tiistai 12. kesäkuuta 2012

Eristys


Eristyshuoneen koko on 7 kertaa 6,5 reipasta askelta. Lattiassa sininen muovimatto, paitsi sinisin verhoin eristetyn, kolmanneksen tilasta vievän wc- ja suihkutilojen osuus jossa maton väri on beige. Betoniset seinät ovat vaalein värein maalatut, raskaat desibeliovet tiikkiä jäljittelevällä, beigellä muovisekoitteella päällystetyt.

Sähköisesti eri asentoihin säädettävää sänkyäni vastapäätä seinällä, katonrajassa on 32 tuuman telkkari ja sen alapuolella vasemmalla korkea vaatekaappi jonka vieressä helakansinistä pyykkisäkkiä varten pyörillä oleva metallinen teline. Sisäovista toisen vieressä on lukittu elämänluukku josta ruuat ja juomat tarjoillaan ja likaiset astiat nykäistään eteistiloihin takaisin. Myös lehdet, tiedotteet, kyselykaavakkeet ja allekirjoitettavat kuulustelupöytäkirjat jaetaan sen kautta.

Sängynvieren pienen pöydän metallijalassa on magneettikiinnityksellä kaukosäädin jonka keltaisista, vihreistä ja punaisista nappuloista saa valot, hälyttimen ja radion toimimaan. Toinen kierrejohtiminen, harmaan väritön säädin on sängyn toimintoja varten. Sen tauspuolella on muovinen koukku, josta laitteen voi ripustaa teräksiseen sängyn laitaputkeen. Television kaukosäädin on erikseen ja se on kirkkaaseen muovipussiin narusulkimen taakse sujautettu.


Yöpöydässä on kaksi eri kokoista vetolaatikkoa (sinisiä nekin), raamattua, katekismusta tai virsikirjaa kummassakaan laatikossa ei ole, ainoastaan laminoitu ohjelappunen jossa yksityiskohtaisesti selostetaan säätimien toiminnot ja radiokanavat; samma på svenska. Pöydän jalkaputken sisään menevällä akselilla saranoitu ruokailu- ja kirjoitusalusta kääntyy tarvittaessa linkkuun pöytälevyn alle piiloon. Kaksi roska-astiaa mustin jätesäkein häiritsevät ruokailunäkymiä oviseinustalla. Toisen kannessa lukee sekajäte, toinen on pelkkä kanneton muovipönttö. Visusti lukittuja ovia on kaksi; toisesta tullaan sisälle ja toiseen on liimattu käskylappu jossa ehdoton kehotus ainoasta poistumissuunnasta. Kolmaskin ovi on, se johtaa ulos, mutta ulos ei voi mennä sillä se on kaksinkertaisin lehdin varustettu ja myös lukkoja on kaksi. Ovessa on kuitenkin ikkuna, jonka voi sälekaihtimin varjostaa yöksi koska ulkovalot loistavat kirkkaasti. Kuitenkin oven yläpuolella seinässä on oven levyinen, matala ikkuna, jossa sälekaihtimia ei ole ja yöllä suorakaiteen muotoinen valo paistaa suoraan muovimattoon puoleen väliin huonetta.

Kattoon, television yläpuoliseen nurkkaukseen on kiinnitetty kameran lasinen mulkosilmä. Se on toiminnassa, mutta ei nauhoita eikä ota ääntä vastaan. Käytävänpään lasikopissaan öisin vartiota pitävä henkilökunta vilkaisee siihen säännöllisin väliajoin. Itsetyydytystä ei siis tässä huoneessa voi harrastaa ellei tykkää tehdä sitä julkisesti. Nenää silti kaivan estottomasti ja raavin häpeilemättä niitä paikkoja joita kulloinkin kuivassa huoneilmassa kutittaa.

