perjantai 20. elokuuta 2010

Mahdoton tehtävä 5

Kalervo Palsan hautamuistomerkki Palava pensas 6.8.2010 klo 18.31.

Siinä se on, Kalervo Palsan Palava pensas jossa riähkiä ajattelemaan kykeneväiset seurakuntalaiset jumal´pelossaan Fallosveistoksen muotoja näkevinään ovat.

Kittilän hautausmaalla muistomerkki täysstondiksessa edelleen seisovi vaikka sen sekä vainajan luineen olisivat pois halunneet roudattavan ja syntisäkeille varattuun pimeään paikkaan ne kivin keskiaikaisin menoin peitellä. Ei pieni Kittilä saa omia tätä poikkeavuuksien teloittamista tavalla tai toisella. Niin tekevät kaikki pienet ja ahdasmieliset kylät maailmalla. Mutta jos tätä lynkkausmielialaa ei yhteisöissä olisi, olisiko maailma parempi paikka?


Hurskaat Kallen haudan kohdalla päänsä poispäin kääntävät omien rakkaittensa haudoille kukkia kastelemaan saapuessaan. Mutta kenen haudalle onkaan polku niin tallattu, että erottuvi muista? Ketkä tähän Santiago de Compostellan vaihtoehdoksi vaeltavat? Mitä ajattelevatkaan eläväisten päät tämän haudan äärellä jonka muistomerkin jalustassa niin koruttomasti lukee PALSA? Ovatko he kaikki niitä laumasieluja joilla vain sensaatio saa mielen kihelmöimään? Ne, jotka omat perversionsa toisten kautta elävät?

Vai yksinäiset tulehentuijottelijatko tässä rukouksettomaan rukoukseen päänsä paljastavat? Ne, joilla elämä on yhtä kiusaa ja kiusauksia. Joita kiusaavat päänsisäiset demonit, alkoholipirut, poliisi ja paremmin elämänsä järjestäneet.

Tekevät tässä varmasti asennon myös kulttuuri-ihmiset, taiteen asiantuntijat ja sijoittajat. Ne, joista ei aina tiedä, ovatko he tosissaan vai liitelevätkö vain korppikotkina haaskalla.

"Paras taiteilija on kuollut taiteilija", siteerasi jonkun huulet hautajaispäivänä syksyllä 1987.

Ja näin ehkä olisi saarnannut Lars Leevi Kalervo Palsan hautajaisissa:

Niin meth Jumalan lapset, siunatut pyhäsä vedessä, käänsimmä elävästä taiteilijasta kauhistuksesta tutajavat päämme pois koska raamatusta olima niin oikeaksi tulkanhet.  Narikan nurkalla ristinmerkkejä tehimmä meth pyhistä pyhimmät lähimmäiset joidenka haarovälejä ei kiima kutkuta ja joidenkha mulkku vain tarpheentyöhön pysthyn nousee, ja vain silloin köyrimhän on valamhis kun ovulaathion aika naarhalla on. Herrale kiitos! Oi Herrale kiitos! Pyhänä ja arkena hän on oleva kanssamme, meille valituille hän korvansa kallistaa ja on oleva läsnä kun siunattua siementä vakohon kylvethän, kun kymmenettä lasta perheeshen alulle nussithan vaikka akka tuskasta luokilla kulukekhon. Oi Herra, oi Herra, kiitetty olokhon sinun antamasi taakat, nämä tuskat ja kivut ja vaivalla elämiseth!


Mutta ah Jeesukseen tet perkeleitten persheistä synnytetyt kalervo palsat! Tet surkeat tenusällit ja vistot huorimusten kanssa pethin menijät. Riivajaisten siemenen ovat isänne ja isienne isät aina kolomannesta polovesta äitienne kohtuihin kylvänhet ja nyt teth palsat niitäthe sitä sarkhaa päästä päähän jota ei halla pannut, mutta teth panitta. Sitä sarkhaa teth kurjat köyrittä vaikka Herra kolomasti kielsi! Ankara on oleva unohuksen jänkkä jonne teijät nyt poljethan, teth epäsikkiöt, koiran ulosteth ja poron kusemat! Te, joille ei Armon aurinko Kumputunturin takhaa enhän ikänhän nouse ja jolle rahkasammalheinen tukko turphan työnnethän jotta tämä syntinen suku lakkais, loppuis, eikä jänkkän poreveessä ennäänh heinäkenkhäänsä tulisi liottamhan!

Tämän kirjoituksen kiilaan tähän väliin viidenneksi postaukseksi polkupyöräretkestäni. Kaukosesta kun viimeiset parikymmenkilometriä polkaisin mietin kohdettani, mahdotonta tehtävääni kirjoittaa uudesta kulmasta taiteilijasta, josta niin paljon on jo sanottu ja kirjoitettu, että ihan hengästytti kun haudalle saavuin. Tämän, nyt siistityn version myös siinä välittömänä tuntemuksenani ylös kirjasin, mustakantiseeni tärisevin kourin raapustin, miljoonia itikoita silmiltä huitoen.

