tiistai 31. joulukuuta 2013

Synkkä


30.12. Kotona aamulla

Olavi Paavolainen varasi Synkkä yksinpuhelu-otsikon kirjansa nimeksi vuonna 1946. Siksi minulla on vain etuliite käytössäni. Ja siksikin, että niin synkkää en osaisi kuitenkaan kirjoittaa vaikka tiedän, että jonkun pitäisi. Tämä ylensyövä ja -juova kansa joka huomenillalla taas päissään tyhjää taivaalle räiskää, ansaitsisi sen.

"Minusta tuntuu, että Suomessa ei yleensä tajuta, mitä maailmassa nykyisin tapahtuu", kirjoittaa Paavolainen. Kun edellisestä Paavolaisen lauseesta 70 vuotta myöhemmin luen uutisia ja artikkeleita ja katson tätä suunnatonta tietämättömyyttä kaiken tiedonsaannin helppouden keskellä, ei se ole lantalan kupeelta huudeltua, jos todistan, ettei tajuta nytkään. Tuskin koskaan on tajuttu.

Päivällä autossa

Kuunnellessani pääministeri Jyrki Kataisen "eurooppalaisia" puheenvuoroja, niin eivät nekään kovin kauaksi siilinjärveläisen hiekkakuopan pohjalta ole edenneet, vaikka mies itse onkin kavunnut jo puoliväliin eurooppalaisen rahavuoren vyörähtelevää kuvetta. Kaipaan häneltä erityisselitystä siihen, mitä on "mahdollisuuksien tasa-arvo"?

Kirjastossa

Onko sattumaa nykyisen äärioikeiston koneiston uumenissa olevien pimeyden voimien kanssa, että Natsisaksan alkaessa 1930-luvulla rasvata rötväillä propagandakoneistoaan, heidän muista maista rekrytoimiensa, etevimpiin kuuluvien myötäjuoksijoiden joukoissa kielitietelijöiden osuus on ollut huomattava?

ABC-asemalla

Timo Soini on suuri sillitynnyri joka varmasti haiseekin yhtä hurjille aromeille hikisen päivän jälkeen. Haisemisessa sinällään ei ole mitään, mikä hänet erikoiseksi tekisi; me kaikki haisemme, mutta hänen lausuntonsakin haisevat. Niitä vain ei jokainen osaa "haistella". Kun hän kertoo aikansa vätkyiltyään, ettei lähde ehdokkaaksi eurovaaleihin, niin selkona se tarkoittaa, että vanha koira tuntee aikansa olevan vähissä eikä hän tahdo nähdä elämänintonsa kohteen rappiota. Haluaa kuolla saappaat jalassa kukkulan kuninkaana.

Kaukavedessä illalla

Saunassa nuori mies ihastelee, kuinka kannattava investointi on tämä uusi vesiliikuntakeskus. Minä laksautan hänelle, että varmaan niin markkinamiehille ja -naisille, mutta harvapa tällaisen paikan epäekologisuudesta on ääntä päässyt korottelemaan. Sehän vertautuu tuhovoimaltaan Talvivaaraan kun kaikki sen jo tähän saakka kuluttamat luonnonvarat yhteen lasketaan. Yleinen sauna tyhjeni kuin olisin sankollisen vettä kiukaalle karsaissut. Sen jälkeen totuudenpuhuja sai lyödä löylyä mukana olevan pikkupoikansa tahdon mukaan. Kaduinko kun tuntemattomien nuorten fiilikset pilasin? En. Katsoin Syyrian julmuuksien dokumenttia eikä siellä taivaalta pieniin päihin putoavat pommit minun nimeäni kantaneet.

Nyt yöllä

Luen ristiin Kolmannen valtakunnan vieraat-uutta tutkimusta ja  Synkkää yksinpuhelua.

Samat tuhon mekanismit maailmassa edelleen jyrsältävät. Ne ilmenevät arabikeväinä, Israelin ja Palestiinan jatkuvana jytistelynä, Afrikan eri osissa tapahtuvina, alati uusiutuvina sotina, tshetseenikansan julmasti kohdeltujen, katkeroituneiden mustien leskien kostopommeina venäläisten siviilien keskuudessa. Ne ilmenevät myös lapsille ja nuorille kohdennettuina sotapeleinä ja siinä, että niiden kehittelyä varten jopa lukioita ja muita pelialan koulutuksia verorahojen turvin perustetaan. Eivätkä natsit Euroopasta, ei edes Suomesta, mihinkään ole hävinneet. He mieluusti vaihtaisivat nuo typeriltä tuntuvat virtuaalipyssyleikit aidoiksi tappotantereiksi aitoine kalustoineen.

Se, että tilastot kertovat väkivaltaisuuden vähentyneen maailmasta, etenkin Euroopasta, ei todista yhtään mitään. Uneen vaipumiseen ei ole aihetta. Minua ei nukuta vaikka Syyriaan on matkaa. Dokumentissa näkemäni lasten ja nuorten, sekä heitä auttamassa olevien ihmisten tuska saapui uniini. Niin sen pitääkin vaikka se pelkästään ei ketään auta. Mutta tulisipa suurille maailman joukoille samat painajaiset. Teille myös jotka ehkä luette tätä. Toivoisin, että se vaikuttaisi niin, ettette edes hupipommeihin illalla itseänne vyöttäisi. Ei uusi vuosikaan sen arvoinen tule olemaan. Ainakaan Syyrian lapsille joita koko vanha vuosikin on teurastettu.