Minulle sallitiin tänne kirjoja mukaan. Lähtiessä tungin kameralaukkuuni Erno Paasilinnan Lausui alustaja joka korosti- ja Harri Tapperin Pitkäsuisten suku-kirjat. Ne on kohta lävitse kallittu. Eilen sain tänne Hesarin ja siitä jäi mieleen etusivun Elina Grunströmin kolumni Nykyajan torpparit. Ajattelin yöllä sen johdosta lähinnä Lauri Ihalaista sekä muita kovia ay-pomoja, enkä mitenkään kauniisti sillä vainaja Jorma Reinin turpeat juopon kasvot tunkivat aina päälimäiseksi. Saattoi olla, että näin Ihalaisesta unta sillä hän oli puhumassa Raatihuoneen torilla ennen tänne joutumistani. Paikallinen demarikansanedustaja sitten maakuntalehden kuvassa käveli varpaillaan kuvaajan ohitse ja näytti melkein yltävän Ihalaista olkapäähän. 


Lähtiessäni sain ottaa myös oman miniläppärin ja mokkulan laukkuuni. Eristyksessä oleville ei talon langattomaan salasanoja jaella. Seinät ovat yli puoli metriä paksut, joten kiinnitin mokkulan pitkän johdon päähän, siirsin pyykkisäkkitelineen mahdollisimman lähelle ulos antavaa ikkunaa ja irroitin sängynpäätytelineestä sen peltiselle kannelle käsidesifiointiannostelijan johon sidoin vastaanottimen kuminauhalenkillä. Silti yhteydet pätkivät tai eivät toimi tuntikausiin. Mahdollisista langattomista verkoista ilmaiseva laatikko ilmoittaa, että talon sisäinen wlan toimisi täysin tehoin, mutta kun ei ole niitä salaisia sanoja...

Täällä on seinällä myös lukollinen, keltainen laatikko jossa on käytettyjä neuloja. Se on kohta täysi, sillä minuakin on käyty tökkimässä jo monasti.

Kyllähän maailmassa vielä kunnon kumisaappaita valmistetaan, ja ihan oikeasta kumista. Siivoojan essujen ja harjojen vieressä suihkutilan lattialla ovat vaaleat kumikkaat ja niiden kyljissä lukee DUNLOP, ei ELOP. Suihkun kahtapuolen ja vielä lavuaarinkin vieressä on monta desinfiointipulloa ja muutama saippua-annostelija; lavuaariin roiskuvat veret pitää itse pestä.

Eilen ja toissa päivänä, sekä tänä aamuna ryin moneen purkkiin räkää, toisinaan tuli verta. Purkit vietiin visusti suljettuina pois. Joissakin niistä oli 50%:sta alkoholia, mutta en maistanut silti. Sitten ne ottivat senkkaa muutenkin; moni lasiampulli täyttyi. Nenään eivät onneksi lyöneet, kiduttivat neuloilla ja puhumalla samalla mukavia.

Monta kertaa ovat käyttäneet hyvin vartioituna ja suojiin pukeutuneena monen mutkan ja hissimatkan takana kellarissa. Siellä laitteet hoitelevat ruumiinsisältöni kaikuluotauksen, välillä vain ihmiskuulustelijan ääni kaiuttimesta kehottaa hengittämään syvään, hengittämättä, saa hengittää


Tänä aamuna laittoivat betonimyllyn suuta muistuttavaan laitteesen. Sitoivat kädet ranteista pään yläpuolelle vaikka särkynyt olkapääni ei olisi siihen asentoon voinut luonnostaan taipua. Laitteen lasisessa (tai kirkasmuovisessa) pyörivässä kehässä vilahteli vaaleita kohtia, muuta siitä ei erottanut. Valkoinen kaiutin alkoi huudella taas kehotuksia ja kun oli kertaalleen lävitse menty, tuli vartija putken toisen avoimen pään kautta ja laittoi jodia kyynärtaipeeseen eilen teipattuun kanyyliin menemään. Munissa tuntui ensimmäisenä, ne menivät ihan kuumiksi ja kielelle nousi karvas, metallinen maku. Ja taas ruumislauta allani liukui, nyt takaisin päin ja koko ajan hyrrä pyöri.


