Anonyymeille muusia

Meidän täytyy pitää tuntokarvamme pörhöllään näiden internettiin tappouhkauksia ja solvauskampanjoita suorittamaan rantautuneiden anonyymijoukkojen suhteen. "Meillä" tarkoitan ihmisiä, joille demokratian elinehto on, että suurilla julistuksilla ilmoitettu ja omilla lainkohdillaan suojeltu itsensäilmaisun vapaus omana itsenään säilyisi ilman, että tarvitsee pelätä vainoamista, pahoinpitelyjä ja murhia.

Anonyymien lymyilijöiden vihakampanjat tarvitsevat vastakampanjoinnin.

Heidät on nypittävä kuin kirput samaan koriin ja osoitettava heille hylly, johon kuuluvat. On käytettävä samoja aseita heitä vastaan, mutta poikkeuksena se, että kampanjoi omalla nimellään. Halvennuksilla ladatut aseet, joita anonyymit kampanjoissaan käyttävät, ovat kuin kranaatit, joiden aikaviive on sen verran pitkä, että ne voi lähettää takaisin.

Muistakaamme, minkä vyöryn katuojien pohjilla ryömineen Hitlerin masinoimat joutoäijät saivat aikanaan alkuunsa aivan mitättömän suuruisella joukolla, mutta sitä suuremmin kipinöivällä juutalaisvihallaan josta kopioituna anonyymit nykyiset vihaihmiset ovat mallinsa hakeneet.

1900-luvun tappava ja yhteiskuntia rapauttava ajanjakso alkoi yhden nukkavierun kaljakuppila-agitaattorin palopuheista katkerasti hävityn ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Tämän "veitikan" sitkeällä, saman asian jankkaamisella aloitettu juutalaisvihamielisyys laajeni vähitellen polttaen lopulta koko Euroopan tuhka- ja raunioläjiksi.

Vankilatuomiot kiihottamisesta ja kapinoinnista laillisia hallituksia vastaan kuuluivat tuohon aikaan agitaattoreiden cv:n ehdottomiksi hommiinpääsy vaatimuksiksi. Kuten on nytkin.

Ian Kershaw kirjoittaa Hitleristä mm. näin: "Hän puki sanoiksi fobiat, ennakkoluulot ja katkeruuden taitavammin kuin kukaan muu. Olennaista ei niinkään ollut, mitä hän sanoi vaan miten hän sen sanoi."

Esimerkiksi historiansa siirtomaaisäntien verisesti lompsivissa saappaissa tallustelevassa Hollannissa Geert Wilders on kohta pääsemässä samaan tulokseen yhden kohteen vihassaan. Pian siellä saavat kannattajat mestarinsa kukitettua kunniakujaa pitkin valtiopäiville, ja jos ei käy kuten Itävallan Jörg Haiderille, tämä liehutukka kiihottaja tovereineen istuu kohta paikoilla joilla ei olla enää valjastettavana vaan valjastajana. Ja orjaruoska alkaa viuhua taas.

Tämän päivän anonyymit, joidenka sisuksien mustia sydämiä viha polttaa, on vielä lukumäärältään pikkiriikkinen, mutta se tarvitsee vain lietson, puhujan ja Johtajan jolla puhalletaan happea pelkoa porisevan muuripadan alla kyteviin liekkeihin.

Suomessamme joku peruslaidallinen anonyymia massaa halaji kalvakkaasta Jussi Halla-Ahosta johtajaansa, mutta ei hänessä "Mestaris"ainesta lopputappiin saakka ole. Välisytyke vain. Muualta tämmöisten, maanosia kattavan vihaliikehdinnän johtajat tulevat. Osastot tarvitsevat tietysti pomonsa ja siihen tämä valju kansalaisemme lienee kelvollinen niin kauaksi aikaa kuin joku katsoo tarpeelliseksi. Tulppien vaihdon aikaan vaihdetaan sitten myös puolan johdot.

Kun vihanpidon, tappouhkausten ja rasismin kohde on rajattu kuten Hitlerkin rajasi oman, juutalaisiin kohdistuneneen kampanjansa, niin mikäpä on veren vuodatusta haluavien toimiessa "Fuhreria kohti" nykyisinkään kuten elämänkerturi ja historioitsija Ian Kershaw asian ytimekkäästi ilmaisee. Vihan tunne pysyy, kohde vain vaihtuu kuin rakkauksiensa kanssa pujottelevalla casanovalla.

Muukalaisia meille kaikille vihata riittää kun niin annetaan aiheeksi ajatella. Minäkään en tunne tämän kotikatuni 50 talon asukkaista kuin muutamat, kaikki muut ovat muukalaisia.

Jos minä olisin vihaihmisiä, olisin otsikoinut tämänkin pikkukirjoitukseni uhkaavasti : "Anonyymeistä muusia!"

Lähden tästä retkelle Joensuuhun, viemään ahkeria maahanmuuttajaopiskelijoita kouluunsa josta he aivan varmasti aikanaan valmistuvat ammattiin ja ovat auttamassa tämän yhteiskunnan "jälleenrakentamisessa" taloudenpidon maailmanlaajuisten terroristien jäljiltä.