Komentokannen mysteerit

Elämän ymmärtämiseen tarvitaan hiukan elettyä elämää, pikkuisen oivallusta ja rohkeutta ajatella.

Tuskaiseksikin joskus muodostuvaa ymmärtämisen taivalta voisi lyhentää, jos jo elämää kokeneet osaisivat suunnata oppejansa lapsilleen oikeassa järjestyksessä.

Jo hyvin pienelle lapselle voi esitellä aivojen toimintamekanismeja samalla, kun sinne alkaa syöttää uneen, syömiseen ja ulostamiseen liittyviä välttämättömyyksiä.

Oikeastaan satukirjoihin tulisi kehitellä tarinoita ihmisaivojen mysteereistä, siitä, millaisiin lokeroihin kiiltokuvat nallekarhuista, leikkiautoista ja nukkekodeista siirtyvät muistikuviksi. Mitä himskatin hypotalamusta jokin tarina kutittaa enemmän kuin toinen.

ATK-koulutuksessakin käydään lävitse aivan aluksi tietokoneen toimintamekanismia, miksei siis elämäänsä aloitteleville aivoille kerrottaisi tietojen tuputtamisen ohessa myös niistä itsestään?

Oppilaitoksista valmistuvat huuhailevat vuosia teoriapölyjen huumassa, ennen kuin saavat synkronoitua oppimansa käytännön kanssa kirskahtelemattomaksi joustavuudeksi. Suurin osa tästä laumasta ei edes tiedä omistavansa aivot -nimisen elimen joka on kaikkien muiden elinten yläpuolella.

Perse edellä puuhun käy maailmojen kansalaiset opinteilläänkin ja siksipä meitä on helppo huijata ja kyykyttää yhä uudestaan ja uudestaan.