tiistai 10. joulukuuta 2013

Viha, Lempo ja Marjut


Sa ny missä sää seisosit kun näjit tapahtuman?

Täs näin, tai ehkä täs. Tos on toi pensas ja täs toi lapio.. eli juu, eiku tarkallen täs näin. Enk mää pelkästän seisonu, mää nojasi lapioon ja käryytin sätkää. Mää meinasin ton tuijan istuttaa ja sit noi viis muutaki. Kato, tuallon nua tikut, niijen kohille... eukko siin aamul pyllistel ja narun kans linjas ja mitto ja tikut tökki, ja sano et paas ny lapioitteen kesälauvantain ratoks.

Ninniin, vaan kerros ny sit, mitä sää kuulit ja näjit kun täs lapioos nojailit ja tupakoit.

Se toi naapurin muija alako elämöijä tual mäjel talon verannal ja sit siin niijen kesäpihakeittiön ääres. Sen miäs huus ovenravost, mut en mää osaa sanua, kumpi sen tömäkän alako. Sit ne menit molemmat takas sisäl, mut kohta se muija hyrsälsi uurestan ulos ja se olitten jotenki niinku alasti. Tai olitten sillä joku iso rätti käjes, ehkä verho tai pyyhe tahi lastensänkyn lakana. Se kaatus ensteks nurmikolle, kompastu kai siihen rättiin. Sit se yritti sitä päällens kiatoo, mut se miäs kerkes siihen huutaan ja uhkaileen. Miähel oli käjes niinku pulikka, mut semmottinen, et se letkahteli kuin se olis ollu kuminen. Emmää silleen osannu sitä kahtoa mikä se oli, mut sillä se lätki muijaans päähä ja hartioil ja joka paikkaan, ja se akka ränkys kuis kuhilassalomon syntyissään ku kaatus uujestans siihe nurmelle. Miäs sit siin samas hyppäs muijans pääle ja pamputti tai jotain muutahi se yritti vaan muija kiamurtel siit alta poies ja syäksys sit tänne alespäin mäkeen...

Niin, ja mitä sit tapahtus?

Se miäs kans syäksy, mut ny sekin lankes kun ei silläkän ollu ku alushousut jalas ja toinen lahaje oli luistanu pois ja se siihen sotkeutu. Ja sillähi se huuto! Voi herttunen perkale.

Entäs sitten, kerro ny vaan.

Muija tähtäs vissiin tost meijän kasvimaan ja kasvihuoneen välistä, katos tonne... ei ku tonne nurkan katveeseen, näjetkö? Siinon semmonen aukko aijassahi. Siihe se tähtäs ku se siitä ennenki on juassu karkuhun tänne...

Ai. Ennenki on se miäs sitä pahoinpitelly?

On se. Monasti niin.

No, mitäs sitten?

Se miäs pääs ylös ja juaks muijan kii ku se oli haaromas ojast ylitte. Sit miäs kaato sen muijans taas allens ja ja... mää en oikein nähäny kunnolla ko toi kumpare on tos, mut se muija ränkäis kyl silleen, et aattelin jot henki siltä lähti... ja sit mää näjin kun ne siin siirtys vähän kun se miäs tunki sitä millä se hakkas, muijans suuhun ja samal se riisu ne kalsarins ja alako nylykyttään...

Siis raiskatako?

Niinkin kai se vissiin.., mut nehän ol naimisis...

Juujuu, kyl se raiskaus o rikos vaikkos naimisissaki. Mitäs sitte?

No, se pamaus kuulu sit tualt meijän keittiön puoleisen nurkan takkaa ja sen miähen pääst levis pualet tonne peltoon... vaan ei se muijakaan kyl siält ennää  noussu...

No sinäkös sit soitit hätänumeroon?

Emmää semmottii älynny. Vaimo se soitti, se mikä tuol sisäl on.

Joke! Tuas tän isännän vaimo ulos.

Joo.

Noniin. Mikäs se rouvan nimi on?

Heili.

Ahah. Ja sukunimi?

Siiskone.

Siiskonen?

Niin, sama ko tol mun isännäl.

