torstai 19. syyskuuta 2013

Syysjossittelu

1.

Jos isä eläisi, hän täyttäisi tänään 90 vuotta.

Jos hän eläisi, ottaisiko vielä raakoja ryyppyjä suoraan pullonsuulta?

Jos isä eläisi, eläisikö äitikin?

Jos he eläisivät, asuisivatko he yhdessä siinä talossa, jonka isä viime töinään rakensi?

Jos isä ja äiti eläisivät, missä minä eläisin?


2.

Jos minä olisin syntymärikas, olisivatko ajatukseni rikkaan ihmisen ajatuksia?

Jos olisin rikas, miettisinkö mitä köyhät ajattelevat?

Jos olisin rikas, olisinko katkera vai onnellinen rikas?

Jos rikastuisin äkkiä, muuttuisinko, ja millaiseksi?

Jos rikastuisin äkkiä, unohtaisinko, ja kuinka äkkiä, millaista on olla köyhä?

3.

Jos ymmärtäisin aamulla herätessäni kaiken, mitä tapahtuisi?

4.

Jos aamulla herätessäni huomaisin olevani ajatuksiltani ja asenteiltani natsi, mitä tekisin?

Jos aamulla herätessäni olisin natsi, etsisinkö makuuhuoneeni lattialta asua, johon eilen vielä pukeuduin?

Jos muuttuisin natsiksi, kantaisinko hyllystäni epäilyttävät kirjat pihamaalle rovioon?

Jos huomenna olisin natsi, pieksäisinkö vastaani astelevan maahanmuuttajan vaikka eilen, kun en natsi ollut, tätä vielä halasin?

5.

Jos huomenna olen kuollut, tuletko hautajaisiini jos tässä kuolemani hetken näin olisin arvannut?

Jos huomenna olen kuollut, kuka sinulle siitä tulisi kertomaan?

Jos huomenna olen kuollut eikä minusta vähään aikaan mitään kuulu, ottaisitko selvää, olenko minä kuollut vai muuten vain lopettanut blogini pitämisen?

6.

Jos luet edelliset, elä säikähdä: Kaikki on mahdollista, äkkirikastuminen ja kuolema. Mutta kaiken käsittäminen vain siinä tapauksessa, että huomenna olisin kaiken käsittämisenjärkytykseen kuollut.

10 kommenttia:

Riku Riemu kirjoitti...

Jossittelu voi olla hyvä ajattelun keino jos sitä ei ota liian tosissaan.

Kaikki ei ole mahdollista. Ehkäpä kaikessa totetutuu se ainoa todellinen vaihtoehto. - No jaa, ehkä tuo oli liiallista fatalismia, mutta kovin vähään elämän kulussaan ihminen voi oikeasti itse vaikuttaa, toisten ihmisten kohtaloihin vieläkin vähemmän. Auttaa voi ja pitää, kun sen tarvetta on.

Jos ihminen saavuttaa kaiken mahdollisen ja mahdottoman tiedon, mitä silloin tapahtuu? - Ei mitään.

Paljon on niitä ihmisiä, jotka voisivat hyvin sanoa: "olen lukenut kaiken, mutten ymmärtänyt mitään."

Valto Ensio kirjoitti...

Riku
Olen Unimäessä taas ja kirjiminen on hankaletta joten ilimotan vain, eht en ole. rikastunut enkä kuollut.

Anonyymi kirjoitti...

Luuk.18:10-14

"Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani."

"Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: "Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani."

"Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan."

"Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!"

"Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan."

Anonyymi kirjoitti...

valto

minulle tuli noita sinun jossia lukiessani mieleen lapinlahden lintujen unohtunut uistin -laulu:

toiset syntyvät kirkkaiden tähtien alla
minä kai tulin säällä tummemmalla

en syytä kohtaloa
en moiti elämää
enkä halua tietää...

kuka varastaa sunnuntain hesarin?
kuka pöllii vessapaperin?
miksi hissi on kuudennessa aina?
miksi päätä särkee maanantaina?

mikä lopettaa suolen toiminnan?
mikä aiheuttaa jalkasilsan?
kuka koskenkorvan vaihtoi tärpättiin?
miksi piti mennä naimisiin, mitä?

mitäs pienistä
pienistä on turha inistä

haluaisin tietää,
maksaisin tiedosta aika paljon

kuka unohti uistimen lauteille?


¤


kuolema ja hautajaiset, kaksi lempiaihettani, joista minulla on mielipide; looginen tai vähemmän, ehkä järjetön, ehkä provosoiva, ehkä loukkaava, naiivikin. se on se, että ei mitään maahanpanijaisia minulle. minut saa dumpata roskikseen kun henki on lähtenyt. minä en asu tässä kuihtuneessa kehossa. ei tämä ollut erityisen pitkä visiitti, mutta merkittävä kuitenkin. joka pysähdyksellä on tarkoituksensa. me olemme osasia kokonaisuudessa. jokainen yhtä merkittävä, vaikka jotkut ovatkin suunnastaan eksyneet. ei se ole paha asia. tie löytyy lopulta aina. kaikki katoaa samaan valoon josta on tullut. ja kun aikani koittaa, minua ovat vastassa edeltäni menneet. yhtä tapaamista odotan aivan erityisesti; minulla on paljon kerrottavaa hänelle. lähti niin kovin varhain.

t. meri

Valto Ensio kirjoitti...

Anonyymi

Ei kai raamatunlauseissakaan suurta vikaa ole sen enempää kuin muussakaan aforistikirjallisuudessa tai saduissa. En osaa nyt kuitenkaan tulkita juuri näitä Luukasvainaan jakeita niin, että kuinka ne minun jossitteluuni liittyvät; sieltä löytyisi osuvampaakin kamaa.