Kun lukemiset tänään loppuivat eikä netti toiminut kunnolla, katselin ikävissäni ulos pidemmän aikaa. Vastapäätä töröttää sateiseen ilmanalaan lämpökeskuksen piippu ja vain vähäinen höyryjuova erottuu nousevaksi taivaalle. Sen vieressä on jokin kummallinen, isoa pääläriä muistuttava säiliö ja sen harteilla on jopa kahvat kuin jättiläisen nostotoimia varten. Kai se jokin hakesiilo lie. Vasemmalla kauempana on laitoksen henkilökunnan asuntoja ja oikealla ajoramppien ja -teiden sekä parkkipaikkojen takana rakennetaan melko laajaa uudisrakennusta. Joku sanoi, että sinne tulee uudet kylmätilat ruumiiden säilytykseen ja lääkevarasto sekä toimistotiloja. 


Huomiovärisissä liiveissä työskenteleviä, kypäräpäisiä rakennusmiehiä vasaroi jokaisella kulmalla, eritasokatoilla ja kerroksissa. Ylhäällä raanan kopissa nosturiukko (tai -akka) on laittanut pahvia etelänpuolesta auringonpaistetta vastaan niin, ettei miehestä erota muuta kuin kädet vivuilla, nekin tänne saakka vain arvuutelemalla koska vähän muistaa, millaista nosturinkopissa on kun jossain harjannostajaisissa kiivettiin sellaiseen juomaan kaljaa ja katselemaan tunturimaisemia.


Äsken käveli valtavalanteinen nainen ikkunan editse. Se puhui kännykkään ja poltti tupakkaa ja tuli kohta takaisin sillä oven editse kulkeva betonikäytävä päättyy kaiteeseen muutaman metrin päässä ovesta. Tälle päivälle olen laskenut kahdeksan taksikäyntiä viereisen, ikkunaan näkymättömän pääsisäänkäynnin edessä, muutaman yksityisen ajoneuvon ja rampin alitse vilahtelevien ambulanssien keltaiset katot. Yksi nuorukainen sai sakot kun sen auto oli enemmän kuin puoli tuntia vastapäisessä vinoparkissa. Poikaa vitutti selvästi ja sen paksuna oleva tyttöystävä pani tupakaksi ennen kuin kävi omalle puolelleen auton sisälle. Renkaista jäi asvalttiin mustaa kun ruostepilkkuinen, punainen Madzan rämä liurusi mäkeä ylös.


Henkilökuntaa on paljon. Heistä minä en näe muuta kuin silmät, sillä maski peittää kasvot kokonaan ja päät on peitelty joko huivein tai harsoin. Jokaisella on tummansininen, peittävä työasu huoneeseentuloharsojen alla. En ole oppinut tuntemaan kuin yhden, Raahesta kotoisin olevan miehen, sillä hän puhuu samanlaista murretta kuin eräs Keminmaalta kotoisin ollut työparini monta vuotta sitten. On melkein yhtä isokokoinenkin. Siivooja, joka aamuisin käy hyvin suojautuneena huitaisemassa vähän lattiaa ja pyyhkäisemässä pintoja, on matalaääninen ja savoa vääntävä ja tunnistettavissa toisesta siivoojasta, joka pesee ainoastaan suihkutilat eikä puhu tervehdyksen jälkeen sanaakaan.


Verenimijöitä käy kaksi. Toinen on pukenut aina yllensä vahvan suojavarustuksen ja toimittaa asiansa kiireellä, mutta toinen pitempi ja laihempi tulee sisään vain maski ja suojaharso päässä. Kertakäyttökäsineetkin se riisui kun yritti etsiä kyynärtaipeesta vielä pistämätöntä kohtaa. Se puheleekin mukavia ja vastaa jos siltä jotain kysyy. Se katajaisempi kuussakävelijä ynähti viimeksi, kun kysyin nyt otettavan veren määränpäätä ja tarkoitusta, että pari putkea ne vain nyt käskivät ottaa, eikä muuta.


Minua väsyttää ja kurkku on kipeä, vähän ahdistaa rinnastakin. Yöllä heräsin sydämentykytykseen pari kertaa ja kun nukahdin, näin unta kodista ja avoimista ovista, auringosta ja kuinka leuto kesätuuli puhalsi hatarien lautaseinien raoista suoraan kasvoilleni.


Olen kirjannut kaikki tapahtumat, ruokailuajat, henkilökunnan käynnit, tarjottavat ruuat, pistämiset, yskimiset, paskomiset ja suihkussakäynnit muistiin ja nyt ne jo alkavat toistaa itseään.