Elikäs siis te oletta Heili ja Aarni Siiskonen ja naimisis keskenänne?

Joo, ollaan oltu jo kakskytäviis vuatta.

Joke! Viäs toi isäntä Siiskonen sisäle.

Noniin frouva, selevitetääns ny tätä traketiaa. Miehes sano, jot sää soitit hätänumeroon?

Nin soitin.

Paljonko sillon kello oli?

Emmää kahtonu... emmää herrajumala semmottia muista. Ihan äskön kai kaikki..?

Kun soitit, mitä sitä ennen tapahtu?

Mää olin keittiönpöyrälle just kaatanu taikinakuluhon ja rupesin siin pullataikinaa alustaan kun se alako.

Niin mikä alako?

No se, tuo... tuo jyräkkä tuol naapuris. Emmää mittän oikein kuullu ku akkunat oli kii ettei veto käy taikinaan, mut kyl mää näjin, mitä siellä tapahtu.

No mitä?

Marjut tuli ensteks pihale ja se Lempo...

Lempo?

No sen Marjutin miähen sukunimi on Lempo. Emmää sen etunimee tiä, ja kun se semmonen lempo muutenki on niinko nimesähin...

Ahah.

...niin se Lempo hyäkkäs kans pihalle ja ne näyttivät huutavan siin toisillens. Sit ne meni takas sisäle, mut kohta rynni ulos ensin Marjut alasti ja kompastu pihakiveykseltä nurmikolle. Yritti se siittä nousta ja jotain vaatetta kiatoo päälens, mut Lempo tuli peräs kalsareissaan ja silloli joku astalo käjes jolla se yritti vatkata Marjutia päähä ja Marjut rimpuili irti ja lähti sit juakseen tänne ales meilepäin. Sit kompastu perrään lähteny Lempohin vaan se pääs äkkiä ylös ja tavotti Marjutin tos ojan viäres ja kaato sen allensa ja alako mätkiä sitä hulluna sillä vaaleenpunasel esineel jok silloli käjes.

No, etkö jo tässä vaiheessa soittanut hätänumeroon?

Emmää. Mää olin niin kauhussain ja ja vihanen ja kun se Lempo sittä tunki sen vehkeen, jolla oli Marjutia hakannu Marjutin suuhun ja riisu sittä ne kalsarisa ja alako...alako siinä...

Joke, eläs ny tule häiritteen.

Mut täälön tämä poika.

Mikä poika?

Sanoo olevans talon väkee.

Kumman talon?

Näihen Siiskosten.

Ahah. Jahah. Noh. Annahan pojan tulla... tai ethän tuota mikään poika ole. Iso miäs.

Joo, kaksviis täytän seuraavaksi.

Okeu. Kui sää sit kuulut tähän juttuun? Oleks kans siliminnäkijä?

Juuh. Olen mää.

Joke! Viäs frouva ny sinne kamariin ja pitäkää isäntä tuvan pualel erilläns. Mää jututan ny sit tätä poikaa.

Pfuuf!

Mitäpä huokaat?

Oli semmonen, semmonen etten ikuna...

Jes. Ei sitä arvaa aamulla mitä päivällä... Mikä miehen nimi on?

Sami. Mää olen Heilin ja Aarnin ottopoika. Mää olin piänenä viäl Kuustone, ny Siiskone.

Jahah. Kerropas sit, mitä sää näjit jos tiät kerta mistä kysymys on.

Tiän mää. Mää kuvasin koko jutun.

Täh?

Mää olin tual kuistil ko se sota Lempolla alako. Mää kuvasin siin just västäräkinpesää jok on siin liimapalakin päällä. Emo syätti poikasiaan ja toinen emo oli jo jonos myäs hyänteismöykky nokassans. Mää sit jätin niijen kuvaamisen ja siirsin kameran Lempon suuntaan. Varmaan kuuluu nauhalt riitelynäänekkin kun tosta meiän etelänurkalt ei ole kuin muutama kymmenen metriä tohon Lempon talolle. Se tappelun loppuha oli sit ihan tos aijan ja ojan takana, viijen tai kaheksan metrin päästä siitä, mistä kuvasin.

