maanantai 23. syyskuuta 2013

Epäilys


Pitäisikö kansanedustajalta, joka haluaa evätä sotien lapsiuhreilta turvapaikan ottaa yhteiskunnan toimesta omat lapset huostaan perustellen toimenpidettä esimerkiksi YK:n lapsen oikeuksien julistuksen periaatekohdilla numerot 8 ja 10?

Sellainen isä, joka kykenee vieläpä parlamentaarikon vaikutusmahdollisuuksineen ensisijaisesti pohtimaan ääneen ja silminnähden tosissaan vain mahdollisia tulevaisuuden lähiömellakoita nyt katastrofia pakenevien, hätää kärsivien lasten kyynelsilmien edessä, on kykenevä myös tarkoituksellisesti manipuloimaan omia lapsiaan samanlaiseen, kyyniseen ja vain omaa etua tavoittelevaan ajatteluun.

Tällaisella kasvatuksella tuloksena tulee suuremmalla todennäköisyydellä olemaan syrjintään ja pelkästään omaneduntavoitteluun pyrkivien yhteiskuntamalli. Sellainen yhteiskunta toimii myös otollisena kasvualustana mellakoihin valmiiksi orientoituville nuorukaisille kuin koskaan todellisen hädän kokeneiden rakentamana joille vain rauha ja sopu ihmisten välillä voi olla suurinta, mitä elämässään uneksivat.

http://www.unicef.fi/lapsen_oikeuksien_julistus

(Valokuva liittyy lasteni etukäteen suunnittelemattomaan, mutta elämän eteen tuomaan, toimivaan kansainvälisyyskasvatukseen kotonani.)

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

valto

voisin soveltaa jussiin yhtä vanhaa suomalaista sananlaskua: joka aukoo päätä, ansaitsee auotun pään takaisin. joten täältä pesee:

yritän elää kukkikoon joka kukka -periaatteen mukaan, mutta mitä enemmän ikää kertyy, sitä suurempaa inhoa tuottaa perussuomalaisten puoluesaaste. en voi sille mitään. se kuvottaa minua, eikä vain satunnaisine möläyksineen vaan kaikkine ideologioineen ja kuvastoineen erityisesti.

mutta ihmisluonto on sellainen, että kun oikotiet ovat olemassa, se käyttää niitä, enkä etenkään tässä tapauksessa sitä ihmettele. sillä oikotiehän tämä jussin viimeisin ajatus on. mutta jussi onkin vankasti yhden asian edustaja. hänen mielestään monikulttuurisuus ei ole rikkautta, vaan tulee hyvinvointivaltiolle liian kalliiksi.

kulttuurien ja kansojen sekoittumisen hyväksymistä ja puoltamista pidetään yleensä yksiselitteisesti sivistyksen ja tasapainoisuuden ehtona. opetusministeriön työryhmä laati parikymmentä vuotta sitten jonkinlaisen sivistyksellisten perusoikeuksien strategian. yhtenä kohtana oli monikulttuurisuus: että suomi siirtyy monokulttuurista monikulttuurisuuteen. tuntuu höhlältä että me näköjään vielä edelleenkin tarvitsemme näitä työryhmiä kertomaan meille, että muualta tulleita pitää kohdella kuten ihmisiä kohdellaan, ystävällisesti.

mutta sitten on tämä toinen joukko: ihmiset, jotka vastustavat ulkomaalaistulvaa tunnepohjalta, ja se on ymmärrettävää, koska meidät ihmiset on rakennettu pelkäämään vieraita kansoja ja kulttuureja. siksi tämä joukko ei halua suomeen lisää siirtolaisia, eikä sallisi pakolaismassojen liikkumista paikasta toiseen. heidän mielestään käyttämättömiä reservejä pakolaisten auttamiseksi ei enää ole ja loput suomen niemen biodiversiteetista osaamme tuhota takuuvarmasti ominkin voimin.

näihin toisiin totuttelussa eivät paljon auta kampanjat, joiden maailmaasyleilevät kuvat valko- ja mustaihoisten ystävyydestä tuntuvat aina myös vähän syyttävän: te härmän törpöt ette ole vieläkään oppineet, siksi näitä julisteita tarvitaan. me tarvitsemme eläviä, käveleviä, näkyviä esimerkkejä. haavistoja ja niinistöjä ja tuomiojia, jotka osallistuvat mielenosoituksiin rasismia vastaan. ja muita valtakunnan päättäjiä, jotka maistelevat omituisia ruokia ja tanssivat neekeritansseja.

mutta utopioitahan nämä vain ovat, sillä emmehän me osaa sietää edes toistemme elämäntapaerilaisuutta - vaikkapa toimeentulotuella sinnittelevän yksinhuoltajan ja hyvää palkkaa nostavan insinöörin välillä. siis ihmistä, joka haisee, kuulostaa ja näyttää täysin toiselta.

t. meri

Valto Ensio kirjoitti...

Meri

Sanasi sattuvat oikeille paikoilleen jälleen.

Kuuntelin äsken loppuosan Pertti Salolaisen ja Jussi Halla-ahon keskustelusta Radio Suomen Ajantasalta. Kallistun jo järkisyistä Salolaisen kannalle vaikka sympatiseeraan häntä muutenkin puoluekannasta riippumatta.

Halla-aho junkutti vain liturgiaansa Ruotsin antamasta "lähiömellakkamallista" (Malmö) ja kuinka se tulee olemaan myös meidän mallimme kunhan...

Silti Ruotsi myös kielteisiä pakolaisasioissa kokeneena lupaa ottaa jopa 15-tuhatta syyrialaista apunsa piiriin kun taas Suomi, jolla juurikaan ei ole lähiömellakoista, paitsi uusnatsien järjestämistä, kokemusta, uskaltaa luvata samaa vain noin 300 syyrialaiselle.

Epäsuhta on aika valtava siihen nähden, kuinka suureksi Halla-aho lakeijoineen kitaansa siitä levittelee ja kuinka kylmännuivasti hädässä oleviin osaa suhtautua.

Kyllä tällaiselta mieheltä pitäisi kasvatusvastuu omiinkin lapsiin nähden ehdottomasti ottaa kontrollin alle.

Mutta kuten sanot, tämmöisiä me ollaan, tai sellaisiksi tullaan kun jokin yksisilmäinen agenda hoitaaksemme otetaan.

Mietin silti sitäkin, että kontrasti on aika melkoinen kun ajattelee vaikka kokoomukselaisen Salolaisen linjaa ja kun tiedetään, kuinka kovaa linjaa sen puolueen ideologia on aina ajanut. Tulee siis mieleen, että ei kaikki toivo ole suinkaan mennyt.

Salolaisestahan voi sanoa, että hän on enempi vihreäkin luontoarvojensa suhteen kuin yksikään "virallinen" vihreä tässä valtakunnassa.

Anonyymi kirjoitti...

valto

koomukseen suhtaudutaan usein kielteisesti, ja minä aivan etunenässä myönnän olevani tämän koulukunnan jääräpäisiä kannattajia. koska se, että kokoomus ilmoittaa olevansa suomen toivo, ei tietenkään tarkoita sitä, että se olisi oikeasti mitään sellaista. se tarkoittaa sitä, että ne haluavat massat äänestämään itseään jotta ne voisivat jatkaa hyvinvointiyhteiskunnan rippeiden järjestelmällistä alasajoa ja tuottaa rahaa muutamalle harvalle suuryritykselle siinä sivussa.

saattaa kuitenkin olla niin, että joudun salolaisen vuoksi ruuvaamaan asenteitani pykälän verran suotuisampaan suuntaan. minun ehkä ei pitäisi muutenkaan sanoa mitään pahaa kokoomuslaisista, sillä he maksavat eniten veroja, ja minähän elän verovaroilla todennäköisesti hautaani asti. vilpitön kiitos siis.

mutta kansalaiskeskustelu maahanmuutosta tekee minut surumielisen väsyneeksi. joka paikkaan sitä on ihmisen nenänsä saatava, joka palsta otettava haltuun. liian moni on jotain mieltä. minun päätäni viiltää tämä ilmiö. minulla on kalvava pelko, että me teemme kaikki hirvittävän virheen.

t. meri

Valto Ensio kirjoitti...

