Runoilija vinkkasi

Suomenkieli on kuin syksyinen perunapelto, mutta käännän otsikon vihjailematta muuta, sillä joillekin tämänkään pellon kääntäminen ei luonistu: Vinoilija runkkasi.

Näitä, pakinaiseni esileikkipitkospuita kipittelemmekin sitten joustavasti itse aiheeseen, eli saamattomien seksiin, jota sikiää tutkijoiden ja nykyrunoilijoiden selibaattisäkeistä.

Runoilija, edustaja kansan, Tommi Taapertaja (nimen suom. VE) kokeili joskus 80-luvulla selibaattia värssysuonen uhatessa kuivettua pelkästä paneskelusta, eli sai tyhjännylkyttämisen sijaan välillä työvälineensä, kynän, kätilöiseen kätöseensä.

Kun sitten sydämenmuotoisille sivuille ruikitut siemenet viimein löysivät tiensä kotirouvien ja teinityttöjen sydänalusia vihleksimään, pääsi runoilijakin jälleen nylkyttämään.

Näin se käy, sanoisi K.Vonnegut.

Nyt saamattomuudestaan on runoillut Timo Hännikäinen. Lieköhän kirjansa selkämykseen laitettu sama kirjastokoodikin, kuin antamattomuudesta tutkimuksen sepittänyt sielunveljensä Henry Laasanen?

Kärpässienen alla sadetta paossa istuvia hassuja miehiä molemmat.

Kun yhteiskunnassa on päästy raamatusta peräisin olevien henkimaailman tulkintojen sijaan oikeiden lakien tulkintaan, alkavat muutamat miehet narista, ettei pillua irtoa tässä tasavallassa, ellei tee jotain repäisevää. Pitää ainakin kirjoittaa kirja tai tehdä tutkimus aiheesta, että flaksi käy Suomen seksuaalimarkkinoilla tammikuussakin ilman, että tarvitsee lähteä alaikäisiä paneskelemaan Bangokiin.

Ymmärtämättömiä nyyhelöpoitsuja tämmöiset "runoilijat". Heidän toimensa tähtäävät taantumuksen tielle, haaveensa takaisin aikoihin, kun naisen tie kulki ihvileukojen, pihkanäppien, hellojen, hetekoiden, kapaloiden ja navettapolkujen viitoittamilla jaamanteillä.

Miksi nainen ei saisi valita vapaassa yhteiskunnassamme paneskelukaverinsa ja aktiensa ajankohdat siinä missä mieskin? Eikö evoluutio ole tällä kohtaa vielä päässyt käsittelemään perimäämme niin, että Tasaisen Arvokin hipsisi välillä kuulostelemaan?

Urokset jokatapauksessa hallitsevat seksisektoria suurimmassa osassa maailman uskontojen valtakulttuureja, ja sellaisissakin, missä uskonnoilla ei ole mitään tekemistä lisääntymisvietin kanssa. Kuka niitä revoja miljarditolkulla internettiinkin saamattomien runkattavaksi valokuvaa ja videoi oikein tehdastyönä?

Suomessa pienen piirin lestadiolaiset perinteet ovat vahvoilla edelleen, eikä niillä kinkereillä kysellä naaraiden mielipiteitä lapsivuoteiden äärillä.

Sitten tämmöiselle, suvunjatkamaisen pakonomaiselle ja seksintäyteiselle estradille asteskelevat inisemään runoilijoiden ja tutkijoiden kaapuihin puetut, humpalle kykenemättömät pellet, joita nostetaan otsikoihin koska eivät ole saaneet naista!

Voi pyhä hännänalunen!
Mediaakin viedään kuin laasasia ja hännikäisiä lööppimetsään naimaan.

Tiedä häntä, osaivatko naiset hoitaa seksiasiat pitkässä juoksussa yhtään sen sievemmin jos koko touhu annettaisiin heidän haltuunsa. Ehkä vähemmän fyysisiä kipuja aiheuttamatta se ainakin tapahtuisi. Riippuen tietysti siitä, heikkeneekö uroksen body edelleen yhtä lujaa vauhtia, kuin se tänä sipsien, colajuomien, siidereiden ja kaljojen aikakautena on tapahtunut.


Itse olen 50-vuotisen taipaleeni varrella ollut naisen kanssa "silleen" todistettavasti kuusi kertaa. Yksi saantikerta on isyystestillä varmistettu. Kaikki muut, tuhannet reissut naisen jalkojen välissä -syntymän lisäksi- ovat olleet joko silkkaa huvittelua, kuvittelua ja paneskelua. Tuloksetonta nyhertelyä autoissa, teltoissa, hotelleissa, taukotuvissa, hiekkarannoilla, saunoissa, majoissa, kerrostaloissa ja Rissalan lentokentän pommisuojassa.

Nykyisessä suhteessani rakastelukertojen lukuisuudesta pitää pääasiassa armahin Ylipuutarhuri. Minä vain ehdotan ja alustan. Riitoja aktien harvalukuisuus aiheuttaa, sen myönnän, mutta takahammasta purren yritän tyytyä tilanteeseen, sillä väkinäinen naiminen on kuin sammakonkutu aamupuurona. Liian vähän saantikertoja loppumattomiin, miehisiin haluihini nähden, mutta näkyyhän tälläkin määrällä toimeen tulevan enkä ala siitä kirjoja kirjoittamaan.

On kuitenkin tullut koettua sekin elämänvaihe, että puheenaolevaa evästä on ollut tarjolla niin paljon, että mikään ei ole tuntunut miltään. Yleensä sellaisista ajanjaksoista on seurauksena ollut hirmuisia ihmissuhdesotkuja, kaikkien asioiden laiminlyöntejä ja kyllästymistä.

Pelkistettynä totuus miehistä on yhtä yksinkertainen kuin käpylisäkkeemme toiminta: Me emme saa koskaan tarpeeksi; puute alkaa heti, kun reiältä nousemme.

Kun luin Ayaan Hirsi Alin kirjasta "Pakomatkalla", kuinka mieskuohitsija suoritti hänelle ja kahdelle hänen sisarelleen kastraation heidän ollessaan iältään siinä viiden korvilla, toimitin yöllisessä unessani itseänikin koskevan miessukupuolen helvetin helvettiin. Siellä ei tuli roihunnut, eikä piru hiilihankoa heilutellut vaan jokainen sisääntuleva mies napattiin kuohintapukille jossa toiset, jo kastroidut kaapu-ukot alkoivat tylsien veitsien tanssin...