Voi pyhä pammaus. Panes kertoen kuitenkin.

No ne alako tapella tualla ylyhäällä. Mää kuulin, ku se Lempo huus Marjutille. Ja Marjut huus takas, että alakaa ukko ny vaan vetään kylille, täällä ei tarjoilla kaljaa ei lempee. Se oli siin takaovel ensteks selin mut sittä Lempo tyrkkäsi sitä ja ne tuli molemmat ulos  ja huusivat siin. Lempo karju, jot hän hakkee ny kyllä puukon ja tappaa ja meni sisäle. Marjut meni peräs ja ne oli siäl jotain viis minuuttii. Sit ryntäs Marjut alasti pihale keltanen iso liina tai verho käjessäns mut kompastu  kiveyksen reunaan ja lensi nurmikolle. Kun se kömpi pystyyn ja yritti kääriä sitä vaatetta ympärillens, niin Lempo tuli ulos ja tyrkkäsi Marjutin takas maahan. Silloli käjessään joku kumilelu ja se huusi, että nyt akka saatana saat maistaa tätä. Sillä se hutki Marjutia ympäri korvia ja yritti työntää sitä kapinetta sen suuhun, mut Marjut kiemurteli alta pois ja lähti juakseen alas mäkeen meijän taloa kohti.

Ja sää kuvasit koko ajan?

Mää kuvasin.

Entä sitten?

Lempo lähti perään, mut se kompastu kalsarinlahkeeseensa keskelle mäkeä ja Marjut melekein pääsi ojan ylite, mut Lempo sai sen kuitenkin siinä kiinni ja paiskasi nurin, hyppäsi päälle ja tunki sen... sen... sen..

No kakase vaan, mikä se lelu oli?

Semmonen vaaleenpunanen tekokalu.

Vai niin. Ja sittä?

Lempo tunki sen kumikalun Marjutin suuhun niin että se... että se vaikeni ja sittä se... sittä se... niin, Lempo riisu ne kalsarisa ja alako sit Marjutia...

Raiskata?

Niin. Raiskata.

Ja sinä kuvasit koko ajan?

Niin kuvasin.

Entä sitten?

Sitten vain... sitten vain pamahti ja Lempolta lensi puali päätä tonne voikukkapeltoon...

Ja sää vain kuvasit?

Niin.

Siirsitkö kameraasi sinne suuntaan, josta pamaus kuului?

Siirsin. Nurkalla vilahti vain jokin musta viiva ja vähän savua...

Ja lopetit kuvaamisen siihen?

Lopetin.

Etkä soittanut hätänumeroon?

En. Kun mun kännykkä oli yläkerrassa.

Entä sitten?

Olin menossa hakeen sitä kännykkää, niin kuulin keittiön ovella, että äiti, tai siis Heili soittaa ja on ihan paniikis.

Käyrääns kattoon missä sinä kuvasit.

Täs näin ja täs.

Missä se västäräkin pesä on?

Tual ylyhäällä. Täs on tää pölkky jonka päältä sen näkkee.

Niinpä on. Olek sää itte sahannu tän kolon et pääset kuvaamaan?

Joo, mut elä sano kenelleen. Täs on se lauvanpalanen jonka laitan takas kun lopetan kuvvaamisen.

Olit siis ihan ensin tässä... niin, tästähän pesä näkyy.

Niin olin. Sitten laskeusin pölkyltä ales ja hiippailin vähän tännemäs, tähän missä lasitus loppuu ja alkaa avokuisti. Ja täst sit kuvasin kaiken.

Missä suunnassa olivat nyt sitten Heili ja Aarni sun miälestäs?

Heili, jos se oli keittiös koko ajan, oli ihan tos seinän takana. Siit ikkunast erkkerinnurkalla näkkee sisään kun kurkkaa vähän. Ja Isä... eiku Aarni on varmaan ollu sit siellä etupihalla josta näkee myäs samat näkymät vain vähän eri perspektiivistä kun sieltä tulee tua kumpare siihen eteen.

Toi ikkunahan on auki...

