vaimosi ja minun välisiin juttuihin...hee hee hee! Maksumiehenä vaen olet ja soettelet raatakaappaan kun jottaen tarvitaan. Ee vaeneskaan, en minä mikkään Simpauttaja ole, kunhan lämpimikseni partaani pärisytän. Piästään näen helepommin ite asiaan, eli kirvesmiehen elämisen ehtoon, palakkaan.

-Niin, paljonkos se kirvesmiehen tuntipalkka nykyään onkaan?

-Kuule, se on varmaankin sammaa luokkaa kuin hammasliäkärillä ja lukion opettajalla yhteesä.

-Nyt narraat?

-En ikänä. Kaheksantoesta euroo tunti, työkalukulut, matkat ja lomakorvaukset sekä muut luontaisevut, kuten esimerkiksi talon emännän kanssa rautakaupassa käynnit, niin niistäpä sitä viivan alle jottaen jiäpi...

-On se arvokas ammatti, on. Mutta minkäs teet, maksumies maksaa eikä kitise.

-Hyvä. Nyt ollaan se asia puitu ja koska tässä tappauksessa vakkuutusyhtiö on selekkää pönkittämässä, niin eiköstä se siltä osin helepottane niin sinua kuin verottajaakin jolle kymmenyksemme ilomiellä vuosittaen makselemme.

-Minun on kyllä nyt lähdettävä vastaanotolle. Ensimmäinen potilas tulee jo kahdeksaksi. Sovi vaimon kanssa käytännönjärjestelyistä...

-Kuule. Yksi asia vielä, se nuapurin nuori mies tulloo apurengikisi, se Hannu Taanilan poeka Tapsa. Tunnetko??

-Tunnen. Asiallinen poikahan se on, Joskus paikannut häneltä hampaitakin.

-Hyvä. Tapsa tulee tuossa yheksän korvilla kunhan on isänsä vienyt hoitopaikkaan. Sillä kun se isä...

-No niin, mutta minun on nyt mentävä. Hei vain ja työniloa.

Peremmällä talossa.

-Niin huomenta vain minunkin puolestani. Vekkuli se taas siellä laittoi Joonan posket punoittamaan. Älä väitä muuta, minä kuulin.

-Ei se salapuhetta ollutkaan. Minun puhheet suapi kuulla vaekka Kalottia myöten kaekki.., siitäpä juolahti mieleeni. Tetääkökö armon kaunisrouva opettaja, millä korkonimellä ne minua Rovaniemen työmualla nuorena timpurina paiskasivat?

-No millä?

-Kalottisonnin arvokkaalla titelillä, oe aekoja niitä. Lapin tytöt Muoniota ja Utsjokea myöten saevat tuta savolaesen rakkauven lähettilään  lämpimät ruttuutukset.., oijoi joi kun ihan pahhoo tekköö muistella!

-No jo! Kalottisonni! Hihi hii, tänään on sitten hauskaa tiedossa opettajainhuoneessa kunhan tämän kerron.


-Elähän mittään, kerropas niille työtovereillesi yksi tosi tarina tämän kirvesmiehen Lapin ajoilta.

-Noh. Kerrohan ensin minulle.

-Katohan kuule kun Suarenkylän humppapaekassa yks Muonion tyttö otti ja kävi hakemassa minua vaekka ei ollut naistentuntikaan. Sano vielä, että sen takia haki kun olin niin kuin eksynyt linnunpoikanen siellä miesjoukon takimmaisena. Siinä sitä humpallettiin se ilta ja sovittiin toesesta tanssi-illasta ja toesena iltana kolomanesta ja kolomantena iltana neljännestä jii än ee. Joka kerta suattelin sen luonnonlapsen Tupsun yläkerrassa olevalle ovelle ja kiännyin ujona miehenä omille teilleni. Sitten, kun tuli ehkä viijes tae kuuves kerta, niin se tyttö nous varpaelleen, vaekka ei olis tarvinnut kun oli muutenniin minua pitempi, ja lopsautti käet olokapäelleni ja lausakehti että: "Kuulehan sie Savon Sulttaani! Jos sie aiot lapintyttöjen kanssa milläsekhään alakaa niin potkase polovitaepheisiin ja nai äkkiä ennen ko mie toivun!"

-Hii hiih hii! Pissit mennee housuun, hihii hii! Miten minä tämmöisen jutun voin koululla kertoa, hii hiih hiiii...

Jatkuu tuas kunhan kirvesmies töeltään ehtii...