28 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

valto

minäkin katsoin tuon syyrian dokumentin. rauhaan kun on yhtä pitka matka kuin tippavaaraan. jos ei olisi itkettänyt, olisin nauranut näille nobelin rauhanpalkinto-pelleilyille myös.

muistan oman ällistykseni, kun nobel-komitea palkitsi arafatin, rabinin ja peresin. kolmikostahan vain peresiä saattoi hyvällä tahdolla pitää rauhanpoliitikkona. nuo kaksi muuta heppua olivat keskinäisen sodan ja terrorin ammattilaisia, jotka vasta umpikujaan jouduttuaan hakivat rauhanomaista tietä ulos.

sama juttu vietnamin sodan lopetuksen, israelin ja egyptin rauhan, sekä etelä-afrikan sovinnon kanssa. kaikissa noissa tapauksissa palkinnon saajina oli johtajia, jotka vain vähän aiemmin olivat aivan häikäilemättä käyttäneet väkivaltaa tarkoitusperiensä hyväksi.

saatana sentään. eikö palkinto tulisi antaa ihmisille tai järjestöille, joiden johdonmukainen rauhantyö on tuottanut jonkin merkittävän, kouraantuntuvan tuloksen. mutta niinhän se ei mene, vaan käytännössä palkinto joudutaan tavallisesti antamaan joko vilpittömästä työstä laihoin tuloksin tai huomattavasta tuloksesta kyseenalaisin vaikuttimin. se on luonnollista: rauha syntyy lopettamalla sota, ja sodan voivat yleensä lopettaa vain samat ihmiset, jotka sitä ovat käyneetkin.

t. meri

Keiju kirjoitti...

Synkistely on synkistelyä. Olen tavannut sanoa, että synkistely on ihan... no, sieltä paikasta, joka on niin synkkä, ettei sinne aurinkokaan paista.

Mutta jos "synkkä"-adjektiivin yhteyteen sijoitetaan nimi "Olavi Paavolainen", siitä tuleekin yhtäkkiä jotain radikaalia, mikä saa synkkyyteen yhdistymään enemmän kuin ripauksen toivoa. Niinpä sinunkin synkän puhelusi, Valto, luen että "tämän synkkyyden tiedostamisessa on uuden toivon siemen". Tai jotain sinnepäin.

Hyvää, toiveikasta ja radikaalia uutta vuotta 2014!

Ripsa kirjoitti...

Valto, Meri

Eilen tuli sellaisia kommentteja minulle asti, että kun sanon että ei ilmastonmuutosta pööse karkuun kukaan ja voisi yrittää alkaa sopeutua ja varustautua tulevaan, niin juttu menikin niin, että säitä ja ilmojahan on aina riittänyt, ja että valtaapitävät vain jatkavat ihmisten säikyttelyä.

Ei auta vedota tieteisiin ja tiedemiesten yksituumaisuuteen. Kansainvälinen yhteisö ilmastokokousten myötä on työntänyt päänsä puskaan, tai jos ne ovat strutseja, niin hiekkaan.

Ilmeisesti ihmiset jotka lukevat ja katsovat sen mukaan maailmaa, ovat vähemmistö.

Sodat ovat osin jo seurausta vesipulasta, Sahara leviää. Että syyrialaisten pitää urakalla tappaa toisiaan on vain johdonmukaista.

Ehkä sitten on jonkinmoinen lohtu ihmisille, että eivät tiedä. Että ihmiset eivät tiedä mikä heihin iski.

Valto Ensio kirjoitti...

Meri

Kajaanista Espoon Tippavaaraan on matkaa 569 km, eli esim. Timo Soinilla käytännössä 0 km. Muita tippavaaroja kai ei Suomessa olekaan vaikka luulin pitkään, että Kiteeltä sellainen löytyisi. Ymmärsin tietenkin kielikuvasi Tippavaaran vanhaisännän laulusta tulevaksi.

Hesarin mainiossa haastattelussa oululainen, pönttöuuneja aamuisin pooruutteleva kuvataiteilija Esko Männikkö vertaa Sini Saarelaa ja muita nykyisiä "aktivisteja" Nelson Mandelaan. Ennustaa, että heitä tullaan vielä kunnioittamaan ja kuuntelemaan kunhan aikaa on kulunut ja heidän viestinsä on ymmärretty.

Saisivatkohan tällaiset yksilöt (ei Greanpeace) rauhan- tai ympäristönobelin joskus? Olisiko sillä vaikutusta maailmanmenoon jos heitä jo tulevana vuonna sellaisella muistettaisiin? Jäisivätkö arktiset alueet kuitenkin rauhaan edes tuumaustauon ajaksi?