Kirjoitan tämän jälkeen vielä yhden blogikirjoituksen Meltaus-Kittilä väliltä niin ei jää aukkoa muistitietoihin.

8 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Aattelin Laestadiusta, kyllä, jossain vaiheessa, vaikka tuntuukin että jälkipolvet ovat tehneet profeetasta enemmän näköisensä.

Samasta profeetasta puhuttiin myös Mukan kohdalla. Mutta on sinulla ollut vauhti päällä ja päässäsi!

Valto-Ensio kirjoitti...

Ripsa, minulla on iso piä ja kierroksia riittää kunhan saan vauhtiin.

Olen joskus lueskellut Lestadiuksen saarnoja joita oli muistiin kirjoiteltu ja yritin Kittilän murteellisen kaavan, kuin myös Leevi Larsin muun, oman tulkintatyylinsä maun ihan omassa tekemässäni "muistopuhheessa" pitää. Satiirisesti siis.

Itse osaan esittää lapinäijää eräässä kuvaelmassani jota harjoittelin kotvan ja olen sillä naurattanut työtovereita työmailla ja harjakaisissa, mutta ei se tietenkään tismalleen oikein menen. Sitä paitsi se on vähän kuin tuon Jussin juttu josta tuossa alempana kerron, räikeitä kaksimielisyyksiä lauseesta toiseen.

Kuhmolainen Topi Mikkola, joka Rosa Liksomin kirjoituksia käyttää monologeissaan(esim. "Reitari"-esitykset), osaa kyllä "hoonpäältä" puhumisen ja hänen iltansa on todella pääsymaksunsa väärti.

Mutta on se vaikeaa.

Kirjoittaessani ajattelin erästä Sirkka-Jussia Kittilän Sirkasta, joka soitti kerran keskellä yötä (joskus monestikin peräjälkeen päissään) ja esittelemättä itseään tai mitenkään valmistelematta asiaansa alkoi laukoa uniseen korvaani: "Kuule sie Savon äijä! Perkhelekö ko mulla on menny koko ilta siinä, ko mie olen muistellu tässä Kyllikin vithua ronklatessa, että mikkäänh se pakteeri oli, joka vithun sillinhajun aiheuttaa? Sie sen kerran mulle sanhoit, mut en mie ennänh muista! Nyt pitäsi sitten saaha ne voithet sun muut Kyllikin vithun! Sie sannoit sen voithen nimenkhin! Ei täälä kukhan kohta elä, haishee meijhän kota saatana niiko olisimma sillitynnörin lattialle särkenhet!"

Tahallani ajan ajatukseni näille aalloille, joista minulla kyläkin on kokemusta, että löydän sitä, mitä etsin.

Nyt on rumien puhumiset sallittua tässä blogissa.

Ripsa kirjoitti...

Oliks tuo ruman puhumista?

Muistan itse naureskelleeni, kun Laxnessin Salka Valkassa oli kohtaus jossa kalastajakylän tyttären äiti saapui paikalle silliltä tuoksahdellen ja tytär tiesi mistä on kyse.

Juttuhan oli hauska, siis tuo sinun ja siis Sirkka-Jussin soitto yöllä. Ehkä Laxness ei tuntenut bakteereita tai muita pieneliöitä?

Valto-Ensio kirjoitti...

Ripsa, Laxnessin Suomen vierailusta 1956 lyhyt pätkä Ylen arkistossa:

http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=23&t=116&a=2086

Niin, enhän minä puhu silloin rumia jos siteeraan jonkun toisen puheita. Olen vain ylöskirjaaja. Eikähän Jussin puhe rumaa ollut, ällistyttävän suorasukaista vain.

Koko ajanpahan me, syystä tai toisesta kielenkäyttöä vahdimme, niin omaammekin kuin toisten.

Se, jos "rumalla" sanalla ei ole merkitystä vaan sitä hoetaan joka toiseksi interjektioksi puheessa, vasta tekee sanasta ruman. "Vittu ku vittu se vittu otti vittu mua vittu päähän..." lienee synkin esimerkki kielenköyhyydestä jonka olen aivan lähipäivinä kuullut. Eikä ollut edes mikään 15 v vaan varmasti yli 20 v joka tuota hoki Anttilan edessä toiselle.

Kirjoittaja ei saisi kielenkäyttöään vahtia, sen olen ymmärtänyt ja pitäisi unohtaa kaikki ne sievistelijät jotka mahdollisesti tietää kirjoituksiaan lukevan. Mitäpä heistä välittämään. Helpompi heidän on lakata lukemasta kuin minun ilmaisemasta itseäni ja kokemusperäistä maailmaani.

