perjantai 15. elokuuta 2014

10. Hiekkaa erämaassa

La 14.6.2014 klo 14.30

Edelleen leiri 5 likellä Voloman kylää. Nukuin puolillepäivin joka  lienee ymmärrettävää kun muistaa eiliset kymmenien kilometrien pyöräntyönnöt väljänhiekan tiellä.

Otin äsken valokuvan omasta naamastani kun peiliä ei ole. Se on aivan auringon punaiseksi polttama, turvoksissa ja paarmojen haavoille purema. Nenän päällä oikeinkin komea, nautapaarman rouhaisun jälki. Samoin nilkat, reidet, nivustaipeet ja kainalot ovat aivan rokamilla, mutta ei niistä minulle vaivaa ole. Esteettisenä haittana voisi misterkisoissa pisteitä puolittaa.

Yöllä tuuli yltyi myrskyksi, telttakangas paukkui ja räpätti, kusella käydessäni katselin haltioissani kun ympäröivä, nuori sekametsä taipui tuulessa melkein maata myöten. Painelin vaarnoja syvemmälle kiviseen turpeikkoon ettei suojakangas repeydy irti. Ripsi myös vettä. Kompassi näytti tuulensuunnan kääntyneen pohjoiskoilliseen. Vienan koleat puhallukset juhannuksen alusviikkoja siis virkistämään saapuivat kuten ennen lähtöäni varoiteltiin.
Joku muukin on pyöräillyt tuoreista jäljistä päätellen syvemmälle korpeen päin. Lie ihmetellyt leiriäni ja teltasta kuuluvaa kuorsausta.
Löysin kanervikosta hajonneita puutynnöreitä joista otin nuotion kehäksi rautaisen vanteen. Aprikoittaa kovasti, mitä niissä on mahtanut olla. Tuskin silliä ainakaan, ehkä suolakurkkuja? Tervatynnöreiksi ovat olleet liian heppoisia. Näilläkin kankahilla kasvaa vuosikymmeniä sitten pihkottumaan uurrettuja petäjiä, että tervanpolttoa on kyllä harjoitettu. Tynnöreiden lähellä jäkäläsammalikkoon painuneena oli myös ruostuneita peltikolmioläjiä joiden tarkoitusperää en ymmärrä.
Eilen Muujärveltä lähtiessäni en meinannut taaskaan poistumisreittiä löytää kun tapana näillä kunnailla on, ettei maanteiden outoja kulkijoita liiallisin tienvarsiopastein hellitä. Karttanikin on niin suurpiirteinen, ettei sen ilmoittamat tienhaarojen sijainnit käy kilometrinkään tarkkuudella selville, ja kun niitä puuttuu kokonaankin. Yhdelta piennarta pitkin hunttasevalta naiselta kysyin tietä Volomaan karttaa näyttäen ja se huitoi takaisin aamuisille jäljilleni, eli Omelian suuntaan. Kun sitten poljin bensa-aseman likelle, oli joku mies lappamassa pyöreitä kiviä peräkärryyn tienvieren hiekkamontusta niin hän neuvoi lisää suuntia ja hoikka, pitkä miespyöräilijä jota jo kylällä olin tervehtinyt osoitteli lopulta oikealle polulle.
Siinä sitten tiensuun sydämenmuotoisella lemmenlukolla koristellun sillan kupeessa heittelin vähän aikaa tuloksetta uistinta ennen kuin uskaltauduin tielle, jossa eteneminen osoittautui pelkäksi työntämiseksi.
Kun olin jonkin matkaa edetä äheltänyt, alkoi nenääni kantautua mädänneiden yhdyskuntajätteiden lemu. Pian näin satojen korppien, varisten ja harakoiden parven humahtavan lentoon harvasta männiköstä ja lähestyessäni paikkaa, erottui laajalta, hehtaarien kokoiselta kunnaalta valtoimenaan ympäristöön pursuava kaatopaikka jossa silläkin hetkellä joku tanakka ja punakka mies nakkeli jätesäkkejä ja muuta roinaa autonsa peräkärrystä ja takakontista luonnontäytteeksi. Siinä siis oli Muujärven jätteenkäsittelylaitos: Lajittelun syötäviin ja ei syötäviin suorittavat korpit ja varikset.
Kaivinkone oli tekemässä raviojien siivousta. Työnjäljestä voisivat muutamat kaverini ja alan ammattilaiset ehkä kriittisiäkin huomioita esittää. Kuskia huvitti suuresti etenemiseni hiekassa koskapa hän pyöritti nauraen sormeaan ohimollaan. Näytin hänelle voitonmerkkiä sormillani ja sen jälkeen hän nosti tanakkaa peukkuaan yhä nauraen. Olin juuri tuolla tienpätkällä riisuuntunut uimahoususilleni ja paljan jaloin hiekassa kammertaessani olin varmasti aika huvittava näky.