Yhtään "mustaa leskeä" Nobelkomitean listalle tuskin saadaan, mutta entä ihan tavallinen tshetseenirouva jolta perheen elättäjä on murhattu ja jaloissa pyörii puolenkymmentä ryysyläislasta, mutta joka ei kuitenkaan pommia vyölleen suostu kosto mielessään nyörittämään?

Täytyisi myös perustaa rauhan antinobel jossa ei jaeltaisi rahaa, kunniaa eikä mainetta vaan kilotonnien verran halveksuntaa ja jalkapuuta hirmuisille Kaukasuksen nukkehallitsijoille alkaen juoppohullusta Ramzan Kadyrovista.

Sodan siellä lopettivat ne, jotka siihen olivat syyllisiä jo kaukaa menneisyydestä, mutta vain kulissit esimerkiksi Groznyissa ovat ehjäksi rakennettu, takapihojen murheet jatkuvat. Sothsiin syydetyillä miljardeilla ja tahdonvoimilla olisivat takapihatkin siellä järjestyksessä.

Syyria, voi Syyria! http://areena.yle.fi/tv/2094221

Valto Ensio kirjoitti...

Keiju, kiitos samoin synkistelyistä huolimatta.

Perusluonteeltani en ole synkkä ihminen, synkkyyden siemenet vain ovat iän myötä alkaneet itämään ja mitä kauemmin maailmantouhuja seuraan, sitä suuremmiksi idut kasvavat. Yltävät kohta yhtä pitkälle kuin Jaskan pavunvarret. Ns. usko ihmiseen on totaalisesti koetuksella.

Olavi Paavolainen oli sellainen kielitaituri, että minun vertaaminen synkkydessäkään ei mene lähellekään sitä. Tuo päiväkirjoilleen antama nimi hieman menee asian viereen sillä on siellä paljon muutakin kuin synkistelyä. No, vaikkapa niitä toivon siemeniäkin.

Muutenhan Paavolaisesta ollaan asiantuntijoiden seassa oltu vuosikymmenet tuhatta eri mieltä, ja minun mielipiteeni -ei minkään alan asiantuntijana- lisäksi.

Valto Ensio kirjoitti...

Ripsa

Tavallinen kansa johon luen ainakin reilut puolet myös kansanedustajista, eivät lue muita juttuja lehdistä kuin sarjakuvat, lottonumerot ja urheilusivut. Kansanedustajat tietenkin myös ne sivut, joille itse ovat möläytyksillään päässeet.

Tylsistyneimmät kansalaiset lukevat vain lööpit.

Talvivaara on ehkä tehokkaimmin herätellyt paikallisiakin kansalaisia, mutta luulen, ettei sekään maailmanlaajuiseen ajatteluun montaa ole saanut.

Ehkä näin on ollut aina?

Pelko. Se on tehokas silmiensulkija.

Pelätäänpä sitten mitä tahansa jolle ei kirveellä tai jakoavaimella mitään mahda.

Itse kyllä luotan aikatavalla tieteentekijöihin ja ne antavat vankemman pohjan itsenäisellekin ajattelulle kuin eurooppaministerien minuutti minuutilta-käyrät rahavirtojen suunnista.

Anonyymi kirjoitti...

valto, ripsa

markus malmin toissapäiväinen sini-luonnehdinta hesarissa oli asian ytimessä:

[ . . . ] ku­vaan­nol­li­ses­ti sa­noen kaik­ki muut pait­si si­ni saa­re­lan kal­tai­set, it­se­nä li­koon lait­ta­vat hen­ki­löt ovat lam­pai­ta, jot­ka nyh­tä­vät vain ko­ti­ruo­hoa, kat­se tiu­kas­ti maas­sa ja omas­sa hert­tai­ses­sa re­vii­ris­sä [ . . . ] mut­ta mik­si hauk­kua eko­ter­ro­ris­tik­si hen­ki­löä, jo­ka uh­maa hen­ken­sä iso­jen asioi­den, jää­kar­hu­jen, jää­ti­köi­den ja ko­ral­lien vuok­si? si­ni saa­re­lan kal­tai­sia san­ka­rei­ta on vä­hän. nor­mi­suo­mai­nen ko­kee it­sen­sä ym­pä­ris­tön­suo­je­li­jak­si, jos hän pu­hal­taa pö­lyt kah­vin­keit­ti­men pääl­tä ja vie suo­dat­ti­men oi­keaan jä­teas­tiaan [ . . . ]

synkistelystä on tullut minullekin toinen luonto. enemmän tämä nykytouhu risoo kuin rauhoittaa. turhuuden markkinat ovat ihmisen geeneissä, eikä minkään valtakunnan lama niitä markkinoita karsi.

ihmiset maksavat suuria summia tehdäkseen helpoista asioista vaikeita, vaikeista helppoja, raskaista kevyitä ja kevyistä raskaita. katso nyt vaikka hiihtoa. ennen vanhaa hiihdettiin metsässä ja umpihangessa. nyt ajetaan ensin autolla suurelle asfaltoidulle parkkialueelle. hiihdetään asfalttipohjaisella radalla, joka on suurin kustannuksin ja metsää haaskaten linjattu pysäköintipaikan viereen.

luin independent-lehdestä jostakin golf-porukasta, joka kertoi että todella tasokkaat mailat pitää käväistä ostamassa new yorkista. siellä sitä istuu golffaajaa polttamassa kerosiinia pilvien yläpuolella, jotta voisivat lähettää rokonarpisen pallon ennennäkemättömän kadehdittavasta mailasta viheriölle, jonka miljoonat neliöt on varattu pois järjellisemmiltä tarkoituksilta . . .

tähän perään tosi monta kirosanaa.


t. meri

Riku Riemu kirjoitti...

Kissinger oli kai aika luonnollinen valinta dynamiittitehtailijan rauhanpalkinnon saajaksi, hän kun yritti rauhaa aikaansaada kaikin keinoin, jopa massiivisilla Kamputsean pommituksilla.

Taannoin esitin riehakkaan väitteen, että rajattoman vallan saadessaan mikä tahansa puolue, aatteista täysin riippumatta, alkaa tappamaan. Kaikki eivät tietenkään mielihalusta ja tappamisen ilosta, vaan yksinomaan välttämättömän pakon ja yleisen edun vuoksi. Mikä tarkoittaa suurinpiirtein sitä, että valta on turvattava kaikilla mahdollisilla keinoilla.

Sanotaan asioiden hoidon kärsivän, kun on paljon pieniä puolueita, mutta kyllä se siitä huolimatta kaikkein paras olotila on. Pienemmät, pikkuhiljaa suurentuvat, väärinkäytökset alkavat jo, kun joku puolue saa reilun parinkymmenen prosentin kannatuksen. Se on niin monesti nähty.






Valto Ensio kirjoitti...

Meri

Tässä tuntee itsensä julmaksi ja huonoksi isäksi kun hankkii uudenvuoden turhakepommien sijaan 10 säkkiä muuraussementtiä (49€) ja menee huomenna muuraamaan harkot saunansokkeliksi Unimäkeensä. Montako papapapa-pattia tuolla summalla saisi?

Olivat ostaneet Kajaanin kaupat Kainuun Sanomien mukaan tyhjiksi raketeista. Koiraparoille ja muille aroille ovat hankkineet huimat määrät rauhoittavia lääkkeitä (apteekit tyhjiksi) ja siten lääkefirmatkin ovat saaneet uuden innovatiivisen alueen, jolle mainoskampanjointi ryntää huimalla kiireellä jo heti alkuvuodesta.

Siis montako hyötyjää uudenvuoden pommituksista jälleen saadaan syntymään yksityisten lääkäriasemien ja mainostoimistojen lisäksi?

Samoin saatanasti perkeleitä tähän loppuun!

Valto Ensio kirjoitti...

Riku

Siksi olikin hyvä, että keput olivat välillä kaput. Nöyryyttä kestääkin sitten huimat 4 vuotta ja risat, ehkä 8 jos Väyrysestä pääsevät.

Joka tapauksessa kolme peruspuoluetta tulee vielä pitkään (niin kauan, kunnes kokonaan uusi maailmanjärjestys koittaa ja maailma ylöeensäkään ihmisen näkövinkkelistä pystyssä säilyy) olemaan politiikan "selkäranka" jonka nikamia "kansanparantajat" välillä koettelevat raskaallakin kädellä.

Kepu kiipeää nyt liikemiehen johdolla kärkeen, kokoomus ja demarit jakavat seuraavat paikat. Loput pysyvät siellä missä ennenkin.

Ai, unohdin persut jotka vielä seuraavissa vaaleissa ovat kolmen muun isoimman kanssa samoilla lauteilla, sitten putoavat että humina käy. Polttavat mennessään kiukaan kupeeseen kylkensä ja takaraivonsa ja jatkavat keskinäistä jykällystään saunan takana jonne ei onneksi näe kukaan.

Jos kansalaisten äänestystulos joskus jakautuisivat kaikien puolueiden kansa niin, että kaikista tulisi pieniä puolueita, millaistahan sitten elämä olisi? Veikkaisin, että hirvittävää tappelua puolikkaistakin äänistä.

Ohoh. Paninpa tähän poliittisen ennusteeni ihan vahingossa. Pitäiskö laittaa vielä: sanokkee minun sanonneen!

Keiju kirjoitti...

Valto, eikös Paavolainen ollut sellainen persoona ja hänellä sellainen elämäntarina, ettei hänestä juuri voikaan olla muuta yhtä mieltä kuin että Paavolainen oli Paavolainen?

Itse olin synkimmilläni joskus 23-vuotiaana, kun en vielä ollut täysin käsittänyt, että synkkien aspektien korostaminen elämässä johtaa vain omaan voimattomuuteen (jota joskus masennukseksikin kutsutaan).

Anonyymi kirjoitti...

riku

olen tuon riehakkaan väitteesi linjoilla, koska minunkin sisälläni asuu tappaja. elämässäni on karkeasti jaotellen kahdenlaisia tilanteita: toisessa moraali unohtuu, toisessa oikeus totetuu. toisella puolen on siis kylmä itsekkyys, toisella huolenpito ihmisistä.

jos poliittisessa maailmassa olisi vallalla näin manikealainen kahtiajako, tarvittaisiin vain viimeinen taisto ja voitto. huomispäivän kansat olisivat veljet keskenään. siihen suuntaan ei selvästi olla menossa.

teoriassa asiat ovat yksinkertaisia: tunnista paha ja kutsu sitä oikealla nimellä. mutta kun siirryt tekoihin, on punnittava, mikä on mahdollista ja mitkä ovat tekemisen paitsi tarkoitetut myös tarkoittamattomat seuraukset. yhtäkkiä kirkkaasta moraalisesta kannasta sukeutuukin samea moraalinen arviointitehtävä.

ihminen reagoivat usein voimakkaan moraalisesti, mutta paljon harvemmin johdonmukaisesti. kun amerikkalaiset näkivät tv-ruuduissaan somalian nälänhädän, he tahtoivat washingtonin rientävän avuksi. kun he näkivät omia surmattuja sotilaitaan, he tahtoivat heti pois somaliasta.

t. meri

Valto Ensio kirjoitti...

Keiju

Paavolainen väittelee ominaisuuksiensa kanssa itsekin, omassa sisimmässään, että ei hän ainakaan mikään psykopaatti ole ollut. Pikemminkin peritaiteilijaluonne joka kaikesta huolimatta puki päällensä myös sotilaan (luutnantti) puvun.

Niin sen aikaisista kirjailijoista ja taiteilijoista hyvin moni joka ei linnaan aatteensa vuoksi mennyt.

Ristiriitaista aikaa ne ovat ovat kuin umpihankea kahlanneet ja siinä on yksi jos toinenkin heiltä kannanottoja omiinkin ahdinkoihinsa toivoneet -ja saaneet myös.

Minun "synkkyyteni" on synkkyyttä hyvin johdonmukaisesti, ei sellaista, kuin se nuorena saattoi masennuksineen olla jos nyt synkkyyttä tai mitä tahansa olotilojaan voi mihinkään johdatella. Näkemiensä raakuuksien kohdalla kyllä, joka sitten juontaa miettimään ihmisen kaikkinaista pahuuttaa lajin omaamasta järjenjuoksusta huolimatta.

Ja kun todella tiedetään, mitkä seikat ajavat näihin. Sotien syiden summa on simppeli yhtälö vaikka mitä muuta väittäisivät.

Keiju kirjoitti...

Valto, ymmärsin ja ymmärrän osaltasi tämän synkkyysasian. Pyrin kuitenkin sanomaan omalta puoleltani, ettei synkkyys seurannut masennusta vaan päinvastoin. Koin parikymppisiässä synkkyyteni hyvin johdonmukaisena. Se johtui asioista, ei viasta sisälläni. Nyttemmin olen jutellut lukuisien pari-kolmikymppisetn masentuneiden kanssa, ja kaikkia heitä yhdistää sama kokemus: ihan oikeat asiat synkistävät – ei mikään omakohtainen fysiologinen prosessi, millaisiksi nykyään tällaiset on tapana pelkistää.

Ripsa kirjoitti...

Keiju,

synkkää maailmaa on ihan helkkarin vaikea ulkoistaa enää yhtään mihkään, koska täällä meidän on pakkoa asua.

Ei tule olemaan aikaa perustaa sitä siirtokuntaa Marsiin, vaikka ilmeisesti sitä jo suunnitellaan. Sinne menevillä on sitten vain menolippu.

Tai mistä sen tietää kuinka hyvin ne onnistuisivat siirtokunnan perustamaan. Sielläpä sitten ovat ja alkavat tuhota Marsia.

Mun mielestäni suunta ihmiskunnan a)tyhmistämiseen, b)tuhoamiseen on ollut jo kauan voimassa olevaa maailmanpolitiikkaa.

Ei siis masennusta tässä. Realismia. Mun mielestä tarkoittaa sitä että maailman kannattaa yrittää ruveta sopeutumaan, koska mitään ei tulla tekemään vaan seurauksena suurin osa ekosysteemiä ottaa ja kuolee.

Tarkoitan tässä esim. ilmastokokouksia, noita kansainvälisiä.

Sen sijaan olen kuullut mone nuoremman olevan hyvinkin optimistisia, siis että jotain käänteentekevää ne insinöörit vielä keksivät. Kyllähän Saharakin saataisiin kukoistamaan, vrt. esim Risto Ihamäki: Jumalan sormi, jossa opuksessa on esitelty aika hyvin aurinkovoimalla toimiva keidas, joka sitten alkaa levitä.

Mutta kun ne pirut vain sotivat siellä!

Anonyymi kirjoitti...

Voin sanoa olevani hyvin perehtynyt ilmastonmuutokseen, ainakin sen verran mitä Hesari, Yle ja muu media on asiasta kertonut.
Miten se on vaikuttanut?
Olemme panostaneet rahaa talomme energiatehokkuuteen, energian säästöä onkin syntynyt melko paljon. Pyöräilen työmatkoja talvellakin, jos ei ole liian kylmää.
Lentomatkailua harrastamme huomattavasti keskivertoa vähemmän.

Jos olen rehellinen, noissa on kyse enemmänkin rahan säästöstä ja kuntoilusta.
Säästyneellä rahalla saa esim.koko perheelle kuntosalikortit ja voi käydä syömässä ulkona.

Olen sitä mieltä, että ilmastonmuutosta ei voida enää estää, ehkä hidastaa voidaan.
Siihen pitää valmistautua ja sopeutua.
Globaalisti pitäisi taas alkaa puhua väestönkasvun rajoittamisesta.
Jos väestönkasvua ei saada pysähtymään sivistynein keinoin ja ilmastonmuutos etenee ennustetusti, niin väestön määrä kyllä vähenee, mutta silloin se tapahtuu brutaalisti.

Samuli

Valto Ensio kirjoitti...

Samuli

Mehän ei ilmastonmuutostietoisuutta karkuun voida mennä. Siis "me", joilla lukemisen ja kuuntelemisen taito on. Myös luonto omat merkkinsä jakaa ken sitä tulkita taitaa.

Tuossa luin vastoittain juttua tiedemiesten skenaarioista mahdollisen kosmisen romahtamisen kehittymässäolosta. Se taas ei tule olemaan ihmisen syy, vain toimintaa, jota tuo "äärettömyys" on kentien ziljoonia vuosia muutenkin harrastanut.

Muu asia ei minuakaan hämmästytä tässä nykyisessä menossamme kuin se, että vaikka ihmisellä järki on, niin paljoa se ei itsensä käyttäytymiselle ennätä mahtaa kun jo uudet sukupolvet ovat tekemässä samansuuntaisia virheitä ja täten lyhentävät omalta osaltaan tämän hienon systeemin olemassaoloa.

Eli kun on jo lyhennetty ratkaisevasti selviytymisen mahdollisuuksiamme, niin ei monen sukupolven toimia enää siihen "pieneen romahdukseen" tarvita joka suistaa yhden nurkkakuntaisen avaruudenkappaleen omaan henkilökohtaiseen romahdukseensa.

Väestönkasvun hillitseminen... en luota, että uskonnot kerkeävät ajoissa sivistymään ja sallimaan kondomiautomaatteja jokaiseen kadunkulmaan Vatikaanin vessoista alkaen. Ja kun se on myös suuresti naistenkoulutuksen lisäämisestä kiinni ja näemme, kuinka sitkeä vastustus se juuri niissä maissa on, joissa väestönkasvun taittaminen olisi kärkiasioita.

Kiinassa syntyvyydensäännöstely"kampanja" jotenkin auttoi, mutta siihen tarvittiin ylhäältä päin suunnattua "ohjausta", pakottamista jne. mutta vääristymää sukupuolijakaumassa siinäkään ei voitu estää.

Tai ehkä se oli ihmisen suorittaman "evoluutio-ohjauksen" tarkoituskin vaikka henkisesti kipeää ikuisesti naisetta jääville kiinalaismiehille tuottaakin?

Japanissa syntyvyys taasen on laskussa, koska japanilaisnuorilta ovat pariutumishalut kaikonneet. Fukushiman ja muiden säteilyaltistustenko vaikutuksesta?

"Meillä" länsimaissa taas ovat naiset myöhästyttäneet lastensaantia työuriensa vuoksi joka ainakin lasten lukumäärään on vaikuttanut. Silti täälläkin "sivitysten" kehdoissa yhteiskunnan sisällä vaikuttaa uskonnollisia voimia, joihin eivät mitkään järkisyyt tehoa, ei edes äitien terveydelliset seikat synnytysten lukumäärään.

Anonyymi kirjoitti...

valto, älä lässytä. Sinull on liikaa ihailijoita jotka kehuu sinua, eivät he elämästä tiedä. Sinä tiedät siksi on kummaa että halaatheidän houkutukseen etkä ole enää oma. Ennen olit nyt et. Et sinä Profeetta ole vaikka luulet, nämä sinua makeilevat luulevat he sinua kohottavat. Mutta varo että sinulle ei käy huoinosti kun ilpallolle.

Valto Ensio kirjoitti...

Anonyymi

Runsaita kirjoitusvirheitäsi myöten olet varmasti asian noin näkevä, ja tosissasi kuin ydinvoimalla huuhdeltu merivesi Fukushiman rannoilla.

Jos oikein käsitän, niin olet jopa kuulunut lajirikkaaseen ihailijajoukkooni sinäkin. Ja niitähän ei näillä markkinoilla liikaa voi kenelläkään olla, että tulehan Gabriel takaisin. Ei edes Suomen parhaaksi Blogistiksi juuri palkitulla professori Kemppisellä faneja tarpeeksi liene: http://kemppinen.blogspot.fi/2014/01/kaytetty-mies.html

En leiki tämän enempää tunteillasi. Otan vakavasti puheenvuorosi, tarkistelen rivien välitkin ja jos sinulla vielä on jotain sydämelläsi, niin toki se kannattaa kertoa. Ei maailma vakava paikka ole vaikka se synkkä onkin.

Anonyymi kirjoitti...

valto

konkarijournalisti-kemppiseltä kynäily todistettavasti sujuu. silti huomaan itse hakeutuvani paljon hiljaisemman ja nukkavierumman tekstin pariin; tekstin, jonka ytimenä on pyrkiä oivaltamaan elämän hauras tilapäisyys. sellainen kirjoitus yleensä auttaa minua hengittelemään rauhallisemmin ja näkemään asioiden mittasuhteet, sen mikä on olennaista. että ei läähättäisi ihan turhasta.

blogeja lukiessa maailman selitysmallit monipuolistuvat, reagointitavat syvenevät ja ymmärrys edistyy. vai monipuolistuuko, syveneekö ja edistyykö sittenkään? ja kenet sinä, valto, olisit plokikunkuksi valinnut?

t. meri

a-kh kirjoitti...

Unimäen "profeetta"

Blogikirjoittelussa jos missä vallitsee moniarvoisuus ja valinnanmahdollisuus. Blogeissa saavat yleensä rikkaruohotkin kukkia, kuten havaitaan. Jotkut suorastaan elävät niistä.

Moniarvoisuutta, sananvapautta ja vahvaa luonetta ei kuitenkaan edusta se, että sietää blogissaan mitä tahansa.

En paljon blogeissa kuljeskele ja siksi minulle on jäänyt epäselväksi, millä perusteella Kemppinen on paras bloggaaja ja keiden mielestä.

Kemppinen on tarmokkasti tehnyt vuosikaudet työtä tullakseen jonkinlaiseksi blogimaailman kihokiksi, mutta luullakseni hän häviää kirkkaasti rätti-, ruoka- ja neulelogeille ja edustanee erinomaisuudessaan varsin suppeata ja spesialisoitunutta debatoijaporukkaa. Sanon edustanee, koska asiaa ei ole tutkittu.

Kemppinen anonyymeineen on minulle hyvin vähän olemassa.

mikko kirjoitti...

Minusta Kemppinen on upea, suorastaan suvereeni, vittuilija.

Että pärjää vittuilussa, pitää tietää enemmän kuin vastustajansa. Ja Kemppinenhän tietää, tietää.

Tykkään Kemppisestä sen takia että häneltä saa aina jotain uutta, etenkin näkökulmaa. (Inhoan itseäni kun etsin Googlesta jotain, sieltä löytää vain selityksiä. Ne ovat tylsiä.)

Kemppisen huumori on ovelaa, se on aina läsnä,se on sanojen takana, se pitää löytää.

Ps. Sitä paitsi Kemppinen on ihan Oravan näköinen. Amatööribiologina diggaan eläimiä, etenkin Vompatteja.

mikko kirjoitti...

Toiseksi paras... (äh, Shakespeare testamentissaan määräsi "toiseksi parhaan sänkynsä vaimolleen") blogi mielestäni on Annikin. Hän kirjoittaa kivaa suomenkieltä, en aina ymmärrä miksi, mutta välillä sitten taas ymmärrän. Kiva, nuori likka!

Ps. Kaikki blogit joita luen (en lue kovin montaa, eli tiedän että menetän paljon), ovat hyviä.

Minulla on muutakin tekemistä kuin tuijottaa tietokoneeni näyttöä. Aina vaan ei muista että mitä? No, välillä sitä voisi vaikka hiihdellä, miksei mukamas voisi? Tosin juuri nyt ei ole lunta maassa eikä hanki jäässä, ainakaan täällä Jyväskylässä. Sitä paitsi taisin, muistaakseni, lahjottaa sukseni Hyvinkään Ryttylään jo vuonna 2006? (Jos muistan oikein.) (käy katsomassa) Juu, ei oo niitä enää eteisessä, siällä on vaan kaksi kpl:tta keppejä, muistuttavat hiihtosauvoja. Jospa pujottaisi niiden lenkin ranteisiinsa ja lähtisi käppäilemään..? (tosin ulkona on nyt aika kurja ilma mutta niin on myös sisälläni, syömmessäni, että väliäkös sillä?)

Valto Ensio kirjoitti...

Meri

Kenet olisin valinnut blogikunkuksi? Vaikea kysymys. En montaa edes kerkeä (enkä halua) seurata, että pitäisi itsensä karsia jo valintalautakunnasta pois.

Kemppinen oli Hesarin raadille turvallisin valinta kun vaihtoedot luetuimmuuden osalta olisi voinut mennä rasisteillekin. Ja esimerkiksi muoti- ja ruokablogit, mitä valitsemista niissä olisi? Varuilta mainitsivat jonkun, että voivat sanoa käväiseensä niitä katsomassa.

Ei se raati parasta etsinytkään. Kaupallisena yrityksenä se teki kaupallisen ratkaisun: sai yritykselle ilmaista mainostilaa ja satatuhatta ihmistä joutui ihan väkisin Hesarin kanssa tekemisiin.

Onneksi rahaa ei sentäs jaettu vaan eräänlainen "ite"taide taulu, joka kuvastaa sitä, ettei täällä palkkaa näistä töistä moni nauti.