Kii se oli vielä sillon, kun mää tulin kuvaamaan.

Jututan vielä äitiäsi... eikun siis Heiliä. Mee sää ny vaikka huaneesees niin kututaan kun taas tarvitaan. Tuo se videokamera ensin kuitenkin minulle. Äläkä haaveilekaan, että juutuupeen laittasit.

Joke!

Mitä?

Tuas se emäntä ny tänne.

Mää sen Lempon ammuin!

Niin mää arvelinki. Mites se tapahtu?

Mää kun näjin, mitä se Lempo Marjutille teki niin arvelin, ettei se Marjut tuasta henkissä seleviä, niin mulla ihan kerrassa pimeni. Mää otin tosta asekaapista kiväärin ja lippaan sit aukasin vaan ton akkuna ja pamautin.

Olekkos sää ampunu ennenki?

Olen mää ku samas hirviporukas olen kui toi isäntäki.

Missä sulla se kivääri o?

Tuossa jääkaapin ja pakastimen välissä.

Ahah. Joke!

Mitä.

Otas toi kivääri ja laitetaan frouva saattaen kamarille myäs. Mää tuan isännän ja pojan. Tekniikan Kurko jää johtamaan loppututkimuksia. Ja muuten Heili. Marjut selevis. Ambulanssi kerkesi juuri ja juuri paikalle.

21 kommenttia:

Riku Riemu kirjoitti...

Tämä pienoisnovelli (mikä sana!) oli otteessaan pitävä, minut sen kieli ja tapahtumat veivät tiukasti alusta loppuun asti: siinä oli imua. Kirjoituksen realismi ei minusta ollut inhorealismia, tuolla lailla saatan hyvin kuvitella tuollaisten tragedioiden kulun. Kaunistelematonta se oli.

Valokuvasta täytyy vielä sanoa: se on aivan kamala!

a-kh kirjoitti...

Apinoilla kasvaa karva. Suomessa on niitä harva.

Valto Ensio kirjoitti...

Riku

Kamalaan tarinaan kamala kuva. Kuvittelisin vaimoaan hakkaavan miähen nenäkarvojen näkyvän aikatavalla noin, vaahto ja räkä, mahdollisesti verisinä, siihen pitää itse kuvitella.

Tämmöisenkaltaisia tarinoita lienee maailmassa miljoonia. Kaikki pahoinpitelijät eivät vain saa kuulasta kalloonsa, eivätkä aina oikeuden eteenkään joudu.

Ihmismieli on joskus johdonmukaisen väkivaltainen kun se etsii purkautumistietä ongelmissa, ja kun (jos) muuta tietä ei löydy, nyrkki puhukoot.

Valto Ensio kirjoitti...

Kalevi

Tuli kahtena kommenttisi, kumitin toisen.

Hiski: "Apinakko niin paljon suuttuvi, sillon ne mustaksi muuttuvi -ei me olla apinoita..." (ei ainakaan tunnusteta olevamme).

Yksityisajattelija kirjoitti...

En ole yhtään pahoillani kun en osaa noin todenmukaista ja tuntuista kirjoittaa itse.
Miltä tuntuu olla sä? Suora kysymys, kateutta on mutta myös myötätuntoa, mutta sitä mulla on yleisesti liikaa.
Kylläpä se on hyvä että Kemppisen blogista hilpasin käymään täällä.
Virkavalta tuossa hyvä, tehokas ja päättäväinen.
Mutta ohhoh on se melkonen mulkero tarinaksi!
Aivan liikaa mulle juuri nyt, mutta ainahan jotain uutta pitää koittaa.
Hemmetin "oikea". Nyt pää on puuta niin että toimii vaan peukut, heh!

