Su 15.6.2014 klo 12.40
Edelleen leiri nro 6. Heräsin 11 jälkeen. Näin unta naisista jotka ryntäilivät kameroineen ja tisseineen suopursujen seassa.
Puhaltelin tulet yölliseen hiillokseen. Aamupalaksi kahvia ja haarakepin päällä paahdettuja leipäviipaleita joidenka katteeksi puukotin jo Lietmajärveltä hankkimani lihaisenrasvaisen makkaran viimeiset kannikkalintit. Huvittaa se, kun olin ollut ostavinani Voloman magazinesta maitoa 2 purkkia, mutta toisessa olikin piimää jota lorautin kahvin sekaan. Venäläinen oikea voi on hyvää kuten nuo maidotkin, tietenkin myös piimä ilman kahvia.
Kala ei edelleenkään onkeen käy, paitsi tullessa eräällä joella, jonka rannalla kasvoi minulle tuntemattomia kukkia yksi ahvenen sintti erehtyi pikkulippaan tarttumaan.
Huuhtaisin parit hikeentyneet paidat ja kalsarit, sukkiakin lutruttelin kivien päällä samalla kun uida pärskyttelin kirkkaassa Pieninkäjärvessä. Nyt pyykit kuivuvat vähäisessä, pohjoisenpuoleisessa tuulenvireessä hentoisten petäjien väliin naulatussa laudassa, lie siinä kalastajat verkkojaan selvitelleet joskus. Puolipilvisen kolakkaa on ilma. Sen verran aurinko jaksaa lämmittää, että makailen telttarysässäni ilman vaatteita kun on niin metka olo kylmässä vedessä uinnin jälkeen.
Täytyy vielä Volomasta laittaa asioita muistiin sekä viimeisestä pyöräntyöntötaipaleesta jonka hiekkainen mitta oli vain noin 25 km.
Iloinen joukko lapsia piiritti minut kun olin katselemassa rumaa rakennusta päällystämättömine pihoineen kylän laidalla.Se osoittautui "skolaniksi", kouluksi jonka ympärillä nämä viikarit olivat pinttelemässä. Kun yritin selvittää, taitaako kukaan suomea tai englantia, niin isoin poika muutamat englanninsanat muististaan kaivoi, ja se kilkatteleva, violettipusakkainen tyttö. Esittelin kartasta kotimaani ja mistä olen lähtenyt, sekä kuten aikuisillekin kysyjille kulkemani matkan ja minne olen menossa. Ihmettelyä lapsilla piisasi jo pyörässäni.
Pyysin lapsia kirjoitttamaan nimet vihkooni. Tyttö oli Veronic 8 v, yksi pojista Daniel 10 v ja kiviä käsissään pitänyt Olek 7 v. Ranteensa leikeissä murjonut poika ei nimeään laittanut enkä sitä enää muista.
Lasten mukana kuljeskeli jokunen kissa sekä koira. Mustaa rotjaketta piti ojentaa rantsakalla ja se asettuikin, mutta sitten syöksyi aidan alitse pienenpieni kissanpentele sen kuonoa kynsimään. Pian siinä menivät rinkiä niin kissat, koirat kuin lapsetkin. Tytön ja Olekin kukkamekkoinen äiti tuli paikalle takanani olevasta kerrostalon rohjakkeesta, mutta ei alkanut juttusille sen kummemmin. Tervehti vain hymyillen kun drastuijet sanoin. Ollessani jo menossa poispäin, niin Olek juoksi aitoja ylitellen hengästyneenä jälkeeni ja ojensi minulle äidiltään terveiseksi omenan.
Kun sade taukosi, kiertelin pusikoiden valtaamalla, hylätyllä teollisuusalueella. Poiskorjaamattomat öljysäiliöt, hajonneet rakennukset, pusikkoon sujaltava rautatie ja tähystystornia muistuttava tiilitorni tekivät ankean vaikutuksen. Aprikoin siinä öljylänttistä hiekkaa potkiessani, että millainenhan lienee Volomassakin pohjaveden tila?
Iltaa kohti taivas kirkastui, soiden yllä leijaili sumuläimäreitä kuin tarinoiden aaveita koskaan päättymättömillä poluillaan. Näin myös yhden, laajan metsäpaloalueen jossa aluskavillisuus jo vihersi, mustikanvarpua enimmäkseen. Niillä kankaankohdilla metsän tunnelma oli erilainen, kuin pysähtynyt. Jollakin kohtaa oli ukkoteeri jäänyt auton alle ja olisin ottanut sen nuotiolla paistettavaksi jos olisi ollut tuore, tämä haiskahti jo. Korppi vainajan ääreltä lentoon nousi, se oli kortannut teertä niin, että pää puuttui.
Autoja ei montaa tällä taipaleella näkynyt. Aivan alkupuolella yksi Niva ja sitten joku muunmerkkinen maastoauto jossa oli nuoria miehiä menossa kalaan koska vapoja oli sidottu takapuskuriin ja lonksuvassa takaovessa heilahtelevaan vararenkaaseen kiinni useita, ja katolla oli kumivene.
4 kommenttia:
Jos tarkoitat noita kuvassa olevia kukkia, niin siinä kasvaa mesimarjaa.
Minäkin ajattelin niiden olevan mesikankukkia, mutta kun ne olivat kovin isoja ja monikeroksisia, niin epäilen (kuvassani ei ehkä mittasuhdetta huomaa?)
Katsopa esim. kuvahausta, niin väri joissakin passaa, mutta ei terälehtien kerroksisuus.
Se voi olla mesilillukka tai muu risteytymä. Tienvarsilillukka on kyllä olemukseltaan hieman toisenlainen, mutta kyllä tämäkin ruusukukkaisiin kuuluvalta lillukalta näyttää. En yritä olla oikeassa, arvelen vain.
En ole vielä Puutarhurilta kysynyt, se kyllä tietää. Lähen nyt Unjmäen lillukanvarsikoehin, palajan muanantaehin mennessä -jos jaksan; on kakrujen leiri...
Lähetä kommentti