Meri

Pertti Salolaisen elämänkerta on luultavasti kirjoittamatta enkä tiedä hänen lähtökohdistaan muuta, kuin mitä wikistä ja kansanedustajainmatrikkelista voi lukea. Hänellekin on "markkina-arvo" puolueensa puitteissa kalkyroitu ja ehkä tajuttu, että juuri kaltaisiamme, "kokoomusideologiavastaisia" tyyppejä hän voi puhutella. Siksi häntä ei lainkaan hyssytellä olemaan hiljaa niissä piireissä.

Salolaisen vuoksi en silti äänestyskäyttäytymistäni myönteiseksi sen puolueen suhteen muuta vaikka maksaisivatkin eniten veroja (mikä ei ehkä kokonaisverykertymässä totta ole); heillä on eniten resursseja myös kiertää niitä.

Sitäpaitsi kokoomukselaiset ovat vaatimassa verovarojen kohdentamista sellaisiinkin hankkeisiin, joilla ei yhteiskunnan kannalta ole järkeviä ja kaikkia koskevia kriteerejä. Leikkaukset kuitenkin tahdotaan kohdentaa heikompien osalle aina ensiksi.

Tavallisen kansan verotulot valtiolle tulevat pienemmistä puroista, mutta niitä toki sitten lirisee kaikilta ilmansuunnilta ja siten päihittävät suurempituloisten vuolaimmat virrat hyppiinkeikkuin.

Maahanmuuttokeskusteluun olen minäkin väsynyt. En ole aikoihin päätäni sen vuoksi aukonut vaikka mielipiteeni eivät ole sen suhteen muuttuneet juurikaan, syventyneet ehkä hieman kun ikää on lisää tullut.

Tätä "taisteluväsymystä" osataan tietyissä piireissä odottaakin ja sitten aletaan vyörytys. Koko ajan ovat "Valkoisen Vallan Soturit" kouluttamassa uusia jäseniä joukkoihinsa, mutta koulutetaanko vastapuolella?

Nämä "kouluttamisvälineet", joiden välityksellä minäkin mitätöntä propagandaani tässä naputtelen, on heillekin kattavin ja halvin mahdollinen massojen saavuttamisen keino.

Jatkuvat piikit tavallisten nettikeskustelujen lomaan aivan järkeviltäkin ihmisiltä suvaitsevaistosta, vihervasureista, kukkahattutädeistä jne. ovat yksi näkyvä (myös typerä, mutta populismillaan pureva) esimerkki tietynlaisen mamuvastaisuuden olemassaolosta ja "hyvinvoinnista".

Vakavammin otettava, piilotyötään tekevä ja vähintäänkin Euroopan laajuinen verkosto, jolla aikomukset ovat todella yhtä kovat kuin Natsisaksan syntyaikoihin, on kuitenkin se vaarallisin. Sen juurimiseen eivät enää auta voikukkapihdit.

Mielipititä siis täytyisi yhä vaan jaksaa esittää "tältäkin" puolelta vaikka selvää rajaa ei tuossa välissä nyt näykään. Eikä "meidän puolella" ole kovin laajaa verkostoitumista havaittavaissa.

Ihmisen julmuus toista ihmistä kohtaan ei ole hävinnyt yhtikäs mihinkään. Ja tässä yhteydessä tulee tehdyksi se pelkäämäsi hirvittävä virhe, jos välttämättömät vastavoimat ihmisen julmuuden kontrolloimiseksi uupuvat.

a-kh kirjoitti...

Minusta monikulttuurisuudesta puhuminen luo käsitteellistä epäselvyyttä. Suomi ei ole monikulttuurinen ja mitä se ylipäätään tarkoittaisi.

Näyttää siltä, että tulokkaat eivät pysty tai halua assimiloitua suomalaiseen yhteiskuntaan, vaan kerääntyvät yhteen omine intresseineen, vaatimuksineen ja asuinalueineen, mikä on sinänsä ymmärrettävää.

Humanitääristä auttamista ei tietenkään pidä lopettaa sen perusteella, mitä joku Jussi sanoo, mutta tärkeää on yrittää ottaa opiksi siitä, mitä esim. Ruotsissa on tapahtunut ja pyrkiä luomaan tilanne, joka on mahdollisimman vähän otollinen mellakoinnille. Joka riskin ottaa, se riskin maksaa.

Toiseuden kohtaaminen on molemminpuolista ja tulokkaan ei pitäisi kovin herkästi lähteä mellakoimaan sitä valtiota vastaan, joka pelasti hänen henkensä, vaikkei se voisi suoralta kädeltä vastatakaan tyydyttävästi kaikkiin hänen toiveisiinsa ja vaatimuksiinsa.