Mulla on ollut kivoja kokemuksia poliisien kanssa monet kerrat mutta vain yksi huono kokemus, olin osallisena onnettomuudessa.
Harmitti kun kaikki se väki oli eri tehtävissä ja sanoin selvästi että missä mutta joskus käykin niin että olosuhteet eivät anna myöden tehdä selvällä ja yksinkertaisella tavalla, kuten silloin.
Se kyllä onnistui, mutta vasta myöhemmin, juuri sillä helpommalla tavalla.
Se oli suuri joukko ja johtotehtäviin perehtymättömänä en tajunnut miksi se piti olla. Mutta joku sileäotsaisuus mulla on vaan aina, en osaa selittää miksi eivät tehneet sitä helposti.
Muuta heidän asioittensa sujumisesta en oikein pidä sopivana kertoa, tai no. Ei mitään salattavana mutta se ei olisi sopivaa.
Se kesti vain noin viikon, mutta oli hyvin huolestuttavaa ja keskittymiskykyni oli täpärämmän tuntuinen heiketen koko ajan.
Isäni ei ollut aivan terve silloin, tahtoi tulla ja ottaa huolehtiakseen. Se lisäsi kuormaa mutta en voinut kieltääkään kun hän oli soittanut soittamistaan poliisille.
Sellaista se kohdaltani on, otan niin paljon kantaakseni kuin kykenen, ja sitten joudun yllättymään. On vieläkin lisää, no, ei auta, tehtävä on mikä eteen tulee.
Jotain omituista sitkeyttä, enpä ole kannibaalien ala carte menyyllä.
Hakkeluksenkin kanssa pitäisi olla hampaat kunnossa.

Sepä oli kumma kun nyt noin innostuin tuosta vain kertomaan tämän, taitaapa olla taas runoilukone jääny päälle, mulla on aika iso se, ei ihan heti sammahda jos esteeseen töpsähtää!

Mikä murre on kyseessä, minkä seudun? Aivan uusi suomenkielen murre minulle!
Valto Ensio, tähän on pakko saada nyt selvä, sorry mutta se on.

Mä rakastan opetella suomen murteilla puhumaan ja kirjoittamaan. Kaks viikkoa jollain seudulla paikallisten kanssa koko ajan eläen ja toimien niin on jopa joskus niiden vaikea mua erottaa alkuasukkaasta, eikä ne edes huomauta että älä matki ku et osaa. Semmonen kieliaivo-vika joka tekee sen, ei voi säätää.

Oletko jo kauan kirjoittanut? Mä vasta aivan ensimmäisiä yksinkirjoituksiani pelkäilen. On ne kyllä hyvien voittoja aina, mutta kun niissä on niin paljon pahaa.
Se on se kill your darlings vaan sitten, niin sanotaan. Että pää jaksais helpommin.
Onpa moteva stoori mutta nyt olen hyvin trött ja ymmärsin vain että vaikka pää posahti huispois hahmolta niin Marjo selvis, epäselvää ja farkunpolvi puhki, kummanko paikkais, sen tarinan tahdon tietenkin ensin hiffata.
Huomeniin, tai jopa palaamisajankohtaan, kiitos kun jaoit tarinan.

P. S. Kemppinen on nero. Mistä mä sen tiedän, se vaan sanoi vuosia taapäin tosta vaan, että ei siinä ole mitään mystistä. Mystikko on Jukka Kemppinen mutta meeppä se sille sanomaan niin onpa mystikolla silloin kiva olla taas. Hmph.
Joo, liikaa mä oon siellä, mut ei se mua pois halua paiskata, mikähän sitä oikein pitelee olemasta kohtelias ja päättäväinen että: läheppäs vähän hakemaan kuule vanavesikaapin avainta ku tullaan Paraistenportin salmeen ja näyttäs et on kakskytkaks solmua nin tuolta peräsinkonehuoneesta?
Arvauksia?
Emmä ny mikään rikhard lejonhjärta oo, eksäkli.

Valto Ensio kirjoitti...

YA

Ymmärrän yskäsi, mutta en kovin hajataitteisia kommentteja kauaa jaksa, se puutteekseni pantakoon. Ystävällisesti yritän toki.

Murre on yleismurretta aika laajalla alueella läntistä osaa maatamme. Maakuntaa saatika paikkakuntaa en uskalla sen tarkemmin määritellä, koska tekstin voi joku ottaa hyvinkin henk.kohtaisesti ja sitten tulee mulle lättyyn, ja ties millä astalolla.

Riku Riemu kirjoitti...

Yhtä jo yritin, aina viisas blogger heitti roskikseen. Yksityisajattelijan nimimerkki ei pitänyt lupaustaan, ajattelu jäi ehkä kokonaan puuttumaan, vaikka kyseessä lajityyppinä luultavimmin oli joko avantgarde tai myöhäissyntyinen höpsismi.

Tämä ei ollut piruilua, yhtä vain yksityisajattelijalta kysyisin: mitä kaikella sanomallasi tarkoitit?

Anonyymi kirjoitti...

Kannattaa käyttää niitä murteita joita todella hallitsee. Ihan totta, hei. Et kyllä hallitse länsimurteita, et tunnista vivahteita ja olet kyllä aika sotkun keittänyt.

**

”Sa ny missä sää seisosit kun näjit tapahtuman?”
Sekamurretta: ”sa ny” ja ”sää” viittaa tampere-hämeseutuun, ”seisosit” saattaisi olla läntisen murteen ilmaisu (hyvin laajasti ymmärrettynä), mutta sitä seuraa itämurteinen ”näjit”, joten lukija on melkoisen pihalla heti alkuun.
Puhekieltä ei kannata kirjoittaa yks yhteen puheenkaltaisuuden kanssa, vaan tehdä siitä kirjallista puhekieltä, vaikka käyttäisi murteita. Niin, että kieli jota henkilö puhuu välittää tunteita, puhujan persoonaa. Murresanoilla sen saa aikaiseksi vain jos sen osaa. Hyvin.
Tässä sama, varsin kummallista kielipuuroa:
”Okeu. Kui sää sit kuulut tähän juttuun? Oleks kans siliminnäkijä?”
Turun murteen ”Kui” –sana ei ole sama asia kuin ”Kuin”, ”sää” viittaa ihan muuallepäin Suomea kuin myös ”siliminnäkijä”.
*
Tässä sama sotku: ””perrään” on itämurteinen ja myös ”Lempohin” , mutta äkkiä tulee ”pääs” ”tos” ”viäres” ja ”alako mätkiä” ja sil-lä ja sitten tulee lounaismurteille tyypillinen tapa pätkiä sanoja ”jok” jota seuraa itämurteinen ilmaisu ”käjes”.
”Sit kompastu perrään lähteny Lempohin vaan se pääs äkkiä ylös ja tavotti Marjutin tos ojan viäres ja kaato sen allensa ja alako mätkiä sitä hulluna sillä vaaleenpunasel esineel jok silloli käjes.”

Läntisissä murteissa d korvautuu r:llä vain paikallisesti, se vaihtelee. Se täytyy tietää, varmasti. Ja d korvautuu t:llä hyvin paikallisesti.
”Ai. Ennenki on se miäs sitä pahoinpitelly?”

*
”No ne alako tapella tualla ylyhäällä. Mää kuulin, ku se Lempo huus Marjutille.”
Huomaatkos, että jokainen henkilösi määkii? Mää ja sää. Länsimurteissa ei määkitä lainkaan.

Riku Riemu kirjoitti...

Anonyymi, joka ei kuitenkaan ole yskityisyysajattelija, taisi poksahtaa, tai niinkuin me etelä-suomalaiset sanomme: Hää poksaht, ko kanan muna tai peräti kotkottimen takapäästö.

Valto Ensio kirjoitti...

Ya

Kirjoituksista kyllä virheitä löytyy kun niitä aletaan virheiksi osoitella. Kirjoittajalla on kuitenkin omat vapautensa ja niistä ei ole aihetta tinkiä.

Sitä paitsi samoin kuin yksityisajattelijan jonka kaiken käsityksen mukaan kuuluisi jättää ajattelunsa yksityiseksi, mutta ei jätä, niin samoin minullakin lienee oikeuteni sananvapauden nimissä kirjoittaa millaisella murteiden sekakielellä tahansa tarinani, jotka muuten eivät muille nekään kuuluisi.

Pahoinpitelijät, itse tekijät joista tarinoiksi saakka riittää, taitavat ainoastaan pitää mölyt mahassansa.

Sanoin yrittäväni olla ystävällinen koska ymmärrän "yskäsi" laadun varsin hyvin jo muualta lukemani perusteella, mutta nyt sanon sen selkeämmin: Tämä on minun kasvimaani ja täällä kuokin vain minä. Eli riitelystä en pidä, olen nähnyt, mihin se johtaa eikä kiinnosta. Delete-nappula on näppäimistössäni olemassa.

Valto Ensio kirjoitti...

Riku

Joku HG taisi olla muutamia aikoja sitten samantapainen "keskustelukumppani" netissä? Mielenkiintoni sellaiseen keskusteluun puuttuu kokonaan vaikka ymmärtämistäkin maailmassa ilmanmuuta tarvitaan.

Ja kyllähän tuossa YA:n kommentissa oikeastikin ruoditaan tarinani "oikeakielisyyttä" että paha siitä on mitään sen kummempaa mennä sanomaan. Anti olla vaan toistaiseksi.

Riku Riemu kirjoitti...

Sen haluan sanoa, että HG:stä minulla on hyviäkin muistoja niiden huonojen lisäksi. Hänen kylkeensä äkkäytynyt komposti oli täysi sika:röh, röh, röh.

Valto Ensio kirjoitti...

Minä olen komposteilta välttynyt, riittää kun sellainen höyryää pihanperällä.

mikis kirjoitti...

Asiallisesti toisista asioista:

itse käytän ns. savonmurretta juuri sillä tavalla kuin osaan, eli vitsinä (jota sinä sitä välillä aina korjaat); tiedän että kirjoitan väärin. (Just sen takia niin kirjoitankin!)

On kyllä kummallita että otat nokkiisi Anonyymin (12/12/16:18) vastineesta. Koska... hän on oikeassa - jos sen ystävällisesti saa sanoa: tuo sinun murteesi ei ole mistään kotoisin. (Olen asunut Forssassa, Urjalassa, Ypäjällä, Jokioisilla, Koijärvellä ja Tampereella). Se, että yksittäiset hämäläis-sanat ovat väärin, ei sillä ole merkitystä; lauseitten rytmi, eli intonaatio, se on päin persettä. Ja se tekee tuosta niin ... no, ei-uskottavaa.

Ps. Enkä kritisoi sanallakaan ko. tarinaasi. (Joka mielestäni on hyvä.) Eli saatte, sinä ja riku, haistattaa mulle paskat mulle sen suhteen. Tuo murre vaan on niin... tiedän hämäläisenä... se on kuin tiskikoneessa rikki menneet astiat. Väärää kamaa.)

mikis kirjoitti...

Eikun ihan oikeasti minä ensin ajattelin että sinä haluat parodioida eli vittuilla näillä länsimurteilla. - Ite olen asunut myös Joensuussa, Iisalmella ja Vuolijoella. Ikinä en silti ole sanonut minää mieksi, aina se on ollut mää. (Tai jos on pitänyt käyttäytyä virallisemmin, kuten esimerkiksi nimismiehen edessä, niin silloin se on ollut mä.)

Valto Ensio kirjoitti...

Mikis

Enmää ottanu nokkiini. Kun luet tuon kohdan, jossa sanon Ya:lle, että "ymmärrän yskäsi" niin ymmärrät yskän. (Eli en ala hirnumaan sairaille ihmisille, mutta en myöskään kykene sietämään jos ei ole pakko)

Kirjoitanhan kuitenkin, että kritiikki on oikeasti paikallaan. Eli hän huomasi sen minkä sinäkin.

Enmää vitttuillessani kirjoittanut murretta viärin vaan tahallani. Ja sitten panin sen vielä "länsimurteeksi" jota se ei ole. Kun itse tuota tankkasin lukea, niin Reinikaishahmo siellä enemmän oli kuin joku mikä se oli se karvaton turkulainen... se dekkaristi jonka dekkareista en pidä?

Kuhan siis sekoilin, mutta tahallani.

Tämmöistä tahallaan tekoa ei tietenkään tiedä muut kuin arvuuttelemalla, että onko se tarkoituksella tehtyä vai ei.

