Äetin päiväkirjasta 4

2.6.1958

Kesästä ensihaisut. Mustalaiset ajoivat kolmella hevosvankkurilla jossa yhdessä oli rättikatos Tikkasenpurolta päin. Pysähtyivät tässä muutamiksi tunneiksi ja jatkoivat sitten Kyntöläisen suuntaan. Sanoi vanhin, että Pielavedelle juhannukseen mennessä taivaltavat ja loppukesäksi Pihtiputaalle, eikä tietoa minne talaveksi. Samat mustalaiset on käyneet ennenkin. Anun ja Marin tässä elellessä vaikka kuinka monesti. Tuo tie on ennen ollut yleinen poloku Iisalmesta Palonurmeen ja Nilsiään. Vanhin kyseli, mitä Ananiakselle kuuluu. Sanoin sen kunnalliskoilla olevaksi, ja Marihan on jo aikoja kuollut. Kärryistä levisi penakoihen lauma kartanolle kun vankkurit pysähtyivät, vaan asettuivat kun vanhus kajahti omalla kielellään niille. Eivät erikseen kerjänneet. Keitin kuitenkin muuripaan kiveyksellä nuotiokahvit isossa kattilassa. Maijon ja sokerin kanssa tarjosin. Ahvenkukkoa oli puolikas ja se syötiin porukalla pois. Vettähin saivat alumiinitonkkansa täyteen ja pesivät astioitaan saunalla. Mustalaismuori kertuushameessaan ja kirjavassa huivissaan ennusti. Otti käestä ja toisella paino mahakumparetta. Sano, jotta sieltä se vasta elävä on tulossa, mutta saunassa hiän ei synny. Kysyin, että missäs muualla jos ei siellä, niin se sano näkevänsä valakeita, lämpimiä huoneita matkojen piässä täältä ja osoitti itään. Yksi mustalaispoika oli nukahtanut heinänrippeisiin navettalatoon ja sontinut housuunsa. Pestiin saunalla se ja annoin Johanneksen kuluneet, van muuten puhtaat alusvaatteet sille. Oli poika iloissaan, ja sen äiti. Ennen oli sanonta, että hyvä antaa vähästään, mutta paha ei paljostaankaan. Lienenkö nyt sitten miten hyvä?

7.6.1958

Allanille tuli möykäröintikohtaus kun Tauno kotiutui ja rupesi humalassa seinänvarjoon nukkumaan. Hoki kinaleuka, että isä kuoloo, isä kuoloo ja piti melkein köysiin panna poika. Rauhottu kun laitoin viltin ja tyynyn isän viereen nurmikolla ja asetin siihen pötkölleen. Rätin pani suuhunsa ja nukahti. Kahtelin pitkään, että siinä kaks yhtä avutonta mualimanlasta korsoo pahoja uniaan poes. Panin sitten saunan lämpiämään ja kun heräsivät, komensin Taunon poikien kanssa lauteille. Oli hiljasta miestä kun hyvän humalan nukku pois eikä uuteen nousuun salakussa pulloja ollutkaan. Mulukasi minua, van mitäs mahto. Suapi huomenna otran kylyvee navetantauslänttiin, tulis ees vähän siementä kanoille. Lehmät ja vasikat on kulukenu Ulukinniityllä ja pitkin ahoja. Enempiä joikumatihan nuo iltalypsylle polokujaan tulevat. On kuulunut huhuja, että ulukomehtälaitumet kielletään…