Kaikki tänne vastaanotetut tulevat yhteiskunnan taholta turvatuiksi henkensä ja toimeentulonsa puolesta, vaikkei valtakunnan rajalla työnnetäkään kultalusikkaa heidän suuhunsa.

Valto Ensio kirjoitti...

Ka-le-vi

Suomen monikulttuurisuus... hmh.

Muutamien suomalaisen mielestä sitä on ollut jo liikaakin.

Perähikiältä kuultua (mielikuvittelen kuulemani): "Ovat nuo olleet jo mustalaiset, ryssät, saamelaiset ja suomenruotsalaiset kirottavanamme, että tässäkö vielä pitäisi kaukaa Afrikasta saapuvia ruveta assimiloittamaan, saatana! Niin ja vittuvieköön unohin savolaiset viäräleuvat! Ne perkuleet aina olleet sotkemassa kaunista kieltämme..."

Tällä yritän siis kai savolaisittain sanoa, että otapa siitä sitten jären kanssa selevvee.

Minä muutamia "tulokkaita" tunnen ja kaikilla heillä on ollut halua "suomalaistua". Saada siis ammatti ja työpaikka. Moni on myös kertonut, että haluaisivat edes hieman eriytyä omista yhteisöistään ja olla enemmän paikallisten asukkaiden kanssa, mutta että suomalaisten kansa on hyvin vaikea luoda toimivia suhteita.

Suurin osa ymmärtää kyllä omankin rajoittuneisuutensa.

Yksi syy, miksi heillä on itsellään kovia ennakkoluuloja, on kielteiset kokemukset ylipäätäänkin sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka tuntuvat jollakin tapaa olevan auktoriteetin asemassa heihin nähden: Ylempänä olevathan ovat olleet niitä, jotka monen kotimaassa ovat pyssyin heitä osoitelleet.

Ja kyllä maahanmuuttajilla yleensä se kiitoskin on huuulillaan kun he kertovat, mitä kaikkea hyvää heille on heti täällä tarjottu. Moni on myös tuntenut siitä syyllisyyttä, jos ei ole sitä voinut esimerkiksi työllistymällä ja näin veronmaksajaksi ryhtymällä alkaa maksamaan velkaansa takaisin. Se kiitos vain hukkuu usein halla-aholaisten ja jameksien mölinään.

Minun noin kolmestakymmenestäkahdeksasta (38) (perheineen) työikäisestä maahanmuuttajatuttavastani on tällä hetkellä saanut kouluttautumisensa kautta ammatin yli kolmekymmentä henkilöä ja työllistynytkin näistä suuri osa. Ja kun ajatelleen, että heidän koulutuksensa alkoi aivan peruskoulun kymppiluokan suorittamisesta ruotsinkielen oppimäärän läpäisemisineen, niin kysynpähän vaan, kuinka moni suomalainen pystyy yhtä lyhyeen aikaan -n.5 vuotta- samaan, ja ihan kylmiltään jos ei osaisi edes paikallista kieltä?

Ne, jotka eivät ole työllistyneet vieraalle, ovat perustaneet omia yrityksiäänkin, muuttaneet työn perässä missä sitä suurimmalla todennäköisyydellä on saanut jne.

Monta onnellistakin tarinaa voisin kertoa siis ihan tältä pikkuiselta tontiltani jos nyt uudelleen haastattelisin nämä, jotka haastattelin silloin, kun he olivat juuri tulleet maahamme.

Mieltäni ravitsee lujasti esimerkiksi erään 17 vuotiaana tänne saapuneen somalitytön tarina. Hän suoritti 10-luokan, lähihoitajakoulun, työllistyi, perusti perheen ja on nyt parhaillaan haaveidensa ammattiin sairaanhoitajaksi jatko-kouluttautumassa.

Olen itse pitkin matkaa koettanut häntä näiden teknisten välineiden välityksellä auttaa hakemusten ym. täytössä ja muutenkin rohkaista kaikella tavalla ja uskon silläkin olleen vaikutuksensa hänen tänne sopeutumiseensa. Saatika etteikö tuo meidän nuorimmaisimman välitön suhtautuminen siihen, kun hän meillä oli sitä muutaman kerran hoitamassa.

On siis olemassa hyviäkin tarinoita, mutta niistä tulee kovin vähän kerrottua. Pikkuisen viittasin "Häät" blogikirjoituksessani erääseen onnelliseen tapaukseen.

Ripsa kirjoitti...

Valto, Kalevi

Maahanmuuttajien alueet? Muistan kun muutettiin tähän betonikolossiin kohta 18 vuotta sitten. Talo oli aika uusia, betonia valkoista ja paikoin värjätty siniseksi, keltaiseksi ja punaiseksi.

Silloin oli se käsitys että värjäys pysyy. Nyt jo näkee että eipä pysy. Värit haalenevat ja valkoinen betoni on jo likaista ja värit haalistuneet.

Kaupungin asuntotoimiston johtaja ihmetteli kerran ääneensä minulle miksi kaikki ulkomaalaiset tahtovat tänne. Syy oli kyllä aivan selvä: etelämpänä on rakennettu paljon tällaisia luhtiparveketaloja. Tämä vain sattui olemaan paljon isompi. Oikein iso kortteli.

Minä huolestuin siinä vaiheessa ulkomaalaisten puolesta. Tiesin että täällä on pienituloisia ihmisiä, köyhiä rasisteja vähän enemmänkin ja kummallista kyllä naisia paljon. Siis kallellaan vierasvihaan.

Sitten rupesi tulemaan uutisia Itä-Helsingistä ja Turun Varissuolta: kummissakin oli levotonta ja eri maahanmuuttajaporukat tappelivat keskenään. Harvemmin yhdessä suomalaisia vastaan.

On selvää että köyhät suomalaiset vihaavat tulokkaita. Niin tapahtuu kaikkialla. Amerikan latinojen ja mustien kimppuun hyökkäävät köyhät valkoihoiset. Syyt taitavat olla työnjohtajien ja bisnesmiesten nerokkaassa hajoita-ja-hallitse politiikassa, jonka ne ovat osanneet aina. Ei synny yhteistä rintamaa.

Etelän isoissa kaupungeissa ruvettiin yrittämään maahanmuuttajien hajasijoitusta. Nimittäin jos maahanmuuttajia muuttaa oikein paljon tänne, yhdelle alueelle, niin sitä ruvetaan kutsumaan slummiksi.

Mielikuva on helppo luoda. Betonikolossithan ovat rumia! Niissä roskataan ja piirrellään graffiteja! Vaikka kuinka on aika todennäköistä että valkoiset nuoret piirtelevät niitä graffiteja, niin ei sitä kunnon suomalaisrouva usko.

Tietenkin on selvää, oli jo alusta lähtien, että ei tänne kukaan suomenruotsalaisesta vähemmistöstä (24%) muuta. Etuoikeudet tuntuvat suhteellisen pysyviltä. Siinä ei ole kyse kielestä, vaan vanhasta rahasta.

Meidän ystäviksemme ovat jostain syystä päätyneet afrikkalaiset. He ovat tavattoman välittömiä, vastaavat kun tervehditään, ylipäänsä tervehtivät jos osutaan vastakkain käytävällä. Eipä näin ole suomalaisten kesken.

Kaupungin asumisjohtajan huolia toisaalta ymmärrän. Asumistukia saavat ihmiset on asutettava johonkin. Mutta pelkään mitä tapahtuu sitten, kun kuntia aletaan oikein kunnolla kurittaa: asumistukia leikataan, KELAn toimeentulotukia pienennetään, verotusta kiristetään.

Inhottaa että kaikki tämä on kiinni rahasta. Inhottaa se että kaupungin johtajat yhdessä markkinoiden kanssa eivät osaa ajatella nenäänsä pitemmälle.

Tarvitaan työtä. Flegmaattista omasta nurkastaan kiinnipitäviä byrokraatteja tänne on siunaantunut jo suhteessa varmaan enemmän kuin silloin kun tämä oli tsaarin ajan kuvernementin pääkaupunki. Mentaliteetti on täysin passiiivinen.

En ole nähnyt vastarintaa miltään taholta. Maahanmuuttajat yrittävät lähinnä päästä Ruotsiin tai Saksaan, tai ainakin etelän isoihin kaupunkeihin. He tietävät että Suomi on väliaikainen maa.

