torstai 15. tammikuuta 2015

42. Lehmäherätys

 Su 29.6.2014  klo 7.30 Vazejärven ranta, leiri nro 26

Heräsin lehmänkellojen kalkatukseen. Raotin vetoketjua ja yksi sonni oli hampsimassa ruohoa muutaman metrin päässä. Ruskealaikkuinen lehmä oli toisella puolella ja kun kiipesin katsomaan, huomasin olevani nauta-armeijan piirittämänä kokonaan.
Tämmöisestä minä pidän. Voipiko suurempaa iloa lapsuutensa ulkometsälehmien parissa viettäneellä, kuin kokea samoja tunnelmia vielä kerran ennen kuolemaansa?
Saavuin yöllä tänne 12 km. pitkän hiekkatien päähän. Vaikka alkuun kaduin sille poikkeamistani ja tien soljuvassa hiekassa pyörää työntäessäni, niin nyt en kadu metriäkään. Aurinko paistaa ja lehmät ammuvat, kärpäset pörräävät ja lauha tuulenvire järvenvettä rypyttelee.

Mieleen pompsahtelevat muistot lapsuuden paimennessa olosta, Luikkokankaan neulaspolut, Keyrityn pajukkoiset rannat, jäkikkö, heinälato, nuotioilla nautitut ahvenkeitot, kalakukot, nokikylkisen pannun äkeät kahvit, siskot, veljet, isä, äiti.

Paluu lapsuuden tunnelmiin käy helposti. Niistä nautin nyt hetken verran täällä syvällä Karjalassa jossa niin tuhansilla ihmisillä on samanlaiset lapsuudet joskus olleet. Ja ehkä jotkut saavat kokea samaa vieläkin.

6 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Valto,

onpa tuossa yksi ero lapsuutesi maisemaan. Ei ole paimenpoikaa! Jaa, mutta enpäs tiedäkään, ehkä teidän lehmät eivät olleetkaan paimennettavia, vaan kulkivat sitten omia aikojaan takaisin talolle lypsettäväksi.

On niitä semmoisiakin karjoja, muistan kuulleeni tarinoita metsissä laiduntavista karjoista pienenä. Kertojat vain muistivat aina sen kauhuskenarion, että karjaa ympäröivät sudet ja karhut ja tahtovat syödä ihmisen karjan suuhunsa.

Niin minulle selitettiin tarve pitää paimenpoikia ja tyttöjä. Ja että niitä olisi tarvittu nimenomaan mettissä. Meillä isoäidin muutama lehmä olivat aina takakydöillä, ja niitä vaihdeltiin aina, jonain vuonna olivat kesannolla, jolloin lehmät kulkivat siellä, joskus taas kasvoivat viljaa. Talon lähellä oli kaksi kytöä, toinen oli raivattu suosta, toinen oli talon takana. Isoimmat kydöt olivat 4-5 kilometrin päässä, eikä karjaa voitu kuljettaa sinne asti ja takaisin.

Ehkä teillä oli tämmöinen Karjala-mallinen oikein isompi karja?

Valto-Ensio kirjoitti...

Ripsa, lehmäaihe ei ole Vazejärven leirillä vielä ohitse.

Lapsuuteni aiheeseen saumautuvia juolahtamia olen kyllä muistellut kirjoituksissani aina silloin tällöin. Kertaan vähän:

Lehmiä meillä oli enimmillään 3, joku mullikka syötäväksi, ja sika. Muutama kana. Lahoja navetat ja muut rakennukset.

60-luvun lopulla/70-luvun alussa tuli täyskielto kantturoiden ulkometsässä pitämiselle ja sitten niitä paimennettiin lampien ja järvien rannoille syömään. Aiemmin ne olivat vain ja tulivat lypsyaikaan kotio kun äiti vähän kutsui, ja tulivat vaikka ei olisi kutsunutkaan.

Kertojat ja muistelijat ovat aina epäluotettavia, valehtelijoita suurin osa. Petoviha on hyvä esimerkki asiasta ja erittäin rankan liioittelun tulosta.

Pedot eivät vieneet tietääkseni keltään lapsuuteni aikaisilta kyläläisiltä yhtään lehmää vaikka kaikkien karja hillui pitkin karsikoita. Suoputamiin hukkui muutama. Moottoripyörällä yksi pöljä kaahari teloi rammaksi meidän Pikkumantelin Luikkokankaan kohdalla.

Kipeimmin karhun hyvin harvinainen vierailu on koskenut niihin mökkiläisiin, joille sen raatelema lehmä on ollut ainoa elikko.

Nykyään muutamat yksisilmäiset metsämiehet vaahtoavat, kun enimmäkseen tarpeettomia, mutta kalliilla hankittuja, jalostamalla piloille runneltuja hurttia muutama suden suuhun kulkeutuu.

Metsästys on kallis harrastus, ei elinkeino joten riskinsä, vaikka suden suuhun muutaman koiran menetyksenä olisi kestettävä nykytietämyksen valossa ihan itkemäti.

Metsissä ei ihmisen jäljiltä ole muutenkaan yhtään eläin- tai kasvilajia liikaa.

a-kh kirjoitti...

"Köyhän ainoa lehmä hukkui riistäjäporvarin suohon. Koska loppuu kapitalistinen riisto?"

Valto-Ensio kirjoitti...

Kalevi, mistä sitaatti?

Tai väliäkös sillä. Nuo pari lausetta kertovat ytimekkäästi, millä tavalla yksinkertaisimmillaan ihminen ajattelee.

a-kh kirjoitti...

Sen halusin ilmaista.

mikis kirjoitti...

Oi mitä kirjallisuutta taas! Oi, voi.