Suamenkiältä siellä kuiten pohjalla on.

Olen määki asunut ja istunu humalassa rotvalli reunal Tampereel ja töis käyny Turuus, Ugis ja Kalannissa makaillut talven ajan yöni. Jne. Mutta hallitse en tietenkään niiden kieltä. Hyvä jos savonmurteen tahi lapin tahi tämän kainuunmurteen josta en liiemmälti ole oppinut edes pitämään.

Ehhänmää saatana ossaa suamenkiältäkää!

(Mut en ottanu nokkiini sunkaan kommenteista:) )

mikis kirjoitti...

Ymmärrän.

(Se ei tarkoita että olisin samaa mieltä kanssasi.)

Taidan ymmärtää...

Valto Ensio kirjoitti...

Mikis

Samaa mieltä ei saa olla jos ei ole.

Eikä ymmärtääkään pidä jos ei ymmärrä.

Itse en aina edes yritä.

Panen kohta uutta tulemaan kun muutakaan pantavaa ei ole.

Valto Ensio kirjoitti...

Mikis

Joskus kyllä murteet ottavat päähän. Varsinkin oma savonsellaiseni kun siitä ei eroon pääse, eikä uusiakaan kieliä opi. Määkimismurteet ovat kans joskus kuuluneet inhokkeihini, mutta se lienee johtunut muutamasta yksittäisestä sen murteen puhujasta; leimannut mielessä hetkeksi kaikki hämäläiset.

Voi olla, että siksi kirjoitin tässä tarinassa niin kuin kirjoitin.

Selitellä tekstejään: Siitä varoittavat ammattilaiset. Mutta onneksi en ole ammattilainen. Lienenkö minkään alan!

mikis kirjoitti...

No se nyt tästä vielä puuttuisi että loukkaisin tahattomasti sinuakin. (Niin kävi Iineksen kanssa.) Minä en oikeasti osaa ihmisiä vihata; vittuilen heille vaan ihan sen takia kun ihmiset on vastaansanomattoman kivoja. Heitä täytyy sen takia vähän töniä. - Ps. Kissatkin joskus irvistelevät vastaantulijoille. (Heillä tosin siihen käyttäytymiseen on omat syynsä.)

Yksityisajattelija kirjoitti...

Joo aha tää on väärin. Nyt on käynyt erehdys olen pahoillani että kävi mutta katsos nyt en ole ollenkaan mikään riidankylväjä tai valepukki ja kommenttini ei sisältänyt mitään arvostelua oikeakielisyydestä. Sen voi tarkistaa ihan helposti.

Olin vain utelias koska tarina on. Ja luin sen rättiväsyneenä, ei pitäisi. Mainitsin kyllä että olen muutenkin niin tollikko etten aina muista edes ruokaa laittaa mutta vuosi on ollut raskas. Elämäni raskain, nyt kun mietin.
Tiedoksi, ei selittelyä. Pahoinpitelyistä en ymmärrä kuinka ne ovat mutta olen kyllä ollut hyvin pitkään aivan liian kiltti kaiken maailman pikku nilkeille.
Silläpä muutan vaikka kaatopaikkaa käsin kantamalla kunhan siinä on rehellisyys.
Joo. Yskä? Phoh, arvelen että olet hiukkasta enemmän erreyksessä, kas kun on niin että mulla on vaan sellainen syntymävika jolle ei kannata edes olla kade että alkunopeus on hyvä, tasanen jaksaminen kanssa ja kaikki muu mutta ilman taidetta, asuntoa, tuloja ja kaverina vain vanha sukulainen ja eräs toimittaja on vieläkin niin että auttaa muita yritän maksimaalisesti, määrä tosin on siis naurettavan pieni, mutta.
Varjeesus pahinta lajia. Mikä se ny laupias samarialainen kompleksi? Joo, katsonet mitä kirjoitin, en sellaista kaikkea ymmärrä mitä täällä on mutta annapa sen deleten vaan paukkua jos siltä tuntuu.
Luotan että huomaat kuinka asia on.

Iikka.