Jossitella voitaisiin vaikkapa sananlaskulla "Köyhtyy, joka laiskasti kättä käyttää, mutta ahkerain käsi rikastuttaa." Tarkoittaakohan tämä esimerkiksi Elopin ahkeraa käsienheilutusta kun se niin sillä mukaviin ansioihin pääsi? Minunkin käteni ovat liikkeessä olleet pienestä pitäen, mutta ilmeisesti väärällä tavalla ja aina jotain kuokkaa kannatellen koska tyhjätaskuna tässä vain vaellan.

Mutta samapa se. Kertaan kuitenkin, että olen täysin uskonnoton ja jumalaton tyyppi, ettei mikään hengellinen tai raamatullinen propaganda siltä kohden kuortani haurista. Joten jos tarkoitusperät käännytyksen alueella liikkuvat, niin turha nähdä vaivaa.

Valto Ensio kirjoitti...

Meri

Pidän myös lintujen laulusta "Olisiko käynyt niin": http://www.youtube.com/watch?v=udJrUfb9A6Q

Sama se minullekin, mitä kropalleni kuoleman jälkeen tapahtuu.

Tampereella ovat saaneet luvan käyttää vainajia lääketieellisinä opiskelualustoina, että voisin kai ilmoittautua poistumiseni jälkeiseen jonoon.

Mutta tehkööt jälkeläiseni itse ratkaisut sen suhteen paitsi että krematorion kautta olen toivomukseni esittänyt. Ehkä tuhka olisi sopiva ripotella vaikka Unipuroon. Nämäkin ovat siis vain toiveita.

Taidan yhteiskuntaa ajatellen kuitenkin tehdä hoitotestamentin jossa määrään, ettei minua suotta tarvitse hengityskoneessa maatuttaa. Elimenikin ehtivät kulua jo ihan tätä elämää elettäessä, ettei niistäkään tarvitsijoille mahtaisi iloa olla.

Minä en odota (enkä usko) kuoleman jälkeiseksi tapahtumaksi itselleni kuin yksinkertaisen pisteen tämän ihmistarinan viimeisen lauseen loppuun. Sekin on ehkä mahdoton ajatus: Mihin sen piirtäisi ja kuka?

a-kh kirjoitti...

Ensimmäinen lapseni kuoli synnytyksessä. Oli tyttö. Oli aortassa jotain vikaa. Hänellekin piti järjestää hautajaiset. Monosen hautaustoimisto tienasi: pukeminen, arkku, arkkuunpano, kuljetukset ja mitä kaikkea.

Hautausmaan nurmikosta leikattiin pala, kaivettiin hauta, laskettiin arkku hautaan, täytettiin hauta ja pantiin nurmikko paikalleen. En ollut näkemässä.

Tämä toinen, poika, sanoi natiaisena kerran, että jos se ensimmäinen ei olisi kuollut, niin minua ei olisi tullut.

Kuolleista pikkutytöistä tulee tulee pilveennojailevia enkelilapsia.

Anonyymi kirjoitti...

7.

Jos aamulla herätessäni huomaisin olevani ajatuksiltani ja asenteiltani islamisti, mitä tekisin?

Jos aamulla herätessäni olisin islamisti, etsisinkö makuuhuoneeni lattialta asua, johon eilen vielä pukeuduin?

Jos muuttuisin islamistiksi, menisinkö ostoskeskukseen tappamaan lapsia, naisia ja vanhuksia?

Jos huomenna olisin islamisti, pieksäisinkö vastaani astelevan vääräuskoisen suomalaisen, vaikka eilen, kun en islamisti ollut, tätä vielä halasin?

Valto Ensio kirjoitti...

Kalevi

En huomannutkaan, että olet käynyt kirjoittamassa kommentin 23.9.

Mutta mitäpä osaisin siihen sanoa?

Sen tiedän, että äidit kokevat miltei poikkeuksetta tuskaa kun lapsi menehtyy synnytysvaiheessa, mutta entä me isät? Ei ole kokemusta sellaisesta. Osaan kyllä kuvitella, että ehkä jotain liikahtaisi sisälläni.

Yhden (tai oikeastaan kaksi) aborttia on vuokseni tehty ja yksi kohdun ulkopuolinen raskaus keskeytetty ja mietin minä aikani niitäkin. Varsinkin viimeksimainittua koska hän joka operaation kohteeksi joutui, kirosi minua koska tuli "nätin navan viereen ruma arpi" tähystysstondista.

Poikasi sanoma huomio on tosi oivallus "natiaisikäiselle" joka sijoittunee 5-8 vuoden välille. Nuoremmaksikin hieman. Mutta koska näitä "natiaisia" on tullut seurattua, niin kyllä heidän suustaan viisaita ajatuksia usein kuulee.

Valto Ensio kirjoitti...

Anonyymi

Islamisti, kansallissosialisti, kommunisti, anonyministi... Aivan sama kenet nistit laitat näitä aprikoimaan. Tausatallahan on joka tapauksesa ihminen. Minä, sinä, hän, me te, he...

On vain sattumankauppaa millaisin eväin ja mihin maailmankolkkaan kukanenkin syntyy aivopestäväksi.

Tänään kysyin naapurin pikkuiselta pojalta, jonka kuulin minun pikkuiselle pojalleni sanovan "senkin homo", että tiedätkös, mitä se tarkoittaa, mikä homo on?

Ei se tiennyt.

Selitin hänelle, että ei se oikein haukkumnasanaksikaan sitten käy jos et tiedä. Ja sitten, kun joskus tiedät ja asian merkityksen ymmärrät, et ehkä koskaan sano kenellekään siinä mielessä niin. Ymmärrät, että itse voit oikeasti olla se.

Miten sinä, hyvä anonyymi, olisit tuon konfliktinpoikasen hoitanut?