torstai 26. kesäkuuta 2008

Ympäristöjärjestöjen opiskelijaressukat...

..haluavat yksityisen kulutuksen salvamista näin otsikoituna: "Yksityistä kulutusta tulisi leikata verotuksen keinoin" Hs 25.6.08, Tuuli Hirvilammi ja Elina Turunen.
Kirjoitussarjan hesarilainen otsikkokin on kuin näiden kirjoitusten sisällöt: "Kohti kestävää kulutusta"

Hah hah! Todellakin kohti kestävää, ja ikuisesti, kulutusta!

...kun kuolema valtatien varrellakaan ei ilman saastuttamista ja verottamista luonnistu...
Mitä yksityinen ihmispolo enää mahtaa sille, että laittaessaan aivan tavallisen pottumuusi-lihapullapäivällisen viisihenkiselle perheelleen jo yksistään pakkausjätettä kertyy 30 litran roskapussillinen tiukkaankin polkienkin?

Kuinka töryn määrä Ämmässuolla tai Hudsonin lahdella vähenisi kuluttajaa verottamalla kun sen leipänsä on kuitenkin muovin seasta keittiöissään kaiveleminen?

Hihi hih! Perkele.
Ymmärtävätkö nämä sosiaalipolitiikan ja valtio-opin opiskelijat aivan persluussaan sen, mitä yrittävät sanoa? Ovatko he tohtineet tosissaan vilkaista perheiden raskaasti verotettua perjantai-iltaa silmiin?

Vaikka kulutus huvikseen veroja maksamalla saataisiin vähenemään siihen mittaan, että perheissä syötäisiin kuten "ennen vanhaan", eivät potut, porkkanat, kaalit, tomaatit ja sellerit enää ilman muoviin pakkaamista jääkaappeihin kulkeudu.

Eiväthän kerroskolhoosien kuudennen sukupolven jälkeläiset enää edes tiedä, kuinka pottu ensin idätetään, sitten akkauatralla perkeleenmoisen kiroilun saattelemana maahan pannaan. Ja kun vesiheinä alkaa nostaa saatananmoista katetta vakoihin, se taas mullataan samanmoisin sävelin, kunnes jälleen saa syys ja on helvetinmoisen noitumisen kanssa pottu kellareihin kaiveltava.

Kjyllä maalla olisi mukavaa.

Jos jokunen viidentoista muovikerroksen sisään pakattu eksoottisempi lajike sen kalleuden vuoksi turusien perheeltä jää Prismassa ostoskärryyn nostamatta, heidän on kuitenkin se tuttu ja turvallinen, styroxiin ja elmukelmuun kääritty jauhelihamötikkänsä ostettava maksoi se mitä tahansa. Ja se on tehtävä joka ikinen päivä.


Perinteisiä lihatiskejä uniensa harhoissa näkevät enää satavuotiaat maitopäälärin kanssa tinkimaitoa naapurista hakemaan lähtiessään.
Ja monikohan ymmärtäisi enää kehräävän rukin, pellavanloukutuksen tai vanhan, jalalla poljettavan Singerin laulua?
Verotus on helppo keino saada rahaa tukiaisiin joilla pakkausteollisuuden uusia insvestointeja tuetaan niiden omistajien jo ennestään ähkyyn saakka pöhötyksessä pöllöttävien eurovuorien lisäksi.
Verotuspolitiikan tutkiminenkin on helppo tapa saada valtion kitkemistä veroeuroista apurahoja tutkijoiden tutkia verotusta, sen kohdentamista, monipuolistamista ja että se varmasti kattaa kaikki osa-alueet tavalllisen ihmisen arjessa. Perseen pyyhkimisestä hilseen harjaamiseen hartioilta.
Innovaatiiivinen! New! Kätevä! Helppo avata! Huudahtelee miljardien leikkelepakettien kyljet joka päivä miljoonissa "prismoissa" ympäri maailman.

Ja nämä samaiset huudahdukset loistavat teidemme varsilla, levähdyspaikkojen "moolokkien" vierillä ja valtavien jätevuorien rinteillä ihmiskasautumien, eli kaupunkien takapihoilla. Tai tuprahtelevat "saasteettomasti suurissa lämpötiloissa" kärvennettyinä lämpölaitosten savupiipuista ilmakehään jota keuhkoihimme ryystämme.
Karu totuus on, että arvon opiskelijanuorukaisten tulisi lakata liitelemässä niissä sfääreissä joita yliopistot tarjoilevat kampuksillaan. Heidän tulisi kiivetä niiden muurien ulkopuolelle, tehtaisiin ja "innovatiivikeskuksiin" joissa eri rahastamisen muotoja vain vasemman aivopuoliskon omaavat ermeit kuumeisesti miettivät.

Heidän tulisi jalkautua (jos vielä jalat omistavat) teidemme varsille, kaatopaikoille ja kulkea avoimin silmin marketeissa ja hehtaarihalleissa joiden kuluttajille myytävät tuotteet eivät ilman saksia, puukkoja, kirveitä ja sahoja edes pakkauksiensa sisältä käyttöön lähde.

Miettiä, onko jo moneen kertaan verotetun tuotteen käyttäjää verotettava lisää vai valtavaa koneistoa joka tuottaa tuotteen ympärille materiaalin jota kuluttaja ei sen koommin käytä kun on tarvitsemansa hyödykkeen siitä irti repinyt.

Kusen kiukaalle vielä yhden kysymyksen:

Kumpi saastuttaa ilmaa enempi, raskaasti kaikissa tuotantoprosesseissa verotettu ruoka, joka paskaksi suolistossa muuntuu vai kuluttajaa etu- ja takakäteen verotettu muovi, jonka elinkaari sen synnystä materiaalin puoliintumisaikoineen, luontoon heitettynä tai kaatopaikoille muovikääreessä kuljetettuna, kestää satoja vuosia?

Ei kommentteja: