keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Päiväkirjamies 4

Leveä nainen aloitti Kissanpiiskaajankujasta Kristiinankaupungin esittelyn kun oli kätelty. Toimistossa oli myös pieni mies, joka istui ikkunan edessä pöydän reunalla. Vähän sillä kengänkärki lattiaan ulottui, että pysyi huojahdellen paikoillaan. Muuten olisin luullut kynänteroittimeksi.

Sitten tuli vartin verran historiaa 1500 luvulta lähtien ja usea huomautus, ettei tätä hienoa, puista kaupunkia ole kertaakaan saatu tulen ruuaksi niin kuin Turkua ja Poria. Niin, tai Raumaa, lopetti Leveä. Omanlaatuinen, mutta mielenkiintoinen kotiseutuesittely loppui siihen kuin muinaisen skampavoijin purjehdus saaristomeren pohjaan. Hän komensi Kynänteroitinta aukaisemaan multimediaesityksen työteemaamme.

Se oli tehokas päivä. Illalla M lähetti jälleen palautetta ja sanoi, että huomenna tullessa tapaan Helsingissä Lotan joka aloittaa ensi viikon jälkeen pikkukaupungissa. Sitten hän antoi Lotan yhteystiedot ja lopuksi kuittasi, että sopikaa keskenänne loput. Mitkä "loput"?

Naisenimisissä tällä reissulla majailen. Nyt hotelli Leilassa. Samoin kuin Mikkelin Marja tämäkin takaa leppoisan yönseudun.

Kävelin mereltä päin puhaltelevassa, melko navakassa tuulessa vanhojen puutalokortteleiden kujasilla. Myös sen Kissanpiiskaajankujan etsin: Kapea se on. En nähnyt kissaa, en piiskaajaa. Ei edes piiskaa oltu kyltteihin jäljennetty. Vastaantulleen harmaapäämiehen maata laahaavaa varjoa vilkaisin. Se näytti kuorimaraudalta niin kupera miehen laiha selkä oli, lyhyet jalat kahvana ja soikula pää toisena.

Katselin talojen ympärille aikojen kuluessa rakenneltuja lauta-aitoja. Viehättävimpiä olivat ne, jotka eivät olleet aivan suorassa, ja ne, jotka retkottivat kuin odottamassa, että joku auttaisi pystyyn, kengittäisi lahonneet aitausten alaruumiit ja vaihtaisi mädäntyneet tolpat. Takoisi pajassaan uudet, jykevät porttien saranat ja salvat ja maalaisi punaiseksi, valkeaksi, keltaiseksi kuin talot, joita aitaukset on ikään kuin suojelemaan rakennettu.Vaikka reviirinrajojahan ne vain ovat. Omenanaihiot olivat puissa jo melko suuria.

Aamu. Kristiinankaupunki konkoilee sekin hereille. Minun täytyy ehtiä ainoaan lähtevään bussiin. Se on perillä kymmeneltä ja ehdin syödä Seinäjoella ennen seuraavaa junaa Helsinkiin. Lähetin Lotalle tekstiviestin, että olen asemalla kahden maissa.

Ilta. Myyrmäessä jälleen. Ehdotin päivällä Lotalle, että voisi lähteä tännekin yöksi. Sanoi menevänsä tuttavien luokse kerran Helsingissä on. Olenhan minäkin tuttava, sanoin. Naurahti virolaisesti vain. Käytiin lävitse hänen Birnin rouvan sijaisuusasiat. Ne eivät ole ihan helpot oppia, sanoi Lotta, sillä hän on ollut tähän saakka toisenlaisissa kuvioissa. Mutta sanoi myös, että vaihtelu virkistää ja mielellään hän ainakin vuoden pikkukaupunkia katselee. Varoitin, että saattaa siellä tylsäksikin aika joskus käydä. Ei hänellä, vakuutti Lotta, heilautti vaaleiden hiusten peittämää, korkealla sijaitsevaa päätään ja meni menojaan. Siinä maailmankansalainen, ajattelin. Osaa viittä eri kieltä ja on kaikkialla kuin kotonaan. Osaa olla yksin ja joukoissa, mutta ei sitoudu koskaan. Siitä ehkä karheuden tuntu. Vähän niin kuin minä.

9 kommenttia:

Riku Riemu kirjoitti...

Mielenkiinnolla seuraan, mikä tämä päiväkirjamies oikein on. Aika vähän se polkupyörällä ajelee, vaikka kuvituksesta voisi niin ajatella. Ei se ole edes matkalaukkumies..

Tai sitten se vaan on ne kaikki.

Valto Ensio kirjoitti...

Yritän pitää mielenkiintoa yllä, vaikka kevyenä tarina ajttelin juoksuttaakin. Jouluna muutenkin niin raskasta kaikki. Ainakin mahan kohdalla joillakin.

Jukka Raitasta on mukava kuunnella joskus.

Keiju kirjoitti...

Paljon olisi näistä kommentoitavaa, mutta aika joutavanpäiväistä ja siksi en saa aikaiseksi kommentoida. Mainittakoon nyt, että naisystäväni äidillä ja hänen suvullaan on yhteyksiä tuonne Kristiinankaupunkiin, ja pienoinen unelma on joskus virinnyt, että sinne asettuisimme myöhemmällä iällä. Toissa kesänä kävimme kumppanin kanssa Kristiinassa, ja siellä oli lämmintä vain kuutisentoista astetta, kun sisämaassa lämpötila hipoi hellelukemia. Mutta viehättävää oli silti. Tapanani on ollut sanoa, että jos paikkakunnalla on aasialainen ravintola ja Alko, siellä voi asua. Kristiinankaupungissa ei näytä nykyisin olevan tuota edellistä. Odotellaan siis.

Valto Ensio kirjoitti...

Keiju

Kommentointi on jokaisen itsensä harkinnassa. Nämä minun tarinani ovat lähinnä lukemista varten. Jos siihen kelpaavat, niin hyvä. Eihän pienimmätkään juttuni ilman istumista ja ajattelunyritystä synny ja jokin tarkoituksentapainen on siten oltava. (Onkohan tätä soveliasta sanoa peräti työksi kun siitä ei säännöllistä palkkaa nauti?)

Sinun blogisi kolumnit tarvitsisivat (politiikan)asiantuntijoita joilla olisi aikaa ruveta jopa asialliseen väittelyyn esittämiesi teesien pohjalta. Sellaisesta syntyisi hyvää keskustelua. Joskus aina yritän, mutta tuntuu, ettei ole sellaiseen aikaa ja se oikeasti harmittaa. Tuntee itsensä tyhmäksi vaikka politiikka ja yhteiskunnan mekanismit ovat aina kiinnostaneet. (Ajankäytössä on otettava huomioon, että mulla on pienoisyhteiskunta täällä kotona ja olen sen "pääministeri", ainakin vara-)

Kuten Ripsalle edellisessä vastasin, niin Kristiinankaupunki on kaunis ainakin kesällä (aasialaisella ravintolalla tai ilman). :)

Valto Ensio kirjoitti...

Polkupyörillä kyllästetyistä valokuvista: Niitä nyt vain sattuu olemaan ja ajattelin panna näkyville. Muuta selitystä sille ei juuri ole, paitsi että liike.

Keiju kirjoitti...

Valto,

muistutan, että onhan minulla muitakin blogeja. "Käyttämättömien ajatusten tunkio" ja "routa proosan kotiin ajaa" ja sen sellaisia.

mikis kirjoitti...

Jukka Raitanen muistuttaa ulkonäöltään/kantrityylillään amerikkalaista sarjamurhaajaa. - Ja tulee mieleen mitä hänen matkalaukussaan oikeasti on (paitsi "koko elämäni mun")?

Aikoinaan, kun en tiennyt missä asuisin, kiertelin paikkakuntia Piikkiöstä Paltamoon; kävin katsomassa myytäviä asuntoja. Minulle sopi mikä tahansa kunta mistä tahansa Suomesta, koska... minulle sopi mikä tahansa kunta mistä tahansa. Aina ensimmäiseksi tosin tarkistin että ko. kunnassa on Alko.

Sitten muutin Vuolijoelle... jossa EI ollut Alkoa. - No, eipä ollut ensimmäinen kerta kun käyttäydyin toisin kuin ajattelen. (Ja tuskin viimeinenkään.)

Kirjoituksistasi, joita en viitsi kehua, koska toistaisin vain itseäni, panen merkille sen että et käytä kolmea pistettä (...) juuri ollenkaan. Se on huono välimerkki, se vain pysäyttää tarinankulun. (Tiedän P. Haanpään viimeiset tekstit; niissä hän käyttää paljon... koko ajan... niitä...)

Ps. Seuraavaksi kirjoitanet "skootterimiehestä" joka - yllätys yllätys - lentelee lentokoneella? - Lentsikalla muuten pääsee (tai aikoinaan ainakin pääsi) Helsingistä Ouluun halvemmalla kuin junalla. Että ei se siinä mielessä mitään elitismiä ole, lentely.

Pss. Töissä yks mun työkaverini aina luki Hesarista "Autoja Myytävänä" palstaa. Ei muuta, ei edes urheilupalstaa. Ajattelin että hän halusi ostaa käytetyn auton, asuimme Jyväskylässä, ja kysyinkin häneltä, että miksi sinä Hesasta sen haluat ostaa, mikset Muuramen Autotalolta tai Arelta, Jyväskylästä? Hän sanoi että "Helsingissä ne ovat halvempia". Minä siihen että "mutta matkat sinne ja takaisin, maksaahan sekin". Hän: "ei maksa jos liftaa menomatkan, ja takaisinan minä tulisin sillä autolla". - Oli kyllä niin vastaansanomaton argumentti, että mitä siihen voi, sanoa.

Valto Ensio kirjoitti...

Keiju

Kyllä muistan, että on, mutta "perhesyihin vedoten" koetan pysyä kohtuudessa nettikäyttäytymisessäni ihan jo esimerkin vuoksi. Kolme poikaa esim. nurisee jatkuvasti asetettujen rajojen "ahtaudesta", mutta toistaiseksi eivät vielä yllä turpaan naksimaan ja siten kaappaamaan valtaa itselleen.

Valto Ensio kirjoitti...

Mikis

"Olen saapunut luoksenne kaukaa/tulen maailmalta kotiin takaisin..."

Raitasen laulut kuuluivat 70-luvulla Grundigista kohtalonomaisesti...

Vuolijoki kuuluu nykyään Kajaanin kaupunkiin ja siellä olisi tällä haavaa erittäin edullisia asuntoja kaupan. Oliko jopa kokonainen kunnantalokin jokin aika sitten tarjolla? Vaalasta polttivat sen tanssilavan, mutta myisikö ne sen tontin? Olisi hyvällä paikalla Oulujärven rantsussa...

Nyt tuli nuita pisteitä. Panen vielä 3...kymmentä: kuvittele loput.

Niitä panin jossakin välissä minäkin ... kun muuta pantavaa ei ollut näkyvissä.

Ei ole skootterimiestä tapetilla. Eikä -naista.

Lentokoneella kuljin minäkin joskus työmatkoja Lapista etelään. En paljoa, mutta kuitenkin.

Muualle en sitten ole lennellytkään. Kerran vuonna 1974 tai -viis lensin Helsingistä Rissalaan ja siitä taksilla Siilinjärvelle Huasiaislahteen, vai oliko se Tuliniemeen sorsienperkkuuseen. Isä oli vienyt pyssyt jo valmiiksi. Olin ihan poikanen silloin 14 tai 16.

Autoja voi ostaa mistä haluaa nykyisin. Ovat ne etelässä halvempia, mutta myös maantiesuolan syömiäkin usein.

Sitä en ymmärrä, kun Saksasta saakka hilaavat ja nurisevat sitten niistä veroista... Mutta joutavilla jottaen, siksihän tämä maailma on ihan hulluksi ihmisen toimesta mennyt. Kaljaakin Hiacetolkulla Virosta! Jos olivat esi-isämme pirtutrokarit sun muut pontikkaukot hupsuja niin nämä kaljaukot ne sitä vasta ovat.