9.6.1958

Uatun syntymäpäivä. Täytti viisikymmentäviisi. Käytiin mummilassa koko porukalla ja mummolla oli makkeeta pöytä notkollaan. Sielloli porukkaa muutenkin. Kannoin tuohikontissa Kustaan. Villelänrinteessä oli kyy keskellä polkua. Penskat pelekäsivät vaikka heti se varvikkoon sujahti kun meijät älysi. Potut sain kivikkopeltoon vaikka sivuihin koski. Tarjan komensin itupottuja vaolle asettelemaan, Johanneskin yritti, van eihän siitä... Lapiolla ja kuokalla kopersin urat. Porkkanat ja lantut laitoin jo muutama päivä sitten. Herneitä ja sipulia istutin. Nauriinsiemenet suapi Uatu laittaa kaskeensa, se ossaa sen homman. Sieltä saahaan sitten syksyllä. Muutamia kukkia jo penkeissä on kun säilysivät nuilta pikkukaivelijoilta. Tauno lähti aamulla aikaseen kävellen kirkolle. Sanoi, että lopuillaan on urakka Rautalammilla ja sitten tekasevat Oskarin ja Samulin kanssa yhen talon Nilsiään ja toinen porukka alottaa Kaavilla koulunpohjalla. Siellä mennee ens talavi ja vaikka matka lyhenee, niin ei ihan lähelä ole sekään. Etteipä uutta penakkaa ole liekuttelemassa… 

10.6.1958

Juhanilassa ovat varppeillaan, kun ratiossa ja lehissä on ollut sotavankiasiaa. Minä kyllä käsitin, että kaikki on jo aikoja sitten palautettu. Niiltä se Otto hävisi Viipurin lähellä. Tauno kyllä on ollut sitä mieltä, ettei siltä suarelta kukaan elossa selvinny, vankeja eivät ottaneet. Toivoahan silti saapi. Ei kai tässä meijänkään elämässä muuten mieltä olisi.

19.6.1958

Torstaiksi kääntyi keskiyön ylite. Valavon kun koskee piähän ja mahhaan. Sormetkin niin pykineet, ettei aamulla lypsylle meinaa kuontua. Kuusenpihka vähän helepottaa, ja jos horsmanmaitoa olisi. Ulukona täysi kesä, ylihuomenna juhannus. Kellomäen pihkapuun parkkoojat kulkivat ohite eilen. Lie loppuneet savotat, uitot nyt ainahin. Ei kuulemma puu muutenkaan kule kun on se lama.

23.6.1958

Juhannus oli ja meni. Tauno vain vähän ryyppäsi, kävi Villelässä letustamassa Einarin kanssa kun muita kavereita ei ollut. Sitten se intoutui keväällä parkattuihin heinäseipäisiin kairaamaan tapinreiät. Koko läjän kai se valmiiksi sai. Tapitkin vuoli. Kohtahan sinne Luikkolahelle on niitä pajukoita lähettävä niittelemään, ja tästähin mitä kivien välistä suapi ja mitä eivät vasikat ole nyhtäneet turpaansa. Aiko se viikon olla heinälomalla Taunohin. Kustaa on virkistynyt, näyttää siltä, että se kävelemään oppii vielä tämän kesän nimiin. Perttulan hakupaperista ei ole puhuttu mittään, eikä Lastenlinnan sykiatrilla käynnistä vaikka sieltä tuli kutsu postissa. Ei tässä jaksa, ei jouva.

28.6.1958

Taunokin paikalla kun on lauantai. Korsoo tuossa että hirret tärisee. Minä en sua nukutuksi kun on niin kippeet kylet ja mahanpohja. Tauno kiipesi katon paikkuuseen päivällä kun tuohia oli tuuli käännelly. Aika laho se alakaa olla muutenkin. Valutti toissapäiväsen satteen aikana ruskeaa vettä keskelle lattiaa ja piipunjuuresta. Tuohia piti käyvä Kymin metästä kiskomassa paikoiksi. On se tämähin elämää. Muualla jo alakavat olla pois maakupista ja tämmösistä mökinrähjistä, van myö ei. Tämähin vielä kymmenen vuotta sitten oli Anulla ja Marilla savutupana. Kun myö asetuttiin tähän, niin Tauno ja Oskari muurasivat tuon uunin ja hellan. Louhivat kivet jostain Unipuron vierestä ja loput mistä lie. Seinissä on pahvia ja halteksia, mutta kyllä sieltä viisikymmentävuotiset savupirtin hajut toisinaan nenään tunkevat. Nähtiin tänään muakotka kun se liihotteli matalalla ylite.