Jos joskus haluaisin kirjoittaa vaikkapa joltakin rakennustyömaalta novelleja taukotupakeskusteluineen, niin ei ne mitään iltasatujuttuja sisältäisi. Sieltä löytyisi myös poikkileikkaus suomalaisen työväestön mielipiteistä niin maahanmuuttajiin kuin mustalaisiinkin. Rasismin alhaisimmat kertosäkeet voisi kirjoittaa siltään jonkun läpitunkemattoman mustavalkoisesti ajattelevan, maailmaa ymmärtämättömän repliikeiksi. Ne ne vasta ovatkin rumia sanoja sillä niiden kaikupohjaksi väistämättä mieltää antisemitismin ja alppikenkien metallisen marssitahdin.

Se sijaan politiikan puhuminen vakavassa mielessä on miltei kriminalisoitu työmailla. Avoin palkkapolitiikankin puhuminen on kuin astuisi toisen varpaille vaikka yhteisistä töistä ja siitä saadusta palkasta onkin kyse. Työmailla vallitsee uskomaton salailun ilmapiiri nykyisin nimenomaan sen kysymyksen edessä, mitä mieltä todella asioista olet.

Kukaan enää uskalla juuri kuin mölähdellä typeriä jonkun yksittäisen poliitikon kömmähdyksistä. Kuin olisivat juuri lukeneet viimeisimmän lööpin R-kioskien ovilta.

Ehkä kansa on oikeasti raukistumaan päin? (=raukkamaistumaan)

Kun katsoo anonyymien valtavaa virtaa nettikeskusteluissa, niin ei edes nimettömyyden suoma "turva" näytä tuovan pohdiskelevaa ja silti oman mielipiten suoraan sanomisen selkärankaa niihin. Päin vastoin anonyymit käyvät suoraansanojien kimppuun vaikka kategorisesti itsekin kuuluisivat samaan yhteiskuntaluokkaan.

Tämä on mennyt kummalliseksi koko maailma vaikka tieto itse on sormennäpäyttämän päässä jokaisesta.

Anonyymi kirjoitti...

ripsa, valto

lappi - eksoottinen ja outo maa. kirjallisuudessakin sille on asetettu omat sääntönsä ja tavoitteensa. tosiasiassa pohjoisessa kirjoitetaan samasta jakamattomasta maailmasta etelän kanssa. se, mikä maistuu porolta, on vain todellisuuden nyansseja lukijoilleen.

timo. k. mukka lähti liikkeelle taustasta, joka silloisen osallistuvan sivistyneistösukupolven silmissä näytti täydelliseltä tyhjiöltä. silti hän yksin kykeni kymmenen vuotta valaisemaan lapin kirjallista maisemaa. juuri mukan kirjailijanhahmo näytti todistavan, että eksoottisten erityisolojen ja luonnonlahjakkuuden yhteentörmäyksestä syntyy jotakin hyvin poikkeuksellista. matka pellon orajärven kylästä suomalaiseen kansalliskirjallisuuteen on sittenkin mahdollinen.

kun mukka 1973 kuoli, pohjoiseen kirjallisuuteen tuli paljon tyhjää tilaa. sitä ruvettiin voimalla täyttämään. tämä tapahtui kahdella tapaa. pohjoisessa asuvia esikoiskirjailijoita tuli julkisuuteen etelän kustantamojen kautta. lisäksi lappiin ja koko pohjoiseen suomeen vyöryi ennennäkemätön joukko omakustanteita.

innostuksen aikaa ei kestänyt montakaan vuotta. kirjoittajien keskinäinen yhteistoiminta ei osoittautunut riittävän pitkäjänteiseksi, ja vintinrappusissa makaavat runovihkoset masensivat omakustantajan korkeimmat haaveet.

tämän päivän näkökulmasta voidaan jo rauhallisesti todeta, että omakustanteita ja pienkustanteita vaivasi innottomuuttakin pahempi tauti: kirjoittamisen heikko taso. tuomio ei ole mikään yllätys. kirjallisen eliitin notkeakieliset pojat ilmoittivat heti kielteisen arvionsa. 70-luvun pohjoisista kustanteista ei siis tullut 'kustannuspoliittista vaihtoehtoa'.

mukan lumen pelko (1970 ) ja kyyhky ja unikko ( 19970 ) luettiin loppuun ja tyhjiötä täytettiin. oiva arvola, matti jama, rakel liehu, helinä siikala mirjam kälkäjä ja pentti ruonaniemi. kuusi nimeä, mutta ei enempää.

tähän mennessä lapin kuvaajien kerma oli jo kuorittu. erno paasilinnan ensimmäinen lapin kirjallisuuden antologia tunturit puhuvat ( 1963 ) päättyi annikki kariniemeen. toinen antologia lapin rajoilta ( 1973 ) päättyi mukkaan.

mutta sitten on tämä palsa! kirsikkana kakussa! huiminta mitä on!