Liikenne oli erittäin vähäistä, ei edes tukkirekkoja kulkenut yhtään ainutta koko päivänä. Pulahtelin melkein kaikissa vesipaikoissa joita tienvarrella oli, eräässä tien alitse vuolasti virtaavan puron syvennyksessäkin jonka ruskea vesi oli helvetin kylmää. Ihmettelen alati itsekseni, kuinka vähän minun tarvitsee helteelläkään nesteitä nauttia. Turhaan järjestin imuletkulla varustetun viiden litran säiliön tarakalleni painoksi kun litran pullo sataa kilometriä kohden riittäisi aivan hyvin.
Huolsin ruokailtuani pyörää, siivosin hammasharjoilla hiekantörkyä ketjuista, kiristelin muutamat ruuvit ja järjestelin myös laukkujen sisältöjä järkevämpään asentoon. Ei tekisi mieli lähteä liikkeelle sillä tässä tuntuu mukavalta olla. Tuo kirkasvetinen puroko sen tekee? Kävin käppäilemäsä syvemmällä korpea polkua pitkin joka lähti vähän matkan päässä mäenlaelta alaspäin ja näytti lopulta menevän suolle tai sen laitaa kiertelemään. Minne lie se pyöräilijä mennyt?

Puolukka kukkii runsaana, mutta mustikka on kukintansa kukkinnut ja on kasvamassa pienin, vihrein askelin mehukkaaksi marjaksi. Kankeita kimalaisia pörähtelee varvikossa joten ainakin pölytys toimii jos ei hallaksi herkeä.
Taivaalle on muodostunut paksu pilviverho, tuulee edelleen kovasti ja siinä on sen tuoksuinen tuntu, että tulee pian vettä joka ei ole kusilämmintä vaan saattaa jopa räntääkin ruveta rätkimään. Mittari ilmoittaa lämpötilaksi 5 astetta. Melkoinen ero eiliseen helteeseen verrattuna. Volomaan on muutamat kilometrit ja siellä täytyy käydä ostoksilla. Minua jännittää jonkin verran kauppoihin meneminen, koska harvassa ovat ne magazinet joissa itse voi korintäyttönsä hyllyiltä nostella.

9 kommenttia:

a-kh kirjoitti...

Petäjät on uurrettu pihkanjuoksutusta varten. Peltikolmiot lienevät talteenottoastioita, joita kiinnitettiin juoksutuskohtiin. Olen nähnyt DDR:ssä metsiköittäin näitä uurrettuja puita. Pihkaa tarvittiin hartsintekoon.

Valto-Ensio kirjoitti...

Kale, aivan oikein, siis "juoksutusta" ei tervanpolttoa varten. Petäjiä kolotaan kuivumaan eri tyylillä kun tervaa niistä tiristetään.

Peltikolmioille (lienenkoöhän ottanut yhtään valokuvaa niistä? -ei vielä ole sattunut eteen kuvia selatessa-)olisi siis tuo selityksesi sopiva, mutta mietin, miten niin ohuet läpyskät niin leveissä urissa pysyvät? Tynnöritkin lie olleet pihkaa varten...

Ovatkohan näkemäni petäjät pitkin Karjalan kunnaita uurrettu moottorisahalla vai onko niihin ollut omat konstinsa? Aika taitavia kuvioita oli jossain päin. Julmankim näköisiä kun hämärässä eteen sattui. Kuin jotain palvontamenoja olisi metsissä harrastettu.

Ripsa kirjoitti...

Valto,

kattelin noiden hiekkateiden tilaa ja mieleeni kyllä tuli aika elävästi lapsuus. Siis aika jolloin jostain kumman syystä tuli kiirus kunnille ja kaupungeille ruveta asfaltoimaan teitä.

Mutta ensin piti kaataa tieuralla hiekkaa ja soraa mieletön määrä. Joskus 50-luvulla kun niitä töitä taidettiin tehdä eniten Suomessa, saattoi mennä koko kesä tuohon heikassa möyrimiseen. Sitten oli jo kyllä traktoreita ja linja-autoja, jotka painoivat uria hiekkaan, mikä helpotti pyörällä ajamista tavattomasti.

Välillä kesällä joku kävi traktorin kans lanaamassa noita teitä, sitten jätettiin edelleen painumaan. Oikein märissä tienpohjissa tiet jätettiin semmoselleen vielä talven ajaksi ja vasta seuraavana kesänä alkoi päällystys.

Eikähän niitä kuorma-autoja ja asfalttimiehiä ollut hetikään kaikille teille, joten tiekurjuus jatkui usein pitkään.

Jossain vaiheessa tuli sitten öljysora, mutta se oli paljon myöhemmin.

Niin että nuo tiet näyttävät viivasuorilta, taatusti päällystävät ne!

Valto-Ensio kirjoitti...

Ripsa, eivät päällystä, kunhan torsivat vain että teitä pitkin puut voidaan just ja just Vienaan metsistä kärrätä; jos asvalttiaikeita olisi, tuonkin tien pohjat tehtäisiin Venäjälläkin nykyaikaisin konstein, murskein, sepelein jne. Muistelemasi aika talvenpainumisineen ja hiekkoineen on tienteossa aikaa mennyttä.

Sattui kuvan kohdalle suora tien pätkä, muuten mutkaa ja mäkeä etappien välit.

En minä asvaltin kannattaja ole silti, sillä on päällystetty maapalloa jo tarpeeksi.

Mutta samapa se sille, mitä yksittäinen kulkija on mieltä mistään.

Minua teitä enemmän kauhistuttaa nuo jätteidenkäsittelyrikokset: eikö sinua?

Juha Haataja kirjoitti...

Tuo polkupyörän ketjujen puhdistusväline on nerokas, tarkkaan piti sitä tutkailla että miten se toimii. Onko tämä jo etukäteen matkalle rakennettu väline vai matkan varrella keksitty "MacGyver-innovaatio"?

Ripsa kirjoitti...

Taisin sanoa siitä jossain muussa postauksessa, no, ainakin ajattelin sitä.

Onhan se käsittämätöntä touhua.Enkä tietenkään kannata teiden päällystämistä täälläkään. Olen monta kertaa taloyhtiölle sanonut siitä, että miksi ei anneta paikkojen olla hiekkana. Täällä on myös hirveä hinku rakentaa uusia katuja koko ajan.

Monessa suhteessa meidän raja tuntuu olevan aikamoinen railo.

Valto-Ensio kirjoitti...

Juha, vanhoilla hammasharjoilla olen puhdistellut ketjuja kotosalla, eli "innovaatio" on kotoperäinen. Nuo kuvan hammasharjat sain tutun mökiltä Vartiuksessa ennen siirtymistäni vieraalle maalle. Olin varannut käytettyjä nipun kotiinkin, mutta unohtuivat pois matkasta.

Jossakin vaiheessa laitoin pienen katajanoksan keskiön hammasrattaiden päälle myötäsukaan nippusiteeellä ajaessa tapahtuvakasi puhdistushuiskaksi. Sekin oli toimiva juttu hiekkaisilla poluilla koska hiekka ja öljy yhdessä syövät ketjuja ja hampaita.

Valto-Ensio kirjoitti...

Ripsa, entinen Karjala on nykyinen ei kenenkään maa, mutta silti joku sitä kuppaa ja saastuttaa kuin omansa olisi. Tai siksi juuri, ettei sitä kukaan omaksi kotomaakseen enää tunnusta, eikä tunnista.

Kunhan edetään, niin saastuttamisteema ei hellitä. Sitä piisaa kylläksi asti.

Juha Haataja kirjoitti...

Olen itsekin käyttänyt vanhoja hammasharjoja polkupyörän putsaukseen, mutta tämä nimenomainen viritelmä kiinnitti huomion, monta pientä oivallusta yhdessä vempleessä!