Kyllä se johtuu ynseydestä.

Anonyymi kirjoitti...

valto, kalevi, ripsa


minulla on hyvä ystävä, joka on vakaumuksellinen rasisti. rasisti siitä huolimatta, että hänellä on koko elämänsä ajan ollut tilaisuus olla tekemisissä ulkomaalaisten kanssa, ystäviä hänellä on ympäri eurooppaa ja täkäläisistä ystävistäkin muutamat ovat syntyneet tuhansien mailien päässä suomesta.

vuosien ajatteluprosessi on kuitenkin tehnyt hänestä rasistin. hänen sydämensä sanoo, että on kamalaa jos maailma tasapäistyy. hänen perimmäinen syynsä rasismiin on maapallon kuolinkamppailu. elämän monimuotoisuus biosfäärillä on hänen ainoa arvonsa, eikä hän jaksa ymmärtää, että ekologisesta lokerostaan ylipursuavaa ihmiselämää arvostetaan sitä enemmän, mitä vakavammaksi väestöräjähdys käy. hän ei yksinkertaisesti ymmärrä, miten esimerkiksi suomalainen voi olla huolestuneempia afrikan liikaväestön ongelmista kuin saimaan endeemisen norpan tai viimeisten valkoselkätikkojen tulevaisuudesta.

viimeksi eilen hän sanoi minulle, että rasismista keskustelu on irvokasta, jos ensin ei keskustella suomen metsien tilasta ja teollisuuden kasvavasta energiantarpeesta. hänen mielestään suvaitsevaisuus-sana on irvokkain ikinä. jos vaihtoehdot ovat suvaitsevaisuus ja rasismi, hän on rasisti, viimeiseen hengenvetoon saakka.

hänen mielestään rasismi on meidän luonnollinen ominaisuutemme: ihminen ja moni eläinlaji vieroksuu erilaisuutta ja koettaa torjua erinäköiset, vierasta geeniperimää kantavat oliot pois reviiriltään.

myönnän että tämä on totta: ihminen on laumaeläin, joka puolustaa reviiriään ja suosii sellaisia geeniyhdistelmiä, jotka ovat lähellä hänen omaansa. omalle reviirille hyväksytään parhaiten omat jälkeläiset, sitten sukulaiset, edelleen samanheimoiset ja samanrotuiset. kanatkin nokkivat kuoliaaksi yksilön joka on väärän värinen.

kysymys on tietysti myös resurssien riittämisestä. apinayhteisö sallii vieraidenkin ryhmien ja lajien ruokailla reviirillään sadekauden jälkeen, kun jaettavaa on runsaasti. niukkana aikana vieraat ajetaan pois.

mutta sitten kuitenkin sillä samalla ihmisellä on kyky eläytyä toisen olennon asemaan. ihmislajin keskuudesta on peräisin ajatus, ettei pidä tehdä toiselle ihmiselle sellaista mitä ei toivo itselleen tehtävän. ihminen ei ole kana.

t. meri

Valto Ensio kirjoitti...

Meri

"ihminen ei ole kana."

Olen nyt muutamina viikkoina tavannut jokirannassa erään tämän kesän lokkipoikasen jolta on siipi murtunut ja se laahaa sitä surkeana vierellään. Muutamia kymmeniä metrejä se kykenee hätyytettynä lennähtämään, mutta muuttomatkalle lähtijää siitä ei tule. Kuolee siis pakkaseen ja kylmyyteen jos ihminen ei sitä pelasta -tai lopeta kärsimystä nurjaisemalla niskat nurin kuten tehtiin silloin vielä, kun aika oli raaempi, mutta monessa suhteessa inhimillisempikin.

Mitä tekevät toiset lajitoverit noilla vielä niin ruokaisilla nurmikoilla sille? Hätistelevät pois ja jos ei loitonnu, antavat sakinhivutusta.

Jos ihminen on samassa tilassa täällä meidän oloissamme, se olisi viety heti klinikalle korjattavaksi.

Siis ihmisen ja lokin (kanan) erottaa aivojen erilaiset kyvyt. Lokki (tai kana) huolehtii lähinnä syömisestään, poikastuotannosta (muninnasta) ja siitä, että osaa häipyä talven tullen lämpimään. Mutta ihminen askartelee aivojensa tuottamien innovaatioiden parissa vaikka 99% keksinnöistään se ei elääkseen ja jatkaakseen sukua tarvitsisikaan: Minä en muuhun tarkoitukseen täällä olollemme lajillemmekaan merkitystä osaa edes ajatella.