Valto-Ensio kirjoitti...

Meri, mitäpä kommenttiisi on lisääminen?

Ehkä tuota Lapin eksotiikka voisi kielellä pyöritellä lisää kysymällä vaikka, että mistä se eksoottinen kuva muualla asuville on syntynyt?

Maisemamaalareidenko toimesta kun ovat pykänneet ruskanhohtoisia, taivasta hipovia ja lumen rajaamia taulujaan? Vai valokuvaajien, jotka kameroitaan räpsien ja hihkuen ihastuksissaan ovat sata vuotta, ylikin, kuvanneet vain sitä mikä silmin kauniilta näyttää?

Postikortintekijöilläkin voi olla vaikutuksensa, sillä ne kuvat jos mitkä ovat aina valehdelleet, mutta koska niitä on miljoonittain maailmalle lähetetty, niiden valheviesti on alkanut pitää totuuskotaa monissa päissä.

Sitten tulevat Mukka ja Palsa ja yrittävät kertoa myös pinnanalaisesta maailmasta, siitä rujoudesta joka kaamoksessa väijyy, mutta heidät teilataan ensikättelyssä ja vain aika auttaa ymmärtämään, että eivät he väärässä olleet.

Pohtia todella täytyy sitäkin, miksi Pohjoisesta ei todellakaan ole kuulunut enää kirjallisesti kuin vaimeita huudahduksia?

Nyt, kun turismi ja kaivosteollisuus murtavat jänkää ja tunturinkupeita konein, räjähdysainein, moottorikelkoin ja mönkijöin, rakentajat ja turistit roskaavat ja saastuttavat maisemat, hilluvat pöljinä päissään tuntureiden kainaloihin kasvatetuissa kaupungeissa, niin luulisi ristiriitaa olevan kuvata asti.

Mutta kun ne tuovat myös leivän pöytään... viis siitä, että luonto köyhtyy, kalavedet ryövätään tyhjiksi tai niitä ei osata hyödyntää paikallisin voimin jne.

Itsemurhaluvut ovat edelleen kuitenkin myös Lapin alueen tosisasia joten ahdistus, missä se muualla on kuin pinnan alla? Monen nuoren kujasen päässä odottaa naru, kuten Palsa omasta kujanjuoksustaan niin usein muistutti.

Riku Riemu kirjoitti...

Kittilän hautausmaa ei näytä yhtä hyvin hoidetulta kuin aikaisempi, oliko se Lieksan. Ei silti, tarvitseeko niillä aina olla se hyvin hoidettu rai-ruohikko.

Mielelläni näitä luen, myös ylläolevia kommentteja, kun itse en erityisen hyvin Palsan tai Mukan vaiheita tunne.

Ja matkailusta. - Miten paljon enemmän tuollaisesta kulttuuripyöräilystä saakaan, kuin esimerkiksi bussikuljetuksista Tuurin kyläkaupaan gummisaappaita ja tuulipukuja ostamaan - ohessa vilkaisu sinne palatsin suuntaan: tuolla se isojen otsikoiden pöljäkustaa asuu!

Mukka ja Palsa elävät, kun vielä on ihmisiä, jotka heidän tuotoksiaan lukevat, heitä itseänsäkin muistelevat.

Valto-Ensio kirjoitti...

Riku, Kittilä on sen verran jo Pohjoista, ettei siellä kannata paljon hautausmaiden nurmikoihin satsata. Siellä on parempi, kun annetaan kuntan kasvaa varpua, mustikkaa, puolukkaa, sammalta. Joinakin kesinä saattaisi hyvinkin onnistua istutukset, mutta jo toisena kesänä, kun lunta ja hallaa tulee heinäkuun alussa, niin hallelujaa kaikki... Mun vaimo oli puutarhurina Hullu Poro-Päivikille Levillä ja oli se työ, että sai joitain istutuksia onnistumaan. Pohjoista kestävien lajikkeiden löytyminenkin kun oli kovan työn takana. Ja sitten tuli porotokka, nyhtivät turpaansa parhaat päältä ja kävivät ruokalevoille loppujen päälle...

Ehkä kukkiakaan eivät pohjoisen ihmiset omaistensa haudoille niin uutteraan tuo kuin jossakin muualla. Joku SRK:n työtekijä käy silloin tällöin vähän siivoamassa ja lakaisee käytävät enimmistä pärröistä.

Kun tulisi laitettua tuonne kuvablogiin kuvia eri hautausmailta, niin voisi vähän vertailla... se voisikin olla ihan hyvä itis? Joutaisi vain penkomaan kun kuvia on niin tuhottomasti.