Moneskohan päivä jo lie kiinni? Eivät antaneet tänä aamuna aamupalaa, ja päivän ainoan kahvikupillisen toi yksi naisvartija vasta äsken. Käyttivät taas kokeissa ja sen kuului tapahtua tyhjin vatsoin. Pitkäkestoisen kokeen jälkeen piti juoda nesteitä kolme litraa, että varjoaineet laimentuisivat vaarattomiksi, ja nyt sitten lorottelen pytyllä joka viidentoista minuutin jälkeen niitä pois. Kusi haisee ihan Jozolle, tai sitten kuvittelen.


Nyt särkee päätä ja olen valmis tunnustamaan ihan mitä vain vaativat!

13 kommenttia:

Riku Riemu kirjoitti...

Valto, minä luulen että sinussa on ihmisyys. Sellaista pidetään nykyisin erittäin vaarallisena tautina. Pelkäävät sen tarttuvan ja aiheuttavan kyvyttömyyttä olla kylmän rationaalinen.

Kun niistä olet niin paljon puhunut, kaiken muun ohessa luen Ernon kirjaa "Alamaisten elämää", joka on kooste satiireistaan.

Älä tunnusta, kyllä me kestetään!

Valto-Ensio kirjoitti...

Riku, pääsin "ehdonalaiseen" kun aikani kiltisti luovutin ruumiini "tietoja" tutkijoille. Keuhkot olivat kuvissa puhtaat, mutta se lienee selvää koska en ikänäni ole tupakkia poltellut. Rakennuspölyjä ja aspestia eivät ehkä osanneet etsiä ja tuskin ne kakspuolikkaita nauloja nykyihmiset edes tunnistaisivat... Sydäntä jäivät vielä miettimään, että ei se nyt aivan täyttä kultaa ehkä olekaan, rymistelee välillä omia aikojaan ja on suuri kuin kirvesmiehen nyrkki. Sykkeen hitautta aina ovat ihmetelleet, niin nytkin. Kerran joku vertasi Lasse Virenin sykkeeseen ja kysyin, onko se joku korkeimman oikeuden jäsen.

Tutkimukset jatkuvat, nyt vapaalta jalalta. Juhannusviikolla näpsäisevät tähystyksessä koepaloja (keuhkospirometria) ja joitain muita kokeita ottavat. Sitten syksyllä uhkaa uusi, pitempi "kuulustelujen" sarja. Toivottavasti ilmat ovat viileät, sillä se lävitse kehon sujahtava jodijuotti lämmittää mukavasti.

Tunnustanut en ole vielä yhtään mitään, mutta kun henkilökunta lopussa uskalsi riisua naamarinsa minua tavatessaan, lämmitti se mieltäni kovasti; olivat ihan maapallolla elävän ihmislajin oloisia kaikki.

Ripsa kirjoitti...

Valto,
on se kyllä kamalaa kun pitää ilahtua naamarinsa riisuneista homo sapienseistä.

Minä en ole ikinä joutunut sairaalaan, paitsi mitä yhden synnytyksen vuoksi, ja toivon kovasti etten ikinä joudukaan.

Hyvä että keuhkot ovat puhtaat. Luulin että hidas sydän on parempi kuin nopea tai vaihtuvatahtinen, mutta en minä tietysti niistä tiedä, olen käynyt katsomassa sairaalassa vain isää ja sen siskoa, en ketään muuta.

Jaa mutta olinhan minä joskus penskana Lastenlinnassa, kun tutkivat onko mulla EEG normaali. Sanoin heti että tottakai on, mutta ne eivät luottaneet muuta kuin niihin päässä oleviin elektrodeihin.

Olin oikeassa. Poissaolemiseni on aina ollut tiivistä ajattelua, mutta ne epäilivät sitäkin. Että olin liian pieni ajattelemaan, aattele nyt sitäkin! Tietäähän sen kaikenikäisistä lapsista että aivot menevät kuin hyrrä etiäpäin.

Toivon että olet edelleenkin OK, vaikka viimeksi joskus talvella taisit olla samassa lasaretissa.

Valto-Ensio kirjoitti...

Ripsa, olen sitten sinunkin edestä tutustunut sairaaloihin eri puolilla Suomea. Tällaiselle suurinpiirtein eläjälle sattuu aina kaikenlaista. Päälle voi laskea omaisten takia sairaaloissa käynnit joista niistäkin syntyy jonkinlainen kokemusten jata.

Kuten jo Rikulle mainitsin, jatkuvat kokeiden otolla tämänkin kertaisen syyn (epäselvä vielä) johdosta käynnit. Postissa tuli epigriisi sekä erillinen koepumaska jossa epäily, että keuhkoissa olisi mahdollisesti jopa vakavampaakin vaikka kuinka puhtailta elämisen töryistä olisivat säästyneet (kasvain?). Ei oikein ilahduta ne tiedot, muta koetan tässä nyt kutmuilla nämä viikot, jotka päätöskäyntiä odotellessa edessä kokeineen ovat.

Tämä on tämmöstä.

Maailmalla on paljon vakavampaakin. Syyriaa ajattelen, ja kaikkia muita kaltaisiansa kriisipesäkkeitä. Nokiaa, EU:n rahoituskriisiä ja Jussi Halla-ahoa pohdin ihan sivumennen; ne eivät evoluution etenemiseen paljoa vaikuta vaikka ottavatkin pattiin kun kysymyksessä on järkeä käyttävän lajin toimet: Tahallaan tekevät, luulen ma, ja siinäkin kai luulevat järjenkäytön olevan oikein.

Riku Riemu kirjoitti...

Ei maailmassa mitään vakavampia ole.

Erno Paasilinna monessa kohden syyllistää lukijan satiireissaan, joita olen lukenut. Tekee sen vain, koska sellaisia asioita pitää ajatella, suhteellisuudentaju voi pahimmilla hurjastelijoilla palata.

Vaikka, tuskin heillä palaa, tekstikin menee ohi heidän silmiensä.

Yksi pieni ihminen ei paljoa voi, jos jotain tuntee tehneensä, se on paljon.

Ihmisen velvollisuus on elää paitsi muille, myös itselleen.

Bussissa jo jonkun aikaa sitten katselin pientä eloisaa tyttöä, joka väkisin teki tuttavuutta kahden vanhemman "alkoholin ystävän" kanssa. Äitinsä häpesi silmät päästään: "Tule heti takaisin!" - Tyttö ei ollut moksiskaan, jatkoi juttelua, spurgut (antteksi nimitys) olivat otettuja.

Tyttö kutsui heidät kotiinsa käymäänkin, vanhemmat alan miehet olivat hööveleitä ja lupasivat joskus tulla. Äiti huusi naama punaisena tytölle: "Heti tänne!"

Ei mennyt.

Toiselle niistä spugeista kerran muutaman lantin heitin, kun tarvitsi. Sen jälkeen ei ole ollut tunteakseen, sekin etu sellaisesta on.

Valto-Ensio kirjoitti...

Riku, yhteiskunnassa (-kunnissa) on jo pitkään vältetty syyllistämistä vaikka se on, oikeaan osuessaan aina paikallaan.

Mikään muu sanktio ei pure.

Politiikan ääriainekset ja liivijengiläiset hakemalla hakevat tuomioita tililleen koska ne loistavat meriittinä heidän hierarkioissa kun muita korkeamman aseman arvomerkkejä tai titteleitä ei ole. Maailmalta Jörg Haider ja Geerd Wilders ovat hyvänä esimerkkinä ja nyt meilläkin yksi kansanedustaja on ensimmäiset sellaiset mitalit rintaansa saanut.

Nyt sitten nutistaan konkreettiset tarvekapineet, kumikengät virtuaalikökkösiin vaihtaneesta Nokiasta.

Olen itse siitä saakka, kun IT-alalle alkoivat kuvittelemaan luotavaksi "kestävää" kehitystä, ollut sitä mieltä, että ilmaan rakentaminen on illuusiota; alati uusiutuvaan rihkamaan kyllästytään.

Hiekalle rakentaminen, kun se oikein tehdään, on kumonnut raamatun kehoitukset turvaamaan kalliolle pykäämisen varmuudesta, mutta tätä pilvijuttua eivät osanneet esi-isäsatuilijat mitenkään aavistaa, ja siksipä tyhjän päälle rakentamisen suunnittelu jäi tekemättä.

Sateenkaarenpää-aarteista ihminen on aina unelmoinut, mutta sitten jotkut hullut alkoivat jopa toteuttamaan sitä.

Tai oikeastaan itselleen hyötyjä hakevat saivat tästä tyhjän unelmoinnista viimein brändättyä kauppatavaran.

Vai miten olisi tulkittava nämä karvan verran toisistaan erotttuvien miljardien kännykkä- ja nettilaitteiden mainoslauseet jotka ovat oksettaneet ajattelijaa jo monen monta vuotta?

Kuokka, Jussi (ei H-A) ja Perkele maustettuina saunalla, viinalla ja sisulla ovat ainoat mahtinsa näyttäneet elementinosaset joihin on voinut edes hiukan ihmisen toimissa luottaa. Ja uskon, että ne kattavat koko maailman, suomalainen sisu yksistään sekin on vain myytti.

***

Realismia on kieltää laitapuolenkulkijoihin kovin tiiviin kontaktin ottaminen, sen sanon näin vanhempana. Mutta silloin, kun itse on paikalla, voi sananvaihtoon kyllä mennä mukaan. Jälkeen päin sitten kysäisee muksuilta, että eivätkös tuoksuneetkin hyvältä? Halluutkos ite semmoseksi isona?

Tutuissa ympyröissä muutamat hampuusit ovat useimmiten vaarattomia, mutta vaikka täällä esimerkiksi eletään pienissä puitteissa, on esiintynyt aika vaarallisia juttuja lasten kannalta katsoen, sillä eivät ne kaikki enää pelkkää viinaa latki vaan lääkepäissään tekevät aivan yllättäviä juttuja tuossa jokirantatien puskissa örhennellessään.

Onnetonta elämää, sitä olen lapsille koettanut teroittaa; ei kannata pyrkiä isona tuohon virkaan.

Anonyymi kirjoitti...

suomeen tuli taas muutama työtön lisää. verot ovat pilvissä, ostovoima vähenee, kotimarkkinat supistuvat, rikollisuus lisääntyy, televisio-ohjelmat huononevat . . . mistä tämä kaikki voi johtua? miksi kaikki aina menee vikaan?

niin tehottomia kuin hallituksessa istuvat ovat, mitä voi odottaa tavallisilta kansalaisilta? yleensä kansan suusta kuulee totuuden, mutta ehkä kansa ei tiedä totuutta, kun se ei puhu mitään.

ihmistä nujerretaan ja pomot vain nököttävät hiirulaisina norsunluutorneissaan. sopimus laajamittaisista irtisanomisista tehdään ja lopuksi kätellään tv:ssä.

täytyy olla todella pitkä pinna, kun yhtään laukausta ei ole ammuttu eikä yhtään telttaa pystytetty eduskuntatalon pihamaalle. kaikki vain seisovat odottamassa, että taivas putoaa niskaan ja tulee viimeinen sade.

ehkä olisi laskeuduttava maailmankaikkeuden alinpaan helvettiin, sinne missä on tieto, palava pätsi ja hammasten kiristys, kysymään neuvoa viisailta - miestensaunaan.

siellä varmasti joku kaipaa jo kekkosta takaisin; diktaattoria joka pani mahtikäskyillään kukkoilijat kuriin ja asiat järjestykseen. toinen muistuttaa parista etelämpänä paraikaa sotivasta diktaattorista, ja siitä, mihin tyrannit aina ovat valtakuntansa vieneet. kolmannen mielestä niitä ei tarvitse etelästä etsiä, kun suomessakin on, vaikkeivat ne vielä ole aseita käyttäneetkään.....

sääli että sinne saunaan on naisilta pääsy kielletty.

Valto-Ensio kirjoitti...

Meri, ei unohdeta "kansan syviä rivejä"!

"niin tehottomia kuin hallituksessa istuvat ovat, mitä voi odottaa tavallisilta kansalaisilta? yleensä kansan suusta kuulee totuuden, mutta ehkä kansa ei tiedä totuutta, kun se ei puhu mitään." Ehkä tässä piilee tarinan (ja kansan) koko syvyys&viisaus; parempi tosiaan olla tekemättä mitään, herrat typerehtikööt tällä kertaa puolestaan. Ehkä jotain on opittu edes ruohonjuuritasolla niistä lukemattomista selkäsaunoista, joita historia on tarjoillut. Siellä päät pilvissä liitelijöillä ja oman sekä "veljien" etujen ajajilla ei tästä viisaudesta liene hajuakaan.

Kansan syville riveille kyllä edustajia löytyy mitä erilaisimmin perustein, mutta harva näistä tietää, mitä se on, saatika että syvyyttä kykenisisvät mittaamaan.

"kaikki vain seisovat odottamassa, että taivas putoaa niskaan ja tulee viimeinen sade." Passiivinen vastarinta, edes että lähtisi kaduille telttailemaan, olisikin uusi ilmiö. Tätä kannatan lämpimästi, sillä se on ainakin varmaa, että vettäkin väliin ropsauttaa.

Valto-Ensio kirjoitti...

Naisien "saunaan pääsemisestä" vielä: Miesten järjestämät löylytykset ovat aina olleet sitä luokkaa, ettei naisia ole saunojen eikä saunottajien kynsistä vähällä päästetty. Syyriassa sitä ei ole sisäistetty vieläkään.

Ollaan siis naisten puolesta onnellisia, sillä tilastollisesti (ja median kuvista yksitellen laskien) naiset ovat edelleen vähemmistönä kun pökköjä pesään lisätään (EU:n parlamentti, WTO, USA:n kongressi, Venäjän duuma, Wall Street...) Syyllisiä huonosta maailmanhoivasta ovat siis edelleen miehet (ja Angela Merkel?).

Anonyymi kirjoitti...

minä haluaisin itselleni tiennäyttäjän. joskus kolmikymppisenä yksi sellainen oli eero paloheimo.

koska olen poliittisesti koditon, ajatus nykypoliitikosta tiennäyttäjänä on lähinnä huvittava. minähän olen lukenut, miten he naivat, itkevät, laihduttavat ja sisustavat. heissä ei ole mitään viisasta tai jumalallista.

minun tiennäyttäjässäni pitää olla särmää, palanen dramatiikkaa ja raivoa, iso annos tervettä järkeä.

huono juttu on se, että aitoja tiennäyttäjiä ei enää paljon ole. kun miljonäärirokkari laulaa virttyneissä farkuissa itsestään, köyhästä rokkijätkästä, hänen katu-uskottavuutensa säilyy täydellisesti. mitä siitä, että kulissien takana lasketaan dollareita.

Valto-Ensio kirjoitti...

Meri, autoilijoille on ainakin merkeissä tarjolla johtotähtensä, ja pohjoiskorealaisille. Sitten on näitä isompia ja pienempiä "mestareita" leipovia keskittymiä, jotka ikoneitaan kannattajielleen suudeltavaksi tarjoavat.

"Kansan syviä rivejä" ei muuten ole olemassakaan, hoksasin sen jossain vaiheessa yöllä kun havahduin avoimen ikkunan kolahdukseen. Kaikki on niin pirstaleina kuin voi olla kauppatorilla, jossa "yhtenäinen kansa" vain sirkustelee vakavienkin asioiden edessä.

Aamun lehdestä luin, kuinka 250 motoristia pörryytti omakodin hintaisilla mopoillaan Hyvinkäältä Helsinkiin Cannonball-rikollisjärjestön johtajan muistoksi surunauhat ajokkiensa sarvissa liplattaen. Samassa lehdessä toisaalla oli juttu ruokajonojen köyhien mielipiteistä, millaisin olotiloin he köyhää elämäänsä elävät ja ovatko leipäjonot heille tähdellisiä.

Mopojonot ja leipäjonot, sellainen kontrasti eriarvoisuudesta jota ihan kauhulla ajattelee; millä toiset ostelevat muutamana kuukaudessa vuodesta ajamiseen tarkoitettuja, elämälle tarpeettomia (järjettömän hintaisia ostaa ja ylläpitää) ajoneuvoja kun toisilla ei ole leivänjytyseen taskunpohjalla kolikoa? Millaisen johtotähden omaava maailma tällaisen mahdollistaa?

Ja paljon muitakin kysymyksiä heräsi.

"Tiennäyttäjät", onko mahdollista, että yhteiskunnallisessa mielessä enää sellaisia pystyy ainakaan pienessä Suomessamme nousemaan? Tarkoitan siis koko maan johtamiseen kykenevää tai kykeneviä kun ajat ovat vaikeat? Kahdensadan kansanedustajan joukosta ei todellakaan nouse yhtäkään sellaista ylitse muiden olevaa jolla auktoriteettia ja kestävyyttä olisi.

Eero Paloheimosta taittui kärki kun hän esitteli kehittelemäänsä ideaa, jossa "maailmanlopun" jälkeiseen olotilaan valmistautuva ihmiskunnan eliitti ottaisi mallia termiiteistä ja rakentaisi kupujen alle oman sisäkiertoisen ja -kerroksisen maailman, jossa vain parhaat yksilöt selviäisivät tulevaisuuteen. Pahinta siinä oli, kun mies näytti olevan tosissaan ja sai jopa asiasta uutisoivatkin mukaansa.

Johtotähdillemme käy usein näin. He joko vanhenevat, dementoituvat tai sitten muuten hömpsähtävät. Siksi Erno Paasilinnan oivallus "Auktoriteetteja on vaihdettava kuin hevosia..." on aivan kohdallaan.

**

Laitoin eilenillalla nukkumaan alkaessani Areenalta kuulumaan Radioatelejeen ohjelman "Kansankodin pimeämpi puoli": http://areena.yle.fi/radio/1335445

Minusta aika kammottavaa kuultavaa naapurimaan touhuista, ja kun olen ymmärtänyt, kuinka tietyt piirit senkin asian ovat kääntäneet aivan äenpäen. Mm. Malmön ongelmia puidessaan.

Tänään paistaa kuitenkin aurinko, on kesä ja ensi viikolla nuorin lapseni, herra G täyttää viisi vuotta: hänen (ja muidenkin lasteni) seurassa koen välillä olevani onnellinen vaikka ajelemme vain polkupyörillä ympäri ämpäri ilman päämääriä, ilman johtajia.

Anonyymi kirjoitti...

valto

erno on ollut minulle auktoriteetti siitä lähtien, kun tutustuin häneen. siksi minun on vaikea olla hänen suhteensa puolueeton.

parhaimmillaan hän on tarjonnut minulle uuden näkökulman pinttyneeseen käsitykseen. sellaista se on, vapaa ajattelu, esseistin ja lukijan herkku.

niin paljon kuin ernoa jumaloinkin, niin pitkin hampain täytyy kuitenkin myöntää, että hän on ehkä suomen pessimistisin esseisti. suomessa synkkyyttä pidetään syvällisyytenä. mitä apeammat aatokset, sitä viisaampi ihminen.

tässä maassa ei voi olla iloista syvällistä ihmistä. iloisuutta pidetään keveytenä tai yksinkertaisuutena. iloinen ihminen on vähän onnellinen , niin kuin ennen sanottiin.

en usko että erno tahtoi ärsyttää vain ärsyttämisen vuoksi. ei hän niin hömö ollut. väittäminenhän johtaa vain vastaväitteisiin ja antaa samalla vastapuolelle syyn linnoittautua entistä tiukemmin omiin näkemyksiinsä.

siksi ihmetteleminen ja hölmistely ovat parempia menetelmiä, koska ne merkitsevät vain asioiden pudottelemista keskusteluun. ihmettelyyn ei sisälly oikeassa olemisen varmuutta eikä väärässä olemisen syytöstä toiselle.

ehkä sitä voisi kutsua arkiajatteluksi. olennaista siinä on suhteellisuudentaju.

Valto-Ensio kirjoitti...

Meri, Ernosta ollaan sitten täsmälleen samaa mieltä, eikä hän auktoriteettina ole minultakaan väistynyt. Miten olisi kun en koskaan kykene ohitse ravaamaan?

Mainiota, että Rikukin on viime aikoina hänen teksteihinsä paneutunut.