Mutta miksi se ei siis kykenisi tämän rasisimiongelmankin hoitamaan joka jokaisen, toisista huolehtivankin, päissä asuu? Minullakakin, en ole sitä kai koskaan kieltänyt?

Jos ihminen olisi käyttänyt aivojensa mittaamattoman mielettömät resursit erilaisten ihmisten kanssa toimeentulemisen opiskeluun, keinojen mietiskelyyn ja toteuttamiseen sillä alueella yhtä ahkeraan kuin että se ensisijaisesti on miettinyt toistensa tuhaomiskonsteja (atomipommi hirvein), niin eiköstähän oltaisi aivan eri pisteessä sen kanssa nyt?

Onko myöhäistä jo senkin suhteen kuten luonnon suhteen näyttäisi olevan?

Mitä esomerkiksi ihmiskunnalle merkitsee Iranin uusi, orastava linja rauhantahtoisempaan politiikkaan? Kerkeääkö se liennytyksen tielle kun ovat siellä vihassaan jo niin pitkälle päässeet? Saako se Israelin ja USA:n mukaan toisenlaisen politiikan luomiseen?

Kun Syyrian tappokoneistot hiljenevät, kumman siemenet, vihan vain ystävyyden, siellä mieliin itämään jäävät?

Veikkaan minäkin, että kyllä ihmisen sijaan meidän tulisi alkaa pitää enemmän ääntä luontomme puolesta, mutta kun sekin meidän pahalaisten toimesta on jo tuhon partaalla.

Toistan siis elämisenmallini pohjan: Yritän kaikesta paskasta huolimatta olla ystävällinen sydämeni saneleman linjan mukaisesti kaikille ihmisille (paitsi ehkä Jussi Halla-aholle ja Björn Wahroosille). Sen linjan saneli minulle äitini omalla käyttäytymisellään eikä hän sillä mallillaan ainakaan mitään koskaan menettänyt.

Valto Ensio kirjoitti...

Elikä siis rasimini näkyy tuossa loppulauseessa, että armoa en tuntisi Halla-ahoa tai Wahlroosia kohtaan: Mutta minä olenkin heihin nähden alakynnessä ja tunnen olevani puolustusasemissa, mutta antaako se oikeutuksen olla näin jyrkkä? Ampuisinko minä jopa heidät jos tilaisuus tulisi? Vituttaako heidän olemassaolonsa minua niin paljon? Vituttaahan köyhien olemassaolo ja "loisiminen" heitäkin, mutta olisivatko hekin avlmiita ampumaan jos se olisi viestinsä perillemenemisen tae?

Valto Ensio kirjoitti...

Ripsankin kommentista kaivan esille tämän: "On selvää että köyhät suomalaiset vihaavat tulokkaita. Niin tapahtuu kaikkialla. Amerikan latinojen ja mustien kimppuun hyökkäävät köyhät valkoihoiset. Syyt taitavat olla työnjohtajien ja bisnesmiesten nerokkaassa hajoita-ja-hallitse politiikassa, jonka ne ovat osanneet aina. Ei synny yhteistä rintamaa."

Oma esimerkkini osoittaa, että on myös niin, että koska en osaa vihata "tulokkaita" suhteellisesta köyhyydestäni huolimatta (ainakaan kohdentaa vihaani heihin) vihani on (jos sen vihaksi voi luokitella) suurta edellä mainitsemiani yhden linjan kellokkaita kohtaan hyvin syvää.

Ja se on oikeastaan sellainen tunne, etten sitä edes osaa käsitellä mitenkään. Se ei purkaudu mihinkään: Se tunne masentaa. Masentaa sen vuoksi, koska noiden esimerkki-ihmisten kohdalla ei edes "haukku haavaa tee".

Ymmäärrän asenteeni tuon kaltaisia ihmisiä kohtaan juontuvan lapsuudestani jossa auktoriteetit todella osoittivat olevansa rasisteja perhettämme kohtaan. En tunne siis anteeksiantoakaan olevaksi heitä kohtaan.