Attitude problem

Viranomaisten ohella mitenkään hallittavissa oleva kellaribloggaajien heimo tekee tilastoja maahanmuuttajien aiheuttamista värinöistä kotimaisen perheväkivallan sädekehän loisteeseen.

Yhteiskunnan laitapelurit pelkäävät jo, ettei eppunormaalien lauluihin löydy enää aiheita työttömyys-, viina-, kirves- ja hanki -linjalta vaan sanoittajanikkarit joutuvat sekoittamaan säveliinsä väriäkin mukaan. Näihin pelkoihin liittyy, että laulujen lunnaita maksellaan tulevaisuuden rallatuksissa kunniamurhista ja rituaaliteurastamisista, väärinnaimisista ja vääräuskoisuudesta, väärin ajoitetuista neitsyyden menetyksistä, Kaisaniemen puskaraiskauksista ja ympärileikkauksista.

Mutta itseasiassa eivät aiheet muutu, vain niiden nimitykset sillä erotuksella, että Olavi Virta lopettaa viimeinkin täydenkuun jollotuksensa ja Kari Tapion juna voi lähteä asemalta viimeiselle matkalleen eikä kukaan kaipaa sitä takaisin pienten myrskyjenkään jälkeen. Samoista lähteistä ammentavien ihmisten aivojen kirvehtimiset on voitu tähänastisessa, väkivaltaisessa nurkkakuntaisuudessamme painaa koskenkorvaan kostutetulla villaisella käräjäoikeuksien pölyisiin arkistoihin. Tai rykäistä hetkeksi näkyviin alibien ja bilibien otsikoihin, että verisillä mielikuvilla mässäilevä perjantaipullon hankkija voi vetää krapulaiset kuivat niiden kansien väliin sunnuntairiisipuuron syötyään. Suomalaiset blogikeitoksistaan huumaantuneet kellarijournalistit voisivat oikeastaan laajentaa erinomaisen, erityisesti maahanmuuttajiin liittyvän tietoutensa levittämistä alkamalla rakenetelemaan uudenlaisia lauluja jotka sopisivat monikulttuuriseen ilmapiiriin mukavammin kuin pikkuskinin nyrkkirauta repaleisten farkkujen taskuun.

Paha vain, jos kielellinen ilmaisu on yhtä avutonta kuin kuvieni graffiteissa, voi laulujen sanoman tulkkaaminen tuottaa mittavampia ongelmia kuin ikuisesti kuuta tuijottamaan jäänyt tangokuningas.