En pidä edes mahdollisena, että kukaan missään pystyy näitä ammatikseen kauaa tekemään vaikka jollain ihmeen konstilla saisi maksavia asiakkaitakin. Muoti- ja ruokablogistitkin joutuvat kyllä jossakin vaiheessa tekemäänkin ruokaa ja ompelemaan.

Valokuvataiteilijan -taiteilijoiden ammatinharjoittamiseksi yleensä- jonkinlainen pohja täältä varmasti on monelle löytynyt.

Voisiko sanoa yleisenlakonisesti koko tästä nettimaailmasta, että "joutavilla(e) jottaen"?

Olisin sitä kai ilman nettikokemusta niin lukemisten kuin kirjoittamisenkin suhteen paljon, paljon köyhempi -henkisesti- minäkin, mutta sekin tunne on ehkä ohitsemenevä. Tuntuu nimittäin toisinaan, että täällä opittu karkaa aivoista paljon joutuisammin kuin muuten, työsevämmmän reitin kautta hankittu "pää"oma. (Minulta nyt karkaa muutenkin.)

Valto Ensio kirjoitti...

Kalevi

Unimäessähän niitä profeettoja on iät ajat tehtailtu `^´

Kyllä moderoida bloginpitäjän täytyy kommenttejakin jos niitä pilvinpimein tulee tai sen seuraaminen käy "tavalliselle" lukijalle kiusalliseksi.

Riippuu bloginpitäjän sydämen laajuudesta, jos sen nätisti sanoisi, että itse kestää silkkaa sontaa ja tyhjänjankkausta jota olen nähnyt julkaistavan. Jos kerää vain kommenttien lukumääriä, niin samapa se sille mitä kikkaroita riveillä kulkee.

Aika vähän itselleni tulee sellaista palautetta, jolla ei tee mitään tai on pelkkää perusteetonta haukkumista. Mutta enhän keikukaan tuolla listojen kärjessä, että mahdollisuudetkin ovat sen mukaiset.

Ikävimpiä ovat mieleltään liiaksi ailahtelevaisten kirjoitustaidottomien palaute.

En ole mielialalääkäri, mutta hyvin nopeasti vaistoan kommentoivan ihmisen olotilan ja koska kokemuksesta tiedän, ettei parannusta ihan helpolla ammattilaistenkaan avulla pipipäihin saada, niin itse en yritäkään. Mutta yritäpä se kohteliaasti kertoa. Silloin on ehkä parasta käyttää selittelemättä deleteä jos juttuun ei saa päätä ei häntää, ja olen niin tehnytkin.

On sitten tietenkin heitä, joita ei mielisairaus ajattelua ja keskustelua saatika kirjoittamista häiritse, eli järki pysyy asian kohdalla kasassa. Näkeehän sen pitkän linjan nimimerkeissä Kemppiselläkin, kuinka kausittain joku kirjoittaa erinomaisia kommentteja, mutta sitten saattaa tulla aivan puutaheinää. No, nämä prosessit tiedetään, mutta harva niistä alkaa keskustelemaan.

Kemppisen paremmuusarvioinnin syystä kirjoitinkin oman mielipiteeni Merille kommentiini.

Valto Ensio kirjoitti...

Mikko

Pakko kysyä kun itsellesi voi tulla ihmisestä orava mieleen, että mitäs eläintä itse muistutat?

Olisit varmasti mielelläsi vompatti?

Minä joskus olen mielikuvitellut västäräkkiin tehdä sielunvaelluksen (jos uskoisin sellaiseen), mutta olisi se mahoton polisko sellainen räkki.

Kun Elias oli pieni ja hänen kanssaan selasin kuvakirjoja, niin aina kun tuli vastaan kuva gorillasta, niin pikkuinen sormi meni sen päälle ja suu sanoi: "iti".

Muuta kai tässä ei nyt sulle muuta? Tai muuta vain vaikka äskenhän sinne J.kylään muutit.

mikis kirjoitti...

Harmillisinta, Valto, minusta on se, että ymmärrät huumoriani. Kun olen kovettanut sydämeni (ja maksani) sillä, että "kukaan ei ymmärrä minua..." Nyyh, nyyh, nyy. - Sitten Sinä tulet, kuin Salama synkältä taivaalta, ja viet minun illuusioni - PANKS! - pois minulta.

Epäreilua. (Ainakin jonkin verran.)

Valto Ensio kirjoitti...

Mikko

Edustat sitä huumorinlajia, jota työmailla parhaimmillaan tapaa murrealueesta riippumatta. (Sulkumerkkejäkin löytyy). (Muistelee hetken..?) (Joo, kyllä, ainakin Kivesjärven Karppisen kanssa hupateltaessa.)

Kävi tässä jouluna jälleen raumalainen kirvesmies kylässä, ja kyllä meillä erittäin hyvin juttu edelleen luisti. Ihan nauruksi meni kuin silloin telineillä ennen. :) Ja toisinaan kun haluan nauraa tämän ainaisen itkemisen sekaan, niin soitan Ylitornion Nahkiaisojalle, niin johan vain on kumma, jos ei minuutin sisällä ala ainakin hymyilyttämään.