-Vekkuli.
-...oh, anteeksi, onko kirvesmies Karppinen?
-Ononon, korkonimi tämä Vekkuli vuan on, heeh heeh heh.
-Niin, hauska.., täällä olisi Riitta-Leena Pimiä Valkeanmäestä. Tuttavat suosittelivat, että koska olette kirvesmies isolla K:lla, niin...
-Nooh, liijottelloovat, tuttavat...
-Niin enpä tiedä sitä, mutta meillä tapahtui vesivahinko keittiössä ja tarvittaisiin ammattimies apuun.
-Jaahas. Mimmonen se vahinko oli?
-Tiskikoneesta oli tiiviste vuotanut ja vesi on levinnyt vähän joka paikkaan meidän huomaamattamme. Se oli uusi tiskikone ja jo kerran sitä korjautettiin takuuseen, mutta vika uusiutui.
-No voehan perhana, se on ikävä. Tuota onhan vakkuutukset kunnossa?
-On kyllä. Huomenna tulee vahinkotarkastaja ja sitten tiedetään enemmän. Vähän Joonaskin, minun mies, katseli vahinkoja, mutta kun hän ei ymmärrä asian päälle sen enempää kuin minäkään, niin parempi jättää se ammattilaisten huoleksi. Selvästi täällä kuitenkin paikat ovat märkänä ja hajuakin alkaa jo olla.
-Monenko aekaan se vakuutusukko tullee huomenna?
-Hän soitti perjantaina, että lähtee Ylivieskasta maanantaina varhain ja arveli, että siinä puolenpäivän paikkeilla olisi täällä meillä.
-No perhana, minäpä ookkaelen sinne sammaan aekaan. Niin, tuota Valakkeenmäen Pimiän Joonan rouvahan se on joka soettelloo?
-Niin. Tehän taidatte tunteakin mieheni?
-No perkele! Sehän se minun hampaita on poraillut ja ikeniä rasvannut joka toinen vuosi. Ossoon minä sinne. Yhen kesän kulin sen polun niin monasti kun tehtiin se Retriksonin navetta siitä teiltä etteenkäsin jokunen kilometri, ja muutenniin on se teijän talo tuttu.
-Niin niin, minä sen tiesin sillä Fredriksonhan teitä suosittelikin.
-Noh, nähhään huomenna. Käyn uamulla yhellä toisella työmualla ennen teille tulemistani ja ajelen sieltä. Terve!
Kirvesmiehen vaimo tulee suihkusta. Poika syö iltapalaa keittiön pöydän ääressä ja lukee Mauri Kunnaksen Koiramäkeä läksykirjojensa päällä.
-Kuka soitti, kysyy vaimo tummaa, paksua tukkaansa harjaten.
-Se hammasliäkärin opettajarouva Valakkeenmäestä. Soetti, että olisi paekat märkänä ja vähän hajuakin, tarvihteisi avuksi ammattimiestä kun oma mies ei kun vieraesiin suihin sorkkii...
-Hyi sinua, hyi! Mitä oikeasti?
-Toellaannii oes vesivahinko-remppa Valakkeenmäessä. Pittää huomenna satuttoo ihtesä sammaan aikaan vahinkotarkastajan kanssa. Sopivastihan tämä nyt tuli, kun se Turusen sauna ja aitta alakavat olla lopuillaan. Jonkun listan käyn pukuhuoneeseen lyömässä, asennan jakkarat paikoilleen, laetan pyyhekoukut ja saunan lämpömittarille ruuvin, kerreen kamppeeni koppimopooni niin se on siinä sitten.
Aamulla kirvesmies on noussut jo neljältä. Keitellyt aamupuurot ja laitellut eväät. Vaimo nousee viideltä. Hänellä on lähtö Helsinkiin ja aamujunaan on kohta kiire.
-Tein sullekin matkaevästä. Kato, laitoin rasiaan leipäpalasia ja niihen välissä on juustot, kurkut sun muut rönsyt. Olisi tuossa keitettyjä kananmuniakin, vuan se eväsrasia kyllä haisee sitten ihan sille itelleen kun vaunussa aakaset, hehe. Luulevat vielä, että minun pikku rouva piästi suhu...
-Lopeta! Tiedät etten pidä rakennusmonttujutuistasi.
-Niin, heh saatana, vuan evväistäni kyllä tykkeet. Onko sulla se puheluonnoksesi jo laukussa? Oesin voenu vielä vilikasta ja lisätä jonkun lauseen sinne, vaekka pari kaskua, kjeh kjeh. Kato, minua kiinnosti se kappale, jossa filosofoet naesen ylleismaailmallisista oikeuksista...
-Ei! Sinä et kyllä lisäile mitään minun puheisiini. Vaikka kai ne elävämpiä sitten olisivatkin...
-Joko se poeka alakas nousta niin mänisi samalla kyyvillä sinun kanssa niin en minä tarviis torin kautta kiertee?
-Äsken havahtui jo kun kävin sanomassa. Mitenhän hänellä sitten keväällä menee kun otti sen Venäjän vielä valinnaiseksi?
-Hyvinhän meijän Mauri venättä posmittaa. Eilenniin siellä kylypylän saanassa alako jonkun turistin kanssa juttelemmaan, ja naurovat niin pirusti. Jonkun vitsin oli se Pietarin paksulainen kertonut.
*****************
-Jahnukaisen Taito Koste Oy:stä terve.
-Jahhas, Vekkuli Karppinen Vekkulitehtaalta, terve terve! Ja talon emäntähin siellä niin simpsakkana puoli reiteen kahloo omassa tupasessaan. Päevee.
-Päivää päivää. Taidat olla ihan oikeasti aika vekkuli, hih hih.
-Niinpä. Pienenä antoivat jäykkäkouristusrokotteen sijasta vekkulirokotteen ja sen jäläkeen olen jäykistellyt vaen jäsen kerrallaan naisseurassa, hehh heeh heh...
-Johan nyt, mutta katsotaanpas sitä keittiötä. Me ei ole osattu täällä mitään tehdä, ei edes purkaa kalusteita kun meillä on peukalo keskellä kämmentä.
-Ei haittaa. Nyt kun vahinkopaikka on siinä kunnossa kuin vahingon tapahduttuakin, otan kuvia sitä mukaa, kuin irroittelen vähän noita kalusteita, lattiaparketteja ja ehkä täytyy ottaa väliseinääkin auki tuolta kalusteiden takaa...
-Kuule, tuo nyt on jo selevää, että tämä lattia pittää kokonaan purkaa. Tiällähän huljuavaa vesi parketin alla tänne ikkunaseinälle. Katopas kun kiännän puukonkärellä tätä listaa irti.., yhhyh. Ihan on märkee niin kuin rouva eilen puhelimessa sanoi.
-Niin mutta jos nyt kuitenkin purettaisiin...
-Elä ala purkamaan. Porroot vuan muutaman reiän sinne tänne jotta suat vakkuutusmuodollisuudet tehtyä. Kun mittaelet niillä märkyysmittareillasi niin kaksattoo rosenttia löytyy kosteutta het ja jokalaejalta. Minä luulen, että on männy väliseinän alite etteisen puolellekin. Tässähän on parketin alla ponttilastulevy ja sen alla kakkosneloskoolaus roskavalun piällä ja lisäeristeenä on mineraalivilla. Melekkein viisainta, kun minä pyyvän nuapurista yhen poejan kaverikseni ja tullaan huomenna tänne sorkkarautojen kanssa, niin käyt sitten vasta ottamassa ne kuvasi. Muuten sinä konttaelet tiällä vielä ens viikollahin prässihousunesi ja homma ei ku vennyy niinku poekamiehen kesäpäevät torin rannassa.
-Mistä sinä nämä rakenteet niin hyvin tiedät?
-No saatana, minä olen tähän viimesimmän remontin tehenyt viistoista vuotta sitten. Alakujjaan tämän talon omisti ennen näetä Pimiöetä Tikkasen Uatu, vanaha sotaveteraani. Tämä on niitä lujasti tehtyjä, 1950-luvun rintamamiestaloja jonka on aekonnaan rakentanut minun isä ja sen isä, eli Karppisukkivaenoo.
-Vai niin, onpa hauska tietää tämäkin, mutta te varmaan pärjäätte täällä ilman minuakin? Minun täytyy mennä takaisin lukiolle kaupunkiin, työt odottavat, ja oppilaat. Laittakaa ovi lukkoon, soitellaan sitten illalla.
Jatkuu viikon sissään ilimestyvässä seuraavassa lumerossa
7 kommenttia:
Johan tarinan pistit!
Tämä on kuin käsikirjoitus Savon Remontti-Reiskan työkeikoista. Mahdottoman hauska. Ja tuo kieli ja pikkuhärskit sutkaukset pitäisi saada kuulla - ehkä siksikin tämän näkee esitettynä.
Kyllä sinä, Valto, nostat tuon Remontti-Reiskan karvoineen päivineen liukkaine kielineen elävästi nyt pramille. Loistava alku! Jäämme välittömästi odottamaan märkätilojen korjauksen jatkotoimia.
Jees Iines! Olen ihan oikeasti näinä päivinä "hätäaputöissä" jossa korjataan äkkitulvan aiheuttamaa ikävyyttä keittiösssä, pesutiloisssa ja eteisessä. Jouluksi pitäisi kuusihenkinen perhe saada takaisin kotiin! Enpä siis ehdi kuin tälleen vieraalta koneelta äkikseltään pistäytymään joten jäävät kommentit muualle tyystin laittamatta vaikka niihin himoa lykkääkin. Juuri nyt lopetimme hommat ja aamulla sentäs läksin liikkeelle klo 04.
Tästäkin tapauksesta yksi säie tarinaani, vaikka monta kertaa olen tämmöisiä töitä joutunut kunnossa ollessanikin suorittamaan.
"Nimet muuttuu vain, mut ihminen ei muutu lain..."
Kiivasta keskustelua sinne palstallesi.
Juttusi on mukaansatempaiseva ja sen huumori sai minut nauramaan. Pistää odottamaan jatko-osaa, älä kuitenkaan hoppuile muiden kiireittesi keskellä.
Valto, kiivasta keskustelua en toivo, vilkasta toki. Mukavinta on semmoinen leppoisa jutustelu, jossa samalla hoituvat maailman asiat parempaan kuntoon.
Toivottavasti kuusihenkinen perhe pääsee jouluksi kotiin ja sinä säilyt terveenä.
Mainio tämäkin osa! Arvokasta työväline ja -tarvesanastoa. Tehtiin remonttia toissa kesänä kesäasunnossa. Munmies purki lattiat kokonaan pikesi sementtipohjan, ja pani uudet vuorivillat ja tarvittavat laudoitukset ja levyt, päälle laminaatan, jätti johonkin väliin, en muista mihin, kolmen tai viiden millin ilmaraon tuuletusta varten (maapohjalattia). Uuden ulkokaton teki ammattimies. Siihen tuli saumaamaton peltikatto, hieno! Siinä kattoikkuna. Sen alla meillä on nyt "musiikkikirjastosali", jossa flyygeli ja hurjasti kirjoja. Minun haaveiden toteutuma (aah!). (Poika soittaa ja säveltää, opiskelee konservatoriossa.) Hitsi, siitä minä en olisi saanut kertoa. Se suuttuu.
Avatar, lukeeko poikasi kommenttejasi tai omaa blogiasi? Jos ei, niin ei osaa "suuttuakaan".
Sepä ei mulle kuulu.
Hyvä kun pidit tekstistä. Tässä alan kohta jatkamaan jos jaksan. En siis ole kotona, vaan n. 150 kilometrin päässä tekemässä eräälle 6-henkiselle lapsiperheelle remonttia kun sattui vesivahinko ja heidän pitäisi päästä jouluksi kotiin. Mutta tässähän voin verestellä tarinaani varten näitä kirvesmiehen ammattiin kuuluvia juttuja...
Tänään ovat nämä käteni jo alkaneet hangoitella työnteolle vaikka niin mielelläni vasaralla paukuttelisinkin! Onneksi on muitakin talkoohenkisiä auttamassa.
Pakkanen on pysytellyt 20-25 asteen paikkeilla koko viikon.
En usko, että lukee, mutta kyllä hän löytää piparit ja karkit, vaikka yritän ne kätkeä, että vähän aikaa säilyisivät. Ja hänelle on kehittynyt äärettömän tarkat korvat, kuulee puheen talon toisesta päästä.
Täällä etelässä on ollut todella kylmä. Ja maapallon pitäisi lämmetä. Ehkä maapallo on pyörähtänyt hieman akseliltaan toiseen asentoon.
Lähetä kommentti