Isänmaamme kasvot 6.12.2008...

En voi olla ylpeä maastani, jossa asun.

Olen kuvannut teidenvarsiemme ja metsiemme rujoja näkymiä, luonnotilaa mihin tekniikan haltuunsa ottanut eliölaji on sen ennen aikojaan saattanut.

Kuvieni äärellä ihmettelen, miksi tätä maata täytyisi kynsinhampain puolustaa muualta tulevien invaasioilta, maahanmuutoilta tai ylipäätään yhtikäs miltään.

Emme me ole kyenneet suojelemaan ympäristöämme maamme sisällä asuvilta ahneilta rosvoilta, luonnonarvoista piittaamattomilta ministereiltä, tehtaidenjohtajilta, pörssiin yhtiöittäjiltä, kaivos- rakennus- ja metsäyhtiögryndereiltä,vesivoimien patoajilta ja muilta luonnon tuhoon yllyttäjiltä.

Ennen kaikkea itseltämme emme kykene suojelemaan ympäristöämme, kaikki nyhdetään maasta irti mistä vain vähänkin lyhytaikaista hyötyä elämäämme saadaan. Irtirevityn elollisen tilalle rahtaamme takaisin jätettä, joka ei lahoa, ei pala, ei häviä. Ne ovat homoelektro-deluxen reviirimerkintöjä.

Niiden hallaisten ahojen jälkeläiset, jotka ovat kaupunkiemme ghettoihin aidattuja, eivät tietenkään ymmärrä luontoarvojen päälle kovinkaan paljoa. Eivät edes sitä, kuinka kuvottavassa tilassa meri on, jonka rannoilla yskiskelevät kuin kaksitahti wartburgit hajottamoiden saattohoitoloissa.