...olisi otsaan naksautettu. Sen tunteen sai aikaan Antti Tuurin kirja kirjailijatoveristaan Erno Paasilinnasta: Lähikuvassa "Erno Paasilinna", Otava 2009.
Tällaiseen kirjalliseen vaikutukseen Katri Helenan mies, evp, Panu Rajala ei pysty. Sen osoittaa jo hänen Hesariin väkertämänsä vastine Matti Mäkelän kirja-arvosteluun (Hs 19.3.09), jossa valehteli (20.3.09) omenapuiden oksien kiskomisesta.
Antti Tuuri kertoo kirjassa tapahtumien kulun Taatan puutarhassa Hämeenkyrössä, vuodelta 1991 puolta uskottavammin.
Ennemmin uskon Tuurin kertomusta, sillä Rajala on jo aiemmin osoittanut olevansa epäluotettava. Hänen vastineensa on kuin Paasilinnan esimerkki siitä, kuinka tärkeää on kirjoittaa kuten asiat ovat, eli muistinvaraisesti jotenkin näin: "...eivät hongat narise savottakämpän pihamaalla, sillä ne on jo aikoja sitten polttopuiksi hakattu..."
Tuli haikea mieli lukea Ernon viimeisitä ajoista. Hän oli kirjallinen isäni, voisin sanoa. Ainakin